Voiko hyvän kunnon tavoittelu olla vastuullisuusteko?

Tavoittelin ensisijaisesti virkistäytymistä pitkähkön konttoripäivän jälkeen. Takaraivossa ajatus myös fyysisen kunnon ylläpitämisestä, ja ehkä jopa sen kohottamisesta. Oliko hiihtolenkkini yksilön näkökulmasta vastuullisuusteko?

Ainakin otin huomioon toiminnassa vaimoni, kun voitelin myös hänen suksensa. Hänkin pääsi hiihtämään luistavin suksin. Tekoni yhteiskuntavaikutus tässä hetkessä jäi ilmeisen vähäiseksi, mutta potentiaalisiin tulevaisuusvaikutuksiin palaan myöhemmin. Ympäristön huomioin mielestäni hyvin, sillä käytin fluoritonta luistovoidetta, ja latu järven jäälle oli tehty vakuutusyhtiön tuella kaikille liikunnan riemusta nauttiville. Hiihtelimme ladulla iloisin mielin muita innokkaita tervehtien. Osaltani otan vapauden tulkita hiihtolenkkiin valmistautumisen ja sen toteutuksen tavallisen arjen vastuulliseksi tekona, jossa välittävä ja harkittu käytös toteutui.

Jokainen hiihtoniilo ja muunkin säännöllisen liikunnan harrastaja tietää, että väistämättä muutaman kuukauden uurastuksen jälkeen kunto on noussut uudelle tasolle. Erityisen selvä vaste tulee silloin kun aloitetaan hieman vaatimattomammalta tasolta. Monille meistä harrastaminen on lisäksi selvästi tavoitteellista: kunto ylös! Löytyykö tästä aasinsilta yksilön vastuullisuustekoon?

Kyllä löytyy. Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että säännöllinen liikunta ehkäisee monia kroonisia sairauksia. Lääkitysten tarve pienenee ja sairaalajaksot vähenevät. Kunnon kohotessa toimintakyky paranee. Kun ihminen huolehtii kunnostaan, hän samalla pienentää sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään kohdistuvaa painetta, mikä voidaan tulkita yhteiskunnallisena vastuullisuutena. Hyvä fyysinen kunto edistää työssä jaksamista, vähentää tuki ja liikuntaelinoireita ja voi pienentää sairauspoissaolojen riskiä. Näin se hyödyttää työnantajaa ja yhteiskuntaa.

Liikkuminen voi olla vastuullista myös ympäristösyistä. Kävellen tai pyöräillen päästöjä syntyy vähemmän kuin autoillen, ja hiilijalanjälki on pienempi. Hyvä kunto ei itsessään ole kuitenkaan ekologinen teko, mutta se mahdollistaa elämäntavan, joka voi olla ekologisempi.

Jotta en rakentaisi turhan mustavalkoista ajattelua, niin on syytä muistaa, ettei hyvää fyysistä kuntoa voi pitää moraalisena velvollisuutena. Terveydentila, vammat, sairaudet tai elämäntilanne saattavat estää liikkumasta. Lisäksi taloudelliset, alueelliset ja sosiaaliset erot voivat vaikuttaa toteumaan. Kyse on enemmänkin mahdollisuudesta kuin vaatimuksesta olla vastuullinen. Asiaa voi katsoa myös ihmisen omasta näkökulmasta. Kohentuva toimintakyky parantaa elämänlaatua, ja tässä yksilön ja yhteiskunnan vastuut kohtaavat.

Yksilön vastuu on tärkeä, mutta jokainen meistä voi tarvita apua saavuttaakseen tavoitteensa. Liikunnan tukemiseen meillä on vuosina 2023–2027 ohjausta ja resurssointia valtionhallinnon taholta saakka. Nykyisen hallituskauden Suomi liikkeelle -ohjelma on sitoutunut edistämään liikuntaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä vähentämään liikkumattomuuden haittoja yhteiskunnassa jokaisessa ikäryhmässä. Hallituskauden rahoitus ohjelmalle on 80 miljoonaa euroa. Suomi liikkeelle ei ole vain liikuntaohjelma, vaan koko väestöä hyödyttävä, terveyttä, yhdenvertaisuutta, toimintakykyä ja yhteiskunnallista hyvinvointia edistävä vastuullisuusteko.

Lisäksi Suomi on sitoutunut nostamaan väestön fyysistä toimintakykyä 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Tavoite hyväksyttiin vuoden 2026 Toimintakykyinen Suomi huippukokouksessa parlamentaarisesti. Tarkoitus on vahvistaa hyvinvointia, työkykyä ja vähentää terveydenhuollon kuormitusta. Toivottavasti tästä löytyy päätöksentekijöille yhteistä ymmärrystä ja perusteluja rahoituksen ja resurssien mahdollistamiseksi liikunnan ja hyvän kunnon edistämiseen myös tuleville hallituskausille.

Arto Hautala
fysioterapian ja kuntoutuksen professori
Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta
LTS:n puheenjohtaja
arto.j.hautala@jyu.fi

 

Lue myös muut Liikunta & Tiede -lehden 2/2026 verkkoartikkelit:

Pääkirjoitus: Ilman keskustelua ja osallisuutta demokratia rapautuu

Jouko Kontulasta: Arvotonta menoa

Emma Terho: Geopolitiikan muutokset näkyvät olympialiikkeessä

Liikuntaharrastuksiin kulkemisen hiilijalanjäljen tekee autoilu