Liikuntaharrastuksiin kulkemisen hiilijalanjäljen tekee autoilu

Tutkimuksessa aikuisväestön liikunnan harrastamisesta, vapaaehtoistyöstä ja osallistumisesta 2024–2025 kävi ilmi, että suomalaiset kulkevat pääsääntöisesti aktiivisesti tai autolla liikuntaharrastuksiinsa. Kaikista viikossa tehdyistä matkoista 48 prosenttia tehdään aktiivisesti kävellen, pyörällä tai potkulaudalla. Autolla kuljettajana tai matkustajana toteutuu 44 prosenttia matkoista. Kävellen kuljetaan noin kaksi kertaa useammin kuin polkupyörällä. Potkulaudan käyttö on hyvin marginaalista. Autolla kuljettajana tehtiin yli viisi kertaa enemmän matkoja liikuntaharrastuksiin kuin matkustajana.

Matkasuoritetta eli matkustettuja kilometrejä tarkasteltaessa autoilu korostuu ja kattaa kolme neljäsosaa viikon kokonaiskilometrimäärästä. Aktiivisten kulkutapojen osuus pienenee 14 prosenttiin. Joukkoliikenne kattaa vain noin 7 prosenttia viikossa tehdyistä matkoista ja 9 prosenttia kokonaiskilometreistä. Ainakin yhteen liikuntaharrastukseen kulkeneelle kyselyyn vastanneelle kertyy viikossa keskimäärin 46 matkakilometriä. Matkasuoritteen kulkutapaosuuksissa ei ole naisten ja miesten välillä suuria eroavaisuuksia. Miehet kuitenkin kulkevat viikossa keskimäärin pidemmän matkan liikuntaharrastuksiinsa (50 km) kuin naiset (41 km).

Joukkoliikennettä hyödynnetään eniten pääkaupunkiseudulla, jolla vajaa kolmasosa liikuntaharrastukseen matkustavista ilmoitti käyttävänsä joukkoliikennettä matkustaessaan ainakin yhteen harrastukseensa. Kokonaismatkasuoritteesta 19 prosenttia tulee pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteestä. Lisäksi alle 25-vuotiaat käyttävät selvästi enemmän joukkoliikennettä (33 % matkasuoritteesta) kuin muut ikäryhmät (enintään 10 % matkasuoritteesta).

Autoilu kattaa 90 prosenttia matkasuoritteesta maaseutumaisissa kunnissa. Taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa autoilun osuus on noin 75 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 61 prosenttia. Aktiiviset kulkutavat kattavat suuremman osan matkasuoritteesta pääkaupunkiseudulla ja kaupunkimaisissa kunnissa (19 % ja 15 % matkasuoritteesta) kuin muualla (6 % ja 7 %).

Autoilun hiilijalanjälki ylivoimaisesti suurin

Hiilijalanjälki laskettiin liikuntaharrastuksiin kulkemiselle. Eri kulkumuotojen päästöarvot perustuvat Suomen keskiarvoihin. Hiilijalanjälkilaskennassa ovat mukana kävely, pyöräily, potkulauta, henkilöauto, taksi, lentokone sekä joukkoliikenne sisältäen bussin, junan, raitiovaunun ja metron. Päästöarvoihin sisältyvät kulkuneuvon valmistuksen, polttoaineen tai energian valmistuksen sekä polttoaineen käytönaikaiset kasvihuonekaasupäästöt.

Autoilu tuottaa yli 90 prosenttia liikuntaharrastuksiin kulkemisen kasvihuonekaasupäästöistä. Vaikka autoilu kattaa alle puolet tehdyistä matkoista, suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu autoilusta. Lähes puolet matkoista tehdään aktiivisilla kulkutavoilla, mutta matkat ovat lyhyempiä ja muodostavat vain pienen osan kokonaismatkasuoritteesta. Polkupyöräilystä ja potkulaudan käytöstä aiheutuu vain vähän kasvihuonekaasupäästöjä, jotka johtuvat liikkumisvälineiden valmistuksesta. Näiden kulkumuotojen mahdollinen sähkön käyttö on kuitenkin rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Matkojen pituuksissa ja kulkutavoissa eroja lajien välillä

Vastaajat saivat kertoa käyttämänsä pääasiallisen kulkumuodon sataan eri listattuun lajin harrastamiseen liittyen. Vaihtoehtona oli myös ”ei lajeja, vaan liikuntaa yleensä”. Kaikista kyselyssä listatuista lajeista tarkemmassa tarkastelussa oli 43. Vastaajien mediaanietäisyys harrastukseen oli alle viisi kilometriä eli ainakin puolella lajin harrastajista matkan pituus oli tämän alle. Mukana olivat myös kotona tai kotoa lajia harrastavat, joten joillain lajeilla mediaanietäisyys oli nolla kilometriä. Näitä harrastuksia olivat kävelylenkkeily, pyöräily, jooga ja sauvakävely. Tämä koski myös vaihtoehtoa ”ei lajeja, vaan liikuntaa yleensä”. Näitä harrastetaan usein kotona tai suoraan kotiovelta. Harrastukset, joihin mediaanietäisyys oli kymmenen kilometriä tai enemmän, olivat laskettelu, golf, ampumaurheilu ja ratsastus.

Väestötasolla eniten kuljettuja kilometrejä kertyy kuntosaliharjoittelulle, maastohiihdolle ja uinnille. Nämä lajit kuuluvat myös kuuden harrastetuimman lajin joukkoon. Kävelylenkkeily on suosituin laji Suomessa ja sille kertyykin seitsemänneksi eniten kulkemisiin liittyviä kilometrejä väestötasolla viikossa. Kuitenkin sen väestötason viikkokohtainen matkasuorite on selvästi pienempi kuin kuntosaliharjoittelun.

Yli puolella tarkastelussa olevalla lajilla yli puolet viikkotason matkoista tehdään autolla kuljettajana tai matkustajana. Erityisesti laskettelun, golfin, suppauksen ja ampumaurheilun pariin matkustetaan autolla (vähintään 90 % matkoista). Sauva-, kävely- ja juoksulenkkeilyn sekä pyöräilyn ja yleisurheilun pariin matkustetaan pääasiassa aktiivisilla kulkumuodoilla (vähintään 80 % matkoista). Joukkoliikennettä hyödynnetään erityisesti kiipeilyn, tanssin ja voimanoston harrastuspaikoille mentäessä (27–41 % matkoista).

Lähes kaikissa lajeissa autoilun osuus on yli 50 prosenttia, kun tarkastellaan viikkotason matkasuoritetta. Autoilun kärjessä olevien lajien harrastuspaikat sijaitsevat yleensä kaupunkien laidalla tai ulkopuolella. Niihin voidaan myös tarvita paljon urheiluvälineitä, esimerkkeinä golf, jääkiekko, suunnistus, ratsastus ja melonta. Toisaalta monia lajeja harrastetaan myös kotona tai suoraan kotiovelta lähtien, jolloin matkustamista ei kerry välttämättä lainkaan.

 

Näin tutkimus tehtiin

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 4 776 henkilöä, joista 3 616 harrasti ainakin yhtä lajia kotona tai muualla. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 18–80-vuotiaat ja tiedonkeruu toteutettiin vuosina 2024–2025. Hiilijalanjälkilaskennassa käytettiin Suomen keskiarvoon perustuvia päästöarvoja, jotka laskettiin eri kulkumuodoille kirjallisuuteen perustuen. Kyselyn toteutuksesta vastasi Huippu-urheilun instituutti KIHU osana suomalaisen aikuisväestön liikuntakulttuuria tarkastelevaa kyselytutkimusta. Tutkimus on jatkoa vuoden 2018 tutkimukselle. Tutkimusta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Huippu-urheilun instituutti KIHU ja Suomen Olympiakomitea.

 

Kirjoittaja:

Elisa Kareinen, TkT
tutkijatohtori
LUT-yliopisto
elisa.kareinen@lut.fi

Artikkeli on luettavissa myös pdf-muodossa.

 

Lue myös muut Liikunta & Tiede -lehden 2/2026 verkkoartikkelit:

Pääkirjoitus: Ilman keskustelua ja osallisuutta demokratia rapautuu

Jouko Kontulasta: Arvotonta menoa

Voiko hyvän kunnon tavoittelu olla vastuullisuusteko?

Emma Terho: Geopolitiikan muutokset näkyvät olympialiikkeessä