Blogi

Kirjoittaja:

Jouko Kokkonen, toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede -lehti

Julkaistu:

22.10.2020

Jaa:

Puheenjohtajaehdokkaat: Olympiakomitean pitää uskaltaa ottaa kantaa

Puheenjohtajaehdokkaat: Olympiakomitean pitää uskaltaa ottaa kantaa
Kuva: Unsplash

Olympiakomitean puheenjohtajatentti keskiviikkona 21.10. oli asiapitoinen, mutta liikunta- ja urheilukulttuurin harrastajalle kiinnostava rapia puolitoistatuntinen. Susanna, Sari, Janne ja Ike – näin he toisiaan kutsuivat – keskustelivat hillitysti olympiakomitean asemasta ja tehtävistä. 

Mitään järisyttäviä eroja ei keskustelussa piirtynyt. Väittelyksi se ei äitynyt missään vaiheessa. Johtamisesta piirtyi esiin näkemysero etenkin Susannan Rahkamon ja Jan Vapaavuoren välille. Vapaavuori näki kaiken johtamisen olevan perusluonteeltaan samanlaista. Johtamisesta väitöskirjan kirjoittanut Rahkamo arvioi järjestöjohtamisen olevan erilaista kuin kunta- tai yritysjohtamisen.

Isoin linjaero löytyi Olympiakomitean tehtäväkentän painotuksissa. Jan Vapaavuori on valinnut kampanjakärjekseen ”laajan sportin”, joka kattaa kaiken liikkumisen. Susanna Rahkamolla, Sari Multalalla ja Ilkka Kanervalla painotus asettui hiukan enemmän urheilun puolella, vaikka jokainen toi esiin liikunnan merkityksen sekä yksilölle että yhteiskunnalle. 

Jonkinlainen jakolinja piirtyi myös suhteessa veikkausvoittovaroihin. Kanerva oli varauksettomasti nykyisen monopolin kannalla. Multalan mielestä Veikkauksen tilannetta ja eri vaihtoehtoja on tarkasteltava pitemmällä aikavälillä. Vapaavuoren mukaan kyse budjetti- tai veikkausvoittorahoituksesta on pikemminkin taktinen. Oleellisinta on turvata liikunta- ja urheilukulttuurin valtionrahoitus. Tätä voi pitää myös väistöliikkeenä, jolla välttyy ottamasta kantaa hankalaan Veikkaus-kysymykseen.

Vaalitenttimenestyksen arviointi on aina subjektiivista. Minulle jäi kuitenkin se vaikutelma, että Susanna Rahkamo ja Jan Vapaavuori selvisivät tentistä parhaiten. Olympiakomitean tämän hetken tilanteen varapuheenjohtajana tuntevana Rahkamo pystyi liikkumaan vaivattomasti järjestön koko kentällä. Jan Vapaavuori rummutti liikunnan ja liikkumisen yhteiskunnallista merkitystä ja pelasi kilpa- ja huippu-urheilun osalta yleisemmällä tasolla.

Multala ja Kanerva jäivät hiukan sivummalle, vaikka osoittivat, että puheenjohtajuuden hoitaminen onnistuisi heiltäkin. Multalan vahvinta osaamista tuntuu olevan Valtion liikuntaneuvoston kautta valtion roolin hahmottaminen sekä omasta taustasta nousevana huippu-urheilu. Kanerva nosti useamman kerran esiin kansainvälisen ulottuvuuden, joka on hänen kiistaton vahvuutensa. Hänen vuodattamansa pitkä Paavo Nurmi Games -ylistys sai jopa miettimään, kenelle hän sanansa suuntasi. Turkulaisia on valitsijoista sittenkin pieni osa.

Puheenjohtajatentit eivät ainakaan yksin ratkaise vaalia. Ne nostavat kuitenkin hetkellisesti Olympiakomitean profiilia. Henkilövaalin nostattama julkisuus voi kuitenkin olla lyhytaikaista. Jatko riippuu siitä, kuka tulee valituksi ja millä otteella hän tehtävään tarttuu.

Olympiakomitean profiili on joka tapauksessa muotoutumassa uudelleen. Olympiakomitea on näyttäytynyt pragmaattisena toimijana, joka hoitaa asialinjalla urheilun ja liikunnan asioita. Osasyynä on ollut perin haaleasti näkyneen Valon sulautuminen komiteaan. 

Alkaneen olympiadin aikana Olympiakomitea aloittaa ikään kuin uuden vaiheen. Kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden mielestä komitean on otettava isompi rooli yhteiskunnallisena toimijana, mitä vaaditaan jo yhteiskunnan myöntämän rahoituksen perusteeksi.

Jouko Kokkonen
Liikunta & Tiede -lehden toimituspäällikkö