Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2023 -kilpailun voitto Anna Kankaanpäälle Jyväskylän yliopistoon

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan projektitutkija Anna Kankaanpää tutkimusryhmineen voitti Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2023 -kilpailun. Voittajatutkimuksen otsikko on Fyysisen aktiivisuuden yhteydet biologiseen vanhenemiseen ja kuolleisuuteen. Tutkimuskilpailun järjestivät Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketiede Suomi -verkosto.

Kilpailussa toiseksi sijoittui Mari Leppänen Tampereen urheilulääkäriasemalta ja UKK-instituutista. Jyväskylän yliopistosta kolmanneksi sijoittui Tiina Föhr ja neljänneksi Laura Joensuu. Vuoden nuoreksi tutkijaksi valittiin Niko Tynkkynen Jyväskylän yliopistosta.

Liikuntalääketieteen päivien 2023 yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 41 liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Mukana olevista tutkijoista 15 osallistui kilpailuun nuorten tutkijoiden kategoriassa. Kaikki tutkimuskilpailuun osallistuneiden tutkimusten tiivistelmät on julkaistu tapahtuman verkkosivuilla, sekä finalistien tiivistelmät myös Liikunta & Tiede -lehden numerossa 5/2023.

Kilpailuun lähetetyt tutkimusabstraktit arvioi ensimmäisessä vaiheessa Liikuntalääketiede Suomi -verkoston tieteellinen arviointipaneeli. Tämän jälkeen neljän eniten pisteitä saaneen tutkimuksen käsikirjoitukset arvioivat professori Tomi Laitinen Itä-Suomen yliopistosta, professori Katja Pahkala Turun yliopistosta ja tutkimusprofessori Markus Perola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Voittajatutkimus: Fyysisen aktiivisuuden taso saattaa kertoa enemmän henkilön terveydentilasta kuin lisätä elinvuosia

Anne Kankaanpään ja hänen tutkimusryhmänsä voittajatutkimus tarkasteli voisiko biologinen vanheneminen välittää fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä kuolleisuuteen. Lisäksi he tutkivat, miten perimän ja sairauksien huomioiminen eri analyysimenetelmillä vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välisen yhteyden tulkintaan.

Tutkittavat olivat vanhemman suomalaisen kaksoskohortin kaksosia (n = 22 854, 18–50-vuotiaita vuonna 1975). Vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta tutkijat arvioivat validoidulla kyselylomakkeella vuosilta 1975, 1981 ja 1990. Kuolleisuutta seurattiin vuoden 2020 loppuun asti. Tutkijat jakoivat tutkittavat neljään alaryhmään, joilla oli toisistaan poikkeava fyysisen aktiivisuuden taso aikuisuudessa. Biologista vanhenemista mitattiin kahdella DNA:n metylaatioon perustuvalla mittarilla.

Tutkimustulokset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä biologiseen vanhenemiseen, mutta yhteys oli U:n muotoinen: pysyvästi vähän liikkuvat ja erittäin aktiiviset olivat biologisesti vanhempia kuin melko aktiiviset ja aktiiviset henkilöt. Kun malli vakioitiin muilla elintapoihin liittyvillä tekijöillä, ainoastaan erot erittäin aktiivisten ryhmään säilyivät. Pysyvästi aktiivisilla ryhmillä oli pienempi riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna vähiten liikkuvien ryhmään, kun yhteiset perintö- ja ympäristötekijät huomioitiin mallinnuksessa. Ryhmien väliset erot heikkenivät, kun muut elintapoihin liittyvät tekijät huomioitiin. Kun sairauksia raportoineet parit poissuljettiin, havaitut erot heikkenivät entisestään eivätkä olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tulosten perusteella biologinen vanheneminen ei näytä välittävän fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä. Fyysisen aktiivisuuden taso saattaa ennemmin heijastaa henkilön terveydentilaa kuin lisätä elinvuosia.

Niko Tynkkynen valittiin jälleen vuoden nuoreksi liikuntalääketieteen tutkijaksi

Tutkimuskilpailussa palkittiin myös vuoden nuori tutkija. Palkinnon sai väitöskirjatutkija Niko Tynkkynen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tutkimuksella Perityn pitkäikäisyyden sekä fyysisen aktiivisuuden ja muiden elintapojen yhteydet kuolemanriskiin. Tynkkynen palkittiin samalla palkinnolla myös viime vuonna.

Tynkkynen tutkimusryhmineen selvitti, miten fyysisellä aktiivisuudella ja muilla elintavoilla voidaan vaikuttaa kuolleisuusriskiin, kun elinikää säätelevä geeniperimä otetaan huomioon.

Tutkimuksen kaksoskohorttiaineiston analyysin perusteella pidempää elinikää ennustava genotyyppi oli yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen ja liikunnan lisääminen malliin näytti lisäävän tämän genotyypin pientä mutta vaikutukseltaan suojaavaa yhteyttä kokonaiskuolleisuudelle. Vakioimalla muilla elintavoilla tämän genotyypin ja fyysisen aktiivisuuden aiheuttamat suojaavat yhteydet heikkenivät, mutta pysyivät tilastollisesti merkitsevinä.

Tutkimuksen tulosten perusteella terveellisillä elintavoilla voidaan lisätä väestön elinikää riippumatta geneettisesti säädellystä eliniän pituudesta.

Tutkimuskilpailusta

Liikuntatieteellinen Seura järjestää vuosittain liikuntalääketieteen tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella.

LTS jakaa myös nuoren tutkijan palkinnon. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 29.11.2023. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 41 abstraktia. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati.

Tutkimusesittelyiden abstraktit löytyvät materiaalit-välilehdellä (pdf-muodossa).

Finalistit

 

Tiina Föhr: Vapaa-ajan liikunnan, muiden elämäntapojen ja perimän vaikutus metabolisen oireyhtymän ja biologisen vanhenemisen yhteyteen

Tiina Föhr¹, Arne Hendrix², Anna Kankaanpää¹, Eija K. Laakkonen¹, Urho Kujala¹, Kirsi H. Pietiläinen^3,4, Terho Lehtimäki⁵, Mika Kähönen⁶, Olli Raitakari^7,8,9, Jaakko Kaprio¹⁰, Miina Ollikainen^3,11, Elina Sillanpää^1,12

1. Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC), Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
2. Physical Activity, Sport & Health Research Group, Department of Movement Sciences, KU Leuven – University of Leuven, Belgia
3. Lihavuustutkimusyksikkö, Kliinisen ja molekulaarisen aineenvaihdunnan tutkimusohjelma, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
4. Painonhallintatalo, Vatsakeskus, Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsingin yliopisto
5. Kliinisen kemian laitos, Fimlab laboratorio, ja Sydän- ja verisuonitautien tutkimuskeskus Tampere, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
6. Kliinisen fysiologian yksikkö, Tampereen yliopistollinen sairaala, ja Sydän- ja verisuonitautien tutkimuskeskus Tampere, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
7. Väestötutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen hyvinvointialue
8. Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto
9. Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikkö, Turun yliopistollinen keskussairaala
10. Suomen Molekyylilääketieteen Instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto
11. Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva, Helsinki
12. Keski-Suomen hyvinvointialue, Jyväskylä

Kuvaus tutkimuksesta

Epäterveelliset elämäntavat ja vähäinen liikunta-aktiivisuus liittyvät vahvasti metaboliseen oireyhtymään. Metabolinen oireyhtymä puolestaan on yhdistetty ennenaikaiseen biologiseen vanhenemiseen, mutta on epäselvää, johtuuko yhteys geneettisistä- vai elämäntapatekijöistä.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää metabolisen oireyhtymän yhteyttä biologiseen vanhenemiseen huomioiden liikunnan lisäksi tupakoinnin, alkoholinkäytön sekä perimän vaikutus. Tutkittavien biologinen vanheneminen määritettiin kahdella DNA:n metylaatioon perustuvalla epigeneettisellä kellolla. Tutkimuksen pääaineisto koostui ei-kaksosista ja kaksosista, jotka olivat iältään 23–69 vuotiaita, kattaen koko aikuisuuden ikäskaalan. Toistimme tutkimuksen kahdessa aineistossa, joista toinen koostui ei-kaksosista ja toinen kaksosista.

Tulokset antavat näyttöä siitä että, metabolinen oireyhtymä on yhteydessä kiihtyneeseen vanhenemiseen riippumatta liikunnasta tai muista tutkimuksessa huomioiduista elämäntavoista. Tutkimuksemme osoittaa ensimmäistä kertaa, että perimä saattaa selittää tämän yhteyden.

Lisätietoja: Tutkijatohtori Tiina Föhr, tiina.m.fohr(at)jyu.fi

 

Laura Joensuu: Geneettinen alttius paikallaanololle on yhteydessä runsaampaan paikallaanoloon sekä suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin: Väestöpohjainen tutkimus FinnGen kohortin 293 250 osallistujalla

Laura Joensuu¹, Kaisa Koivunen¹, Anna Kankaanpää¹, Niko Tynkkynen¹, Teemu Palviainen², Jaakko Kaprio², Marie Klevjer³, Karsten Øvretveit⁴, Ulrik Wisløff³, Anja Bye³, Ulf Ekelund⁵ & Elina Sillanpää^1,6

1. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto
2. Suomen molekyylilääketieteen instituutti, HiLIFE, Helsinki
3. Cardiac Exercise Research Group (CERG), Department of Circulation and Medical Imaging, Faculty of Medicine and Health Sciences, Norwegian University of Science and Technology (NTNU), Trondheim, Norja
4. Department of Public Health and Nursing, Norwegian University of Science and Technology (NTNU), Trondheim, Norja
5. Norwegian School of Sport Sciences, Oslo, Norja
6. Keski-Suomen hyvinvointialue, Jyväskylä

Kuvaus tutkimuksesta

Paikallaanolo on yhteydessä kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin useissa pitkittäisissä kohorttitutkimuksissa. On ehdotettu, että paikallaanoloon liittyvä käyttäytyminen on evoluution valitsema piirre, jonka tehtävä on tukea lisääntymistä ja selviytymistä energiankulutusta säästämällä. Nopeat yhteiskunnalliset muutokset saattavat kuitenkin aiheuttaa evolutiivista yhteensopimattomuutta, jossa aiemmin suotuisat geneettiset variantit eivät enää tuota etua uudessa ympäristössä. Tässä tutkimuksessa arvioimme, onko suurempi geneettinen alttius paikallaanololle yhteydessä lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen väestötasolla.

Tulokset osoittivat, että suurempi geneettinen alttius paikallaanololle oli yhteydessä sekä runsaampaan itseraportoituun paikallaanoloon että suurempaan riskiin sairastua yleisimpiin sydän- ja verisuonitauteihin. Vaikutusten suuruudet olivat kuitenkin pieniä. Nämä löydökset korostavat genetiikan roolia maltillisena mutta mahdollisesti huomioitavana taustatekijänä sekä paikallaanoloon liittyvässä käyttäytymisessä väestötasolla että yleisimpien kansantautien ilmaantuvuudessa.

Lisätietoja: Tutkijatohtori Laura Joensuu, laura.p.joensuu(at)jyu.fi

Twitter: @laurajoensuu

 

Anna Kankaanpää: Fyysisen aktiivisuuden yhteydet biologiseen vanhenemiseen ja kuolleisuuteen

Anna Kankaanpää¹, Asko Tolvanen², Laura Joensuu¹, Katja Waller³, Aino Heikkinen⁴, Jaakko Kaprio⁴, Miina Ollikainen^4,5, Elina Sillanpää^1,6

1. Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC), Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
2. Ihmistieteiden metodikeskus, Jyväskylän yliopisto
3. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
4. Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto
5. Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva, Helsinki
6. Keski-Suomen hyvinvointialue, Jyväskylä

Kuvaus tutkimuksesta

Suurempi vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman vaaraan. Yksi mahdollinen selitys yhteydelle voi olla, että vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Toisaalta etenevät sairaudet ja sairauksien esiasteet voivat rajoittaa liikkumista. Tämä niin kutsuttu käänteinen kausaliteetti saattaa olla todellinen syy havaituille yhteyksille sen sijaan, että fyysisellä aktiivisuudella olisi elinvuosia lisäävä vaikutus. Selvitimme voisiko biologinen vanheneminen välittää fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä kuolleisuuteen. Lisäksi tarkastelimme, miten perimän ja sairauksien huomioiminen eri analyysimenetelmillä vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välisen yhteyden tulkintaan.

Tunnistimme neljä alaryhmää, joilla oli toisistaan poikkeava fyysisen aktiivisuuden taso aikuisuudessa. Biologista vanhenemista mitattiin kahdella DNA:n metylaatioon perustuvalla mittarilla. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä biologiseen vanhenemiseen, mutta yhteys oli U:n muotoinen: pysyvästi vähän liikkuvat ja erittäin aktiiviset olivat biologisesti vanhempia kuin melko aktiiviset ja aktiiviset. Kun malli vakioitiin muilla elintapoihin liittyvillä tekijöillä, ainoastaan erot erittäin aktiivisten ryhmään säilyivät. Pysyvästi aktiivisilla ryhmillä oli pienempi riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna vähiten liikkuvien ryhmään, kun yhteiset perintö- ja ympäristötekijät huomioitiin mallinnuksessa. Ryhmien väliset erot heikkenivät, kun muut elintapoihin liittyvät tekijät huomioitiin. Kun sairauksia raportoineet parit poissuljettiin, havaitut erot heikkenivät entisestään eivätkä olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tulosten perusteella biologinen vanheneminen ei näytä välittävän fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä. Fyysisen aktiivisuuden taso saattaa ennemmin heijastaa henkilön terveydentilaa kuin itsessään lisätä elinvuosia.

Lisätietoja: Anna Kankaanpää, anna.k.kankaanpaa(at)jyu.fi

Apulaisprofessori, Akatemiatutkija Elina Sillanpään verkkosivut

 

Mari Leppänen: Lonkkaa ja keskivartaloa vahvistava harjoitusohjelma ehkäisee vammoja aloittelevilla juoksun harrastajilla – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Mari Leppänen¹, Janne Viiala¹, Piia Kaikkonen¹, Kari Tokola², Tommi Vasankari^2,3, Benno M. Nigg⁴, Tron Krosshaug⁵, Penny Werthner⁶, JariParkkari^7,1* & Kati Pasanen^8,9,1* (*jaettu viimeinen kirjoittajuus)

1. Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti, Tampere
2. UKK-instituutti, Tampere
3. Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto
4. Human Performance Laboratory, Faculty of Kinesiology, University of Calgary, Calgary, Alberta, Canada
5. Oslo Sports Trauma Research Center, Norwegian School of Sport Sciences, Oslo, Norja
6. Faculty of Kinesiology, University of Calgary, Calgary, Alberta, Kanada
7. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto
8. Integrative Neuromuscular Sport Performance Laboratory, Faculty of Kinesiology, University of Calgary, Alberta, Kanada
9. Sport Injury Prevention Research Centre, Faculty of Kinesiology, University of Calgary, Calgary, Alberta, Kanada

Kuvaus tutkimuksesta

Arviointipaneeli

• Olli J. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku
• Mari Leppänen, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö
• Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos
• Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
• Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka
• Juha Peltonen, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
• Arja Uusitalo, HULA - Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr
• Maarit Valtonen, Huippu-urheilun instituutti KIHU, Jyväskylä

Lisätietoja

Jonne Kamsula    
p. 010 778 6606, 050 310 5423
jonne.kamsula(at)lts.fi