Hikoilua huoliin – liikunnan voima mielenterveyden edistäjänä

Säännöllinen liikunta on yksi tutkituimmista keinoista edistää mielenterveyttä, ehkäistä mielen oireilua ja tukea psyykkistä toipumista. Vahvinta näyttö on masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa. Lupaavalta keinolta liikunta näyttää ahdistuneisuuden, traumaperäisen stressin, psykoosisairauksien, kognitiivisen toimintakyvyn ja ADHD-oireiden tukemisessa (Chekroud ym. 2018; Firth ym. 2015; Rahmati ym. 2024; Rosenbaum ym. 2015; Singh ym. 2025; Solmi ym. 2025; Vancampfort ym. 2025; Wanjau ym. 2023). Myös päihderiippuvuuden hoidossa on havaittu positiivisia vaikutuksia (Ashdown-Franks ym. 2020).

Liikunnan vaikutukset ulottuvat biologiselta tasolta sosiaalisiin suhteisiin, arjen hallintaan ja palvelujärjestelmän rakenteisiin. Vaikutukset syntyvät kehon, mielen ja arjen vuorovaikutuksessa: liikunta kohottaa mielialaa, säätelee stressiä, vahvistaa minäpystyvyyden tunnetta ja tarjoaa yhteyden muihin ihmisiin (Singh ym. 2023; White ym. 2024; Vancampfort ym. 2025). Liikunta ei korvaa lääketieteellistä tai psykoterapeuttista hoitoa, mutta sen tulisi olla yhä vahvemmin näyttöön perustuva osa mielenterveyden edistämistä, häiriöiden ehkäisyä ja hoidon tukea (Singh ym. 2023; Smith & Merwin 2020; Solmi ym. 2025; Vancampfort ym. 2025).

Mielen kuormittuessa liikkumisen ehdot muuttuvat

Mielenterveyden häiriöt aiheuttavat maailmanlaajuisesti suurta inhimillistä, sosiaalista ja taloudellista kuormitusta (WHO 2022; Xu ym. 2025). Masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä, mutta myös skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, traumaperäinen stressihäiriö ja neurokehitykselliset häiriöt voivat heikentää pitkäaikaisesti toimintakykyä, fyysistä terveyttä ja osallisuutta (Chen ym. 2026; WHO 2022). Mielenterveyden häiriöt voivat lisätä myös dementiariskiä (Baudouin ym. 2025).

Lisäksi monilla psyykkisesti oireilevilla ihmisillä vähäinen liikkuminen, runsas paikallaanolo, unihäiriöt, somaattiset sairaudet ja sosiaaliseen asemaan liittyvät kuormitustekijät kasautuvat (Vancampfort ym. 2025; Wanjau ym. 2023; White ym. 2024). Tämä tekee liikunnasta kiinnostavan, mutta myös eettisesti vaativan intervention välineen. Liikunta tarjoaa kustannustehokkaan ja kansanterveydellisesti merkittävän strategian mielenterveyden edistämiseen, häiriöiden ehkäisyyn, terapiaan ja kuntoutukseen, kun toteutuksessa huomioidaan esteet, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus (Vancampfort ym. 2025).

Myös Suomessa mielenterveyden kuormitus näkyy sekä väestökyselyissä että palvelujen käytössä. THL:n Terve Suomi -tutkimuksessa vuonna 2024 noin joka viides työikäinen koki psyykkistä kuormittuneisuutta, joka oli yleisintä nuorilla aikuisilla. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettiin samana vuonna noin 216 000 potilasta, ja avohoidon kontakteja kertyi noin 2,3 miljoonaa (THL 2024a; THL 2024b). Nuorten tilanne on erityisen vaikea: vuoden 2025 Kouluterveyskyselyssä kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta raportoi 34 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä ja yhdeksän prosenttia pojista. Samalla vain hieman yli neljännes yläkoululaisista liikkui suositusten mukaisesti (THL 2025a; THL 2025b). Luvut eivät suoraan osoita syy–seuraussuhdetta, mutta ne korostavat tarvetta vahvistaa mielenterveyttä tukevia arkiympäristöjä, matalan kynnyksen palveluja ja liikkumisen mahdollisuuksia rinnakkain erityisesti nuorten keskuudessa.

Pienikin askel voi näkyä väestötasolla

Laajojen väestöpohjaisten kohorttitutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus suojaa erityisesti masennukselta ja ahdistuneisuudelta (Pearce ym. 2022; Rahmati ym. 2024; Wanjau ym. 2023). Suurin hyöty näyttää syntyvän, kun vähän liikkuva alkaa liikkua edes hieman (Pearce ym. 2022; Teychenne ym. 2026; Wanjau ym. 2023). Kansanterveyden kannalta tämä havainto on tärkeä: täydellistä harjoitusohjelmaa ei tarvita, vaan pienetkin arjen muutokset riittävät.

Hyvä alku voi olla kävely, portaiden käyttö, työpäivän tauottaminen tai muu mielekäs arjen liike (Pearce ym. 2022; Rahmati ym. 2024; Teychenne ym. 2026; Wanjau ym. 2023). Erityisesti vapaa-ajan liikunta on yhteydessä parempaan mielenterveyteen, mikä korostaa omaehtoisuuden, mielekkyyden ja palautumisen merkitystä (Guo ym. 2022; Teychenne ym. 2026).

Useat systemaattiset kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit ovat osoittaneet, että liikunta vähentää masennusoireita. Se voi joissakin tilanteissa olla teholtaan verrattavissa vakiintuneisiin hoitomuotoihin, kuten psykoterapiaan tai lääkehoitoon (Harris 2024; Pearce ym. 2022; Singh ym. 2023; Smith & Merwin 2020; Solmi ym. 2025). Eri harjoitusmuodot, kuten aerobinen harjoittelu, lihasvoimaharjoittelu, jooga ja tai chi, ovat tehokkaita masennuksen hoidossa. Tiettyä harjoitusmuotoa tärkeämpää on toteutus. Yksilöllisesti räätälöity ohjelma, ohjaus, säännöllisyys, sopiva kuormitus ja kokemus siitä, että liikkuminen on mahdollista myös oireiden keskellä (Hirschbeck ym. 2024; Singh ym. 2023; Solmi ym. 2025; Vancampfort ym. 2025).

Ahdistuneisuudessa ja traumaperäisessä stressihäiriössä näyttö liikunnan suotuisuudesta on vahvistunut viime vuosina. Aerobinen harjoittelu ja lihasvoimaharjoittelu voivat vähentää ahdistuneisuusoireita, ja kehotietoisuutta lisäävät lajit voivat tukea rauhoittumista ja tunnesäätelyä (Jadhakhan ym. 2022; Singh ym. 2023; Wipfli ym. 2008). Traumaperäisessä stressissä liikunta voi muun hoidon rinnalla auttaa säätelemään vireystilaa, unta ja stressireaktioita. Harjoittelun tulee olla ennakoitavaa, turvallista ja tarvittaessa ammattilaisen tukemaa (Björkman & Ekblom 2022; Jadhakhan ym. 2022; Rosenbaum ym. 2015).

Psykoosisairauksissa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä tutkimusnäyttöä on edelleen melko vähän. Skitsofreniassa ja muissa psykoosisairauksissa liikunta voi parantaa fyysistä terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua sekä lievittää negatiivisia oireita (Firth ym. 2015; Vancampfort ym. 2025). Aerobinen harjoittelu, yhdistelmäharjoittelu, jooga ja tai chi ovat lupaavia etenkin ohjattuina ja riittävän pitkäkestoisin harjoituksina (Firth ym. 2015; Vancampfort ym. 2025). Myös kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä liikunta voi tukea mielialaa ja unirytmiä, mutta kuormituksen on oltava maltillista ja oiretilanteeseen sopivaa (Li ym. 2025). Siksi säännöllinen, maltillinen ja arjen rytmiä tukeva liikkuminen on suositeltava lähtökohta. Psykoosisairauksien ja kaksisuuntaisen mielihäiriön tukemisessa ohjaus ja seuranta ovat erityisen tärkeitä (Firth ym. 2015; Li ym. 2025; Vancampfort ym. 2025).

Muisti, tarkkaavuus ja arjen toimintakyky

Liikunnan vaikutukset eivät rajoitu psyykkisten oireiden lievittymiseen, vaan myös kognitiivisen toimintakyvyn edistämisestä saatu tutkimusnäyttö on lisääntynyt. Liikunta voi tukea kognitiota, muistia ja toiminnanohjausta eri ikäryhmissä (Singh ym. 2025). Ikääntyneillä jo yksittäinen liikuntakerta ja istumisen tauottaminen voivat parantaa työmuistia ja toiminnanohjausta. Lapsilla ja nuorilla liikunta voi tukea tarkkaavuutta, mielialaa, käyttäytymisen säätelyä, sosiaalisia taitoja ja osin ADHD-oireisiin liittyvää toiminnanohjausta. (Singh ym. 2025; Wheeler ym. 2020; Zhu ym. 2023.) Hyötyjen kannalta olennaista on, että toiminta on kehitystasolle sopivaa, turvallista ja onnistumisen kokemuksia tuottavaa (Zhu ym. 2023).

Liikunnan mielenterveyshyödyt syntyvät todennäköisesti useiden mekanismien yhteisvaikutuksesta. Niitä tuottavat biologiset, neurobiologiset, psykososiaaliset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät. Biologisesti liikunta säätelee stressijärjestelmää (HPA-akseli ja stressihormonit) ja vähentää kehon matala-asteista tulehdusta. Neurobiologisesti liikunta aktivoi aivojen ja hermoston neuroplastisuutta ja neurogeneesiä (BDNF-kasvutekijä) sekä vaikuttaa välittäjäainejärjestelmiin (serotoniini ja dopamiini). (Singh ym. 2023; Smith & Merwin 2020; Stubbs ym. 2018; Vancampfort ym. 2025; White ym. 2024.)

Biologiset mekanismit ovat yhteydessä psykososiaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin. Esimerkiksi minäpystyvyyden tunne, unen laadun parantuminen, koettu elinvoima, sosiaalinen yhteys ja onnistumisen kokemukset muodostavat ketjun, jonka kautta liikunta vahvistaa mielenterveyttä arjessa (Vancampfort ym. 2025; White ym. 2024). Lisäksi liikunta ja muut elintavat voivat merkittävästi säädellä epigeneettisiä mekanismeja, jotka vaikuttavat sairauksien ehkäisyyn ja mielenterveyteen (Ostaiza-Cardenas ym. 2025). Eri mekanismeihin ja niiden välisiin yhteyksiin liittyvä tutkimusnäyttö on vielä rajallista, mutta tulokset ovat lupaavia.

Arjen merkitys ja merkityksellisyys ratkaisevat sitoutumisen

Psykososiaaliset ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät ovat käytännön työn kannalta keskeisiä. Liikunta voi lisätä minäpystyvyyden ja hallinnan tunnetta, vahvistaa itsetuntoa, parantaa kehonkuvaa, unta ja arjen rytmitystä sekä lisätä sosiaalista tukea (Gold ym. 2024; Smith & Merwin 2020; Vancampfort ym. 2025; White ym. 2024). Ryhmäliikunta ja ammattilaisen tai ystävän kannustava tuki voivat vahvistaa sitoutumista ja tehdä muutoksesta pysyvämmän (Hirschbeck ym. 2024; White ym. 2024).

Myös ympäristö voi lisätä pysyvyyttä, erityisesti luontoliikunnan on havaittu edistävän mielenterveyttä (Hu ym. 2025; Lahart ym. 2019). Sitoutuminen syntyy arjen merkityksestä ja merkityksellisyydestä. Näin liikunta voi tarjota konkreettisen kokemuksen omasta toimijuudesta tilanteissa, joissa mielenterveyden oireet kaventavat mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään.

Kliinisessä työssä liikunta tulisi nähdä osana yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, ei yksittäisenä yleisohjeena (Smith & Merwin 2020; Vancampfort ym. 2025). Liikunta kannattaa sovittaa yksilön terveydentilaan, oireisiin, mieltymyksiin ja voimavaroihin (Hirschbeck ym. 2024; White ym. 2024). Alkuvaiheessa tärkeintä on madaltaa kynnystä: lyhyet kävelyt, kevyt lihaskuntoharjoittelu, ohjattu ryhmä, luonnossa liikkuminen tai kehotietoisuutta tukeva harjoittelu voivat riittää (Hu ym. 2025; Jadhakhan ym. 2022; Lahart ym. 2019).

Tavoitteiden tulee olla konkreettisia, saavutettavia ja joustavia. Ammattilaisen tehtävä on vahvistaa turvallisuuden tunnetta, seurata vaikutuksia sekä auttaa sovittamaan liikunta osaksi muuta hoitoa ja yksilön arkea. Olennaista on, että tavoite säilyttää onnistumisen mahdollisuuden myös silloin, kun oireet ja voimavarat vaihtelevat (Hirschbeck ym. 2024; Singh ym. 2023; White ym. 2024).

Esteiden purkaminen on osa hoitoa

Mielenterveyden häiriöihin liittyy usein konkreettisia esteitä, jotka vaikeuttavat liikkumista: väsymys, ahdistus, häpeä, lääkityksen haitat, fyysiset sairaudet, huonot palvelukokemukset, stigma, taloudelliset rajoitteet ja turvallisten liikuntaympäristöjen puute. Siksi liikunnan edistäminen on myös asenteiden, palvelujen ja ympäristöjen kehittämistä. Tarvitaan saavutettavia tiloja, edullisia vaihtoehtoja ja moniammatillista yhteistyötä eri sektoreilla, jotta voidaan tukea liikunnan juurtumista arkeen kaikissa väestöryhmissä. Esteiden tunnistaminen on ammattilaiselle yhtä tärkeää kuin hyötyjen kertominen, kun nämä tekijät nimetään, ratkaisutkin muuttuvat konkreettisemmiksi. Hyötyjen saavuttaminen edellyttää yksilöllistä suunnittelua, turvallista etenemistä, jatkuvaa tukea ja esteiden aktiivista poistamista. (Hirschbeck ym. 2024; Vancampfort ym. 2025; WHO 2022.)

Yhteiskuntatasolla liikunta mielenterveyden edistämisessä on poliittinen ja kansanterveydellinen kysymys, jonka on otettava huomioon saavutettavuus ja yhdenvertaisuus (WHO 2022). Viherympäristöt, turvalliset kävely- ja pyöräilyreitit, laadukas koululiikunta, aktiiviset työpaikat, matalan kynnyksen yhteisötoiminta ja sosiaalisten terveyserojen kaventaminen vaikuttavat siihen, kenellä on realistinen mahdollisuus liikkua (Hu ym. 2025; WHO 2022). Siksi erityisesti luontoliikunnan edistäminen tulisi ottaa mukaan viheralueiden suunnitteluun.

Liikunnan sisällyttäminen kuntastrategioihin ja palveluihin voi ennalta ehkäistä mielenterveyden häiriöitä ja siten vähentää niiden kuormaa, mutta se vaatii pitkäjänteistä rahoitusta, seurantaa ja arviointia (Wanjau ym. 2023; WHO 2022). Mielenterveyden näkökulmasta liikuntapolitiikka on myös yhdenvertaisuuspolitiikkaa, yhteiskunta voi joko tukea tai estää liikkumista.

Tekoäly ja digitaaliset ratkaisut voivat tulevaisuudessa tukea liikunnan ja mielenterveyden yhdistämistä, mutta niiden käyttö edellyttää varovaisuutta. Sovellukset, etäohjaus, digitaaliset mittarit ja tekoälypohjainen personointi voivat auttaa seuraamaan aktiivisuutta, tunnistamaan yksilöllisiä vasteita ja tarjoamaan tukea niille, joille kasvokkainen palvelu ei ole helposti saatavilla. Samanaikaisesti tietosuoja, yhdenvertaisuus ja läpinäkyvyys ovat edellytyksiä sille, että teknologia todella kaventaa eikä lisää terveyseroja ihmisten välillä.

Teknologian tulee tukea yksilöä ja vahvistaa ihmislähtöistä hoitoa, ei korvata aitoa kohtaamista, ammatillista harkintaa tai yhteisöllisiä ratkaisuja. Se ei myöskään saa tehdä mielenterveydestä uutta mittaus- ja suoritusprojektia. (Morouço & Ramadas 2026; Woll ym. 2025.)

Liikkeelle lähteminen on myös yhteiskunnallinen kysymys

Tutkimuksen seuraava haaste on siirtää tieto arjen palveluihin. Vaikuttavuudesta ei kerro vielä se, toimiiko liikunta kontrolloidussa tutkimuksessa. Kyse on siitä, tavoittaako liikunta ihmiset, pysyykö se heidän elämässään ja vähentääkö se eriarvoisuutta. Tarvitaan tietoa siitä, millainen ohjaus, ryhmämuoto, ympäristö ja ammatillinen yhteistyö auttavat eri ihmisiä aloittamaan liikkumisen ja sitoutumaan aktiivisempaan elämäntapaan.

Liikunta on yksi lupaavimmista keinoista edistää mielenterveyttä, mutta sen voima ei ole vain lihaksissa tai aivojen välittäjäaineissa. Se on myös arjen rytmeissä, yhteisöissä ja siinä, saako ihminen tukea lähteä liikkeelle silloin, kun voimat ovat vähissä. Siksi liikunta mielenterveystyössä on yhtä aikaa kliininen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kysymys.

Käytännön viesti on lopulta yksinkertainen: liikunta kannattaa tuoda mielenterveystyöhön niin, että se lisää vaatimusten sijaan mahdollisuuksia. Parhaimmillaan se antaa yksilölle kokemuksen siitä, että omaan oloon voi vaikuttaa pienin teoin ja että toipuminen voi alkaa myös lempeästä liikkeestä. Liikunta ei ole vain hoitomuoto, vaan osa arkea, yhteisöjä ja palvelujärjestelmää, joka vahvistaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointia, toimintakykyä, osallisuutta ja toivoa.

 

Lähteet:

Ashdown-Franks, G., Firth, J. & Carney R. ym. 2020. Exercise as Medicine for Mental and Substance Use Disorders: A Meta-review of the Benefits for Neuropsychiatric and Cognitive Outcomes. Sports Med. 50(1):151-170; 10.1007/s40279-019-01187-6.

Baudouin, E. Duron, E. & Verdoux M. ym. 2025. Strong association between psychiatric disorders co-occurrence and dementia: a Bayesian approach on a 14-year clinical data warehouse. BMJ Ment. Health. 9;28(1):1-7; 10.1136/bmjment-2025-301651

Björkman, F. & Ekblom, Ö. 2022. Physical exercise as treatment for PTSD: A systematic review and meta-analysis. Military Medicine 187 (9–10), e1103–e1113. https://doi.org/10.1093/milmed/usab497

Chekroud SR, Gueorguieva, R. & Zheutlin, AB ym. 2018. Association between physical exercise and mental health in 1.2 million individuals in the USA between 2011 and 2015: A cross-sectional study. The Lancet Psychiatry 5 (9), 739–746. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(18)30227-X

Chen, M., Wang, Y. & Tan, C. 2026. Epidemiological trends of depression and anxiety at global, regional, and national level: A population-based observational study from 1990 to 2021 based on Global Burden of Disease 2021. Medicine (Baltimore). 9;105(2):e47094; 10.1097/MD.0000000000047094.

Firth J. Cotter, J. Elliott, R. French, P. & Yung, AR. 2015. A systematic review and meta-analysis of exercise interventions in schizophrenia patients. Psychological Medicine 45 (7), 1343–1361. https://doi.org/10.1017/S0033291714003110

Gold, AK, Rabideau, DJ & Katz, D. ym. 2024. Self-efficacy for exercise in adults with lifetime depression and low physical activity. Psychiatry Research Communications 4 (1), 100159. https://doi.org/10.1016/j.psycom.2024.100159

Guo, Z., Li, R. & Lu, S. 2022. Leisure-time physical activity and risk of depression: A dose-response meta-analysis of prospective cohort studies. Medicine 101 (30), e29917. https://doi.org/10.1097/MD.0000000000029917

Harris, E. 2024. Meta-Analysis: Exercise as Effective as Therapy for Treating Depression. JAMA. 19;331(11):908; 10.1001/jama.2024.1121.

Hirschbeck, A., Kossmann, D., Schwegler, H., Greiner. S-K, Hasan, A. & Roeh A. 2024. Implementing exercise recommendations into clinical practice—new findings from mental health professionals’ and patients’ perspectives in a university psychiatric setting. Frontiers in Sports and Active Living 6, 1336356. https://doi.org/10.3389/fspor.2024.1336356

Hu, G., Luo, Q., Zhang, P., Zeng, H. & Ma, X. 2025. Effects of urban green exercise on mental health: A systematic review and meta-analysis. Frontiers in Public Health 13, 1677223. https://doi.org/10.3389/fpubh.2025.1677223

Jadhakhan, F., Lambert, N., Middlebrook, N., Evans, DW & Falla, D. 2022. Is exercise/physical activity effective at reducing symptoms of post-traumatic stress disorder in adults? A systematic review. Frontiers in Psychology 13, 943479. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2022.943479

Lahart, I., Darcy, P., Gidlow, C. & Calogiuri, G. 2019. The effects of green exercise on physical and mental wellbeing: A systematic review. International Journal of Environmental Research and Public Health 16 (8), 1352. https://doi.org/10.3390/ijerph16081352

Li, X., Liu. F., Ding, F., Ma, X. & Zhu, Y. 2025. Exercise interventions for depressive, manic, and anxiety symptoms in bipolar disorder: A systematic review and meta-analysis. Frontiers in Psychiatry 16, 1648008. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2025.1648008

Morouço, P. & Ramadas, E. 2026. Digital physical activity interventions for mental health promotion of and reduction in addictive behaviors: Integrative comprehensive review with a focus on personalization and implementation. International Journal of Environmental Research and Public Health 23 (6), 703. https://doi.org/10.3390/ijerph23060703

Ostaiza-Cardenas, J., Tobar, AC & Costa SC ym. 2025. Epigenetic modulation by life-style: advances in diet, exercise, and mindfulness for disease prevention and health optimization. Front. Nutr. 12:1632999; 10.3389/fnut.2025.1632999.

Pearce, M., Garcia, L. & Abbas A. ym. 2022. Association between physical activity and risk of depression: A systematic review and meta-analysis. JAMA Psychiatry 79 (6), 550–559. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2022.0609

Rahmati, M., Lee, S. & Yon, DK ym. 2024. Physical activity and prevention of mental health complications: An umbrella review. Neuroscience & Biobehavioral Reviews 160, 105641. https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2024.105641

Rosenbaum, S., Vancampfort, D., Steel, Z., Newby, J., Ward, PB & Stubbs, B. 2015. Physical activity in the treatment of post-traumatic stress disorder: A systematic review and meta-analysis. Psychiatry Research 230 (2), 130–136. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2015.10.017

Singh, B., Olds, T. & Curtis R. ym. 2023. Effectiveness of physical activity interventions for improving depression, anxiety and distress: An overview of systematic reviews. British Journal of Sports Medicine 57 (18), 1203–1209. https://doi.org/10.1136/bjsports-2022-106195

Singh, B., Bennett, H. & Miatke A. ym. 2025. Effectiveness of exercise for improving cognition, memory and executive function: A systematic umbrella review and meta-meta-analysis. British Journal of Sports Medicine 59 (12), e108589. https://doi.org/10.1136/bjsports-2024-108589

Smith, PJ & Merwin, RM. 2020. The role of exercise in management of mental health disorders: An integrative review. Annual Review of Medicine 72, 45–62. https://doi.org/10.1146/annurev-med-060619-022943

Solmi, M., Basadonne, I. & Bodini L. ym. 2025. Exercise as a transdiagnostic intervention for improving mental health: An umbrella review. Journal of Psychiatric Research 184, 91–101. https://doi.org/10.1016/j.jpsychires.2025.02.024

Stubbs, B., Vancampfort, D., Smith, L., Rosenbaum, S., Schuch, F. & Firth J. 2018. Physical activity and mental health. The Lancet Psychiatry 5 (11), 873. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(18)30343-2

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2024a. Terveys ja hyvinvointi: Terve Suomi -tutkimuksen tuloksia. THL. https://thl.fi/data-ja-tilastot/vaeston-hyvinvointi/terveys-ja-hyvinvointi (Viitattu 1.9.2026)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2024b. Psykiatrinen erikoissairaanhoito. THL. https://thl.fi/data-ja-tilastot/mielenterveys/psykiatrinen-erikoissairaanhoito (Viitattu 1.9.2026)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2025a. THL:n Kouluterveyskysely: Aiempaa useampi 8.–9.-luokkalainen kokee terveydentilansa hyväksi. THL 17.6.2025. https://thl.fi/-/thl-n-kouluterveyskysely-aiempaa-useampi-8.-9.-luokkalainen-kokee-terveydentilansa-hyvaksi (Viitattu 1.9.2026)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2025b. Kouluterveyskysely 2025: Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea terveellisiin elintapoihin – yhä useampi voi puhua asioistaan vanhempiensa kanssa. THL 17.9.2025. https://thl.fi/-/kouluterveyskysely-2025-lapset-ja-nuoret-tarvitsevat-aikuisten-tukea-terveellisiin-elintapoihin-yha-useampi-voi-puhua-asioistaan-vanhempiensa-kanssa (Viitattu 1.9.2026)

Teychenne, M., Sousa, GM & Baker T. ym. 2026. Domain-specific physical activity and mental health: an updated systematic review and multilevel meta-analysis in a combined sample of 3.3 million people. Br. J. Sports Med.  60:267-285.

Vancampfort, D., Firth, J. & Stubbs, B. ym. 2025. The efficacy, mechanisms and implementation of physical activity as an adjunctive treatment in mental disorders: A meta-review of outcomes, neurobiology and key determinants. World Psychiatry 24 (2), 227–239. https://doi.org/10.1002/wps.21314

Wanjau, MN, Möller, H. & Haigh F. ym. 2023. Physical activity and depression and anxiety disorders: A systematic review of reviews and assessment of causality. AJPM Focus 2 (2), 100074. https://doi.org/10.1016/j.focus.2023.100074

Wheeler, MJ, Green, DJ & Ellis, KA ym. 2020. Distinct effects of acute exercise and breaks in sitting on working memory and executive function in older adults: a three-arm, randomised cross-over trial to evaluate the effects of exercise with and without breaks in sitting on cognition. Br J Sports Med. 54(13):776-781; 10.1136/bjsports-2018-100168

White, RL, Vella, S. & Biddle, S. ym. 2024. Physical activity and mental health: A systematic review and best-evidence synthesis of mediation and moderation studies. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 21, 134. https://doi.org/10.1186/s12966-024-01676-6

Wipfli, BM, Rethorst, CD & Landers, DM. 2008. The anxiolytic effects of exercise: A meta-analysis of randomized trials and dose-response analysis. Journal of Sport & Exercise Psychology 30 (4), 392–410. https://doi.org/10.1123/jsep.30.4.392

Woll. S., Birkenmaier, D. & Biri, G. ym. 2025. Applying AI in the context of the association between device-based assessment of physical activity and mental health: Systematic review. JMIR mHealth and uHealth 13, e59660. https://doi.org/10.2196/59660

World Health Organization (WHO). 2022. World mental health report: Transforming mental health for all. World Health Organization. https://www.who.int/publications/i/item/9789240049338 (Viitattu 1.9.2026)

Xu, YX, Niu, XX & Jia WC ym. 2025. Burden of mental disorders and risk factors in the Western Pacific region from 1990 to 2021. World. J. Psych.19;15(1):101750; 10.5498/wjp.v15.i1.101750

Zhu, F., Zhu, X. & Bi, X. ym. 2023. Comparative effectiveness of various physical exercise interventions on executive functions and related symptoms in children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder: A systematic review and network meta-analysis. Frontiers in Public Health 11, 1133727. https://doi.org/10.3389/fpubh.2023.1133727