1940- ja 1950-luku: vammaisurheilua jälleenrakentemisen aikana

Suomea jälleenrakennetaan ja sotakorvaukset maksetaan. Evakot asutetaan ja uudistiloja perustetaan. Valtio lisää vastuutaan ja Suomea aletaan ohjata kohti hyvinvointivaltiota. Elintaso nousee ja säännöstelystä luovutaan. Suuret ikäluokat syntyvät. Suurin osa suomalaisista asuu edelleen maaseudulla ja tekee ruumiillista työtä.

Urheilu saa oman elvytysohjelmansa (1945), jossa esitetään mm. urheiluministeriä. Urheiluhallinto vakiintuu kolmiportaiseksi, kun urheilulautakunnat yleistyvät kunnissa ja lääneissä. Kunnat ottavat päävastuun liikuntarakentamisesta. Urheiluopistot, kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntatiede pääsevät valtiontuen piiriin. Helsingin olympiakisoilla (1952) on suuri vaikutus suomalaiseen liikuntakulttuuriin.

Ennen toista maailmansotaa vammaisurheilu on satunnaista kuulovammaisia lukuun ottamatta. Sodissa vammautuneita on lähes 100 000, mikä synnyttää kuntoutusjärjestelmän ja kuntoutuksellisen liikunnan. Kuntoutuksellinen liikunta ja urheilu koskevat lähinnä (sota-)invalideja.

Uimareita Yrjönkadun uimahallissa. Kuva: Väinö Kannisto/Helsingin kaupungin museo.

1950-luvun vaihteessa luodaan perusta (sota-)vammaisten urheilulle. Sotainvalidien Veljesliiton urheilujaoston toiminta (1945) ja Sotasokeitten urheilutoiminta käynnistyvät (1948).

Sotainvalidi Albin Andersson voittaa maantiepyöräilyn Suomen mestaruuden vuonna 1944. Kuva: Pelle Björkmanin arkisto.

Urheilua järjestävät järjestöjen lisäksi vain vammaislaitokset. Järjestöt rakentavat invalidien yhteisiä vapaa-ajan viettopaikkoja. Sotainvalidien Veljesliitolla on kansainvälisiä kontakteja muihin Pohjoismaihin ja Saksaan.

Sotainvalidien istumalentopalloa Kaskisaaren kuntoutuslaitoksessa. Kuva: Urheilumuseo.

Ennen sotia invalidien urheiluharrastus oli lähinnä vapaamuotoista hyötyliikuntaa. Nyt korostuvat kilpailut, joilla pyritään kunnon kohotukseen. Sotainvalidien Veljesliiton kesäurheilujuhlat (1946) ovat maailman ensimmäiset sotavammaisten mestaruuskilpailut. Kehitysvammaisten pääasiallisena kuntoutustoimenpiteenä on laitossijoitus.

Tuntematon korkeushyppääjä 1950-luvulta. Kuva: Urheilumuseo.

Suuri osa invalideista ei miellä urheilua heille sopivaksi. Invalidien urheilu kohtaa myös vastustusta. Fyysinen toiminta nähdään invalideilta poissuljettuna, jopa epäesteettisenä. Ajan retoriikassa korostuvat vajaamielisyys, vajaakuntoisuus ja invaliditeetti suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön.

Invalidisäätiön kuntoutustoimintaa Helsingissä. Kuva: Pekka Kyytinen/Museovirasto.

Vuosikymmenten aikana suomalainen vammaisurheilu vakiintuu, mistä esimerkkinä Suomen Kuurojen Urheiluliitto saa valtiontukea ensimmäisenä vammaisurheilujärjestönä.

Tietoa historianäyttelystä

Historianäyttely pohjautuu Ilona Mikkelän ja Veera Vennon soveltavan liikunnan kurssityöhön 2018, Jyväskylän yliopisto.

Keskeiset lähteet:

• Outi Kaurala ja Anu Väärälä: Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Suomalaisen erityisliikunnan juuret ja kehittyminen. Jyväskylän yliopisto 2010.
• Leena Kummu: Kummajaisesta huippu-urheiluksi. Suomen vammaisurheilun historia 1960–2005. Jyväskylän yliopisto 2006.
• Linjoja liikuntaan vuodesta 1920 (teksti Teijo Pyykkönen). Valtion liikuntaneuvosto 2010.

Yhteistyössä:
Liikuntatieteellinen Seura, Jyväskylän yliopisto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry ja opetus ja kulttuuriministeriö.