Ennaltaehkäisyä kohtuudella
Ennaltaehkäisy nousee usein pintaan, kun keskustellaan siitä, mihin terveydenhuollossa pitäisi satsata enemmän.
Virheiden, ristiriitojen, ränsistymisen, onnettomuuksien, sairauksien, rasitusvammojen ja monien muiden ei-toivottujen asioiden ennaltaehkäisy on yleensä sekä inhimillisesti että taloudellisesta kestävämpää kuin sattuneiden vahinkojen korjaaminen. Ennaltaehkäisy nousee usein pintaan, kun keskustellaan siitä, mihin terveydenhuollossa pitäisi satsata enemmän.
Nykyaikaisessa tuotekehityksessäkin painotetaan tuotteen koko elinkaaren huomioimista jo suunnittelupöydällä, jotta myöhempien korjausliikkeiden kustannukset voidaan välttää. Myös ihmisen kohdalla tiedetään, että moni jo varhaisella iällä omaksuttu tapa näkyy elämän varrella niin hyvine kuin huonoine seurauksineen.
Terveillä elintavoilla voi saada lisää vuosia elämään, mutta saako niillä lisää elämää vuosiin? Tähän kysymykseen tarjoaa vastauksen Helsingin yliopiston pitkittäistutkimus, jossa seurattiin 2700 suomalaista miestä yli 50 vuoden ajan. Jos sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat kunnossa keski-iässä, odotettavissa oli enemmän elinvuosia. Tämän lisäksi nämä miehet säilyttivät toimintakykynsä muita paremmin. Sama koski jopa heidän onnellisuuttaan ja elämänlaatuaan. Pitkän elämän ei siis ainakaan tällä perusteella tarvitse olla tylsä.
Useimmat meistä kyllä tietävät, että kannattaisi syödä monipuolisesti, nukkua säännöllisesti ja liikkua vähintään suositusten mukaan. Ainakin riittävää liikkumista ja järkevää syömistä helpottaa, jos päivittäinen ympäristömme tekee terveellisistä valinnoista riittävän vaivatonta ja edullista. Silti tiedosta ymmärrykseen on usein pitkä matka, tarjolla olevista mahdollisuuksista toimintaan vielä sitäkin pidempi. Ennaltaehkäisy voi tuntua kaukaiselta ja jopa tylsältä suorittamiselta silloin, kun ongelmia
ei ole vielä näköpiirissä.
Vaikka kilpaurheilussa yritetään mitata ulos se, mitä koneesta lähtee, pätee sielläkin ennaltaehkäisyyn kätketty viisaus. Syyskuussa Ylen haastattelema pikajuoksuvalmentaja Frida Lindahl totesi valmennusfilosofiastaan, että siihen ei kuulu kiirehtiminen. Tulee pysyä terveenä ja välttää vammoja. Samaa on teroitettu meille hieman varttuneemmille harrastajille jälleen uuden treenikauden alkaessa: tyhmien virheiden välttäminen takaa jatkuvuuden ja maltilla kannattaa palailla takaisin lajin pariin, jos taukoa on ollut. Koetetaan muistaa – ja ennaltaehkäistä samalla alakuloa, joka väkisinkin seuraa pitkistä kuntoutusrupeamista.
Joskus terveellisistäkin asioista voi saada yliannostuksen. Silloin ne kääntyvät itseään vastaan tai niitä tehdään jonkin toisen asian kustannuksella. Liikkua voi niin paljon, että ei ehdi palautumaan. Täydellisen yöunen jahtaaminen voi lopulta valvottaa ja tiukka ruokavalio karsia ateriointia toisten kanssa. Tietyissä olosuhteissa jopa vettä voi juoda liikaa ja suolaa saada liian vähän. Jossain menee kai raja sillekin, paljonko kannattaa käyttää aikaa ja rahaa asioihin, joiden merkitys riskien välttämisessä tai hyötyjen saavuttamisessa jää lopulta marginaaliseksi.
Voisiko parasta ennaltaehkäisyä olla jo antiikin hyveenä tunnettu kohtuullisuus? Silloin ei ehkä tarvitsisi kovin usein edes tietoisesti ajatella ennaltaehkäisevänsä sairauksia tai muita ongelmia. Pitkälle riittää ihan sellainen tolkun ihmisen
tavallisen hyvä elämä, jossa vältetään äärimmäisyyksiä ja etsitään pikemminkin asioiden tasapainoa. Harkitaan hetki ennen kuin hyökätään toimintaan. Korjataan heti, jos alkaa näyttää huonolta. Hahmotetaan asioiden mittasuhteet. Eikä tämäkään tarkoita sitä, että kultaisen keskitie olisi, tai sen pitäisi olla yhtä leveä kaikille.
Matleena Livson
pääsihteeri, Liikuntatieteellinen Seura