Podcast 7: Henkilökohtaiset valmentajat Suomessa

Korona-aikana liikuntapaikkojen rajoitukset lisäävät ihmisten henkilökohtaista vastuuta riittävästä liikunnasta. Nyt luulisi olevan personal trainerien kulta-aika. Onko todella näin? Mistä erottaa pätevän henkilökohtaisen valmentajan? Aihetta selvittänyt tutkija Timo Ala-Vähälä ja Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ry:n toiminnanjohtaja Riitta Hämäläinen-Bisterin johdattavat syvemmälle teemaan. Jan Erola johdattaa puhetta.

Kuuntele podcast:

Tutustu myös Timo Ala-Vähälän tekemään Mikä ihmeen PT? -selvitykseen.

Tekstivastine 3.11.2020 julkaistusta Tieteen ja käytännön äärellä -podcastin Henkilökohtaiset valmentajat Suomessa -jaksosta

 

Alkujuonto: Liikuntatieteellisen Seuran podcast. Tieteen ja käytännön äärellä.

Jan Erola: Tervetuloa LTS:n podcastin pariin. Isännöi teitä täällä Jan Erola ja minulla on vieraana mielenkiintoisia henkilöitä. Meillä on tohtoristutkija Timo Ala-Vähälä sekä Suomen kunto- ja terveyskuntokeskusten yhdistyksen SKY:n toiminnanjohtaja Riitta Hämäläinen-Bister. Tervetuloa linjoille. 

Timo Ala-Vähälä: Kiitos.

Riitta Hämäläinen-Bister: Kiitos.

Jan Erola: Tänään keskustelemme personal trainer -ilmiöstä. Tässä valtiovalta kovasti haluaisi taas rajoittaa liikuntaa johtuen koronasta. Ja ainakin omaa vyötäröä katsoen niin kovasti tarvitsisin kyllä sekä ohjattua että ohjaamatonta liikuntaa. Ja samaan aikaan sitten on juuri julkaistu tilastoja, joiden mukaan esimerkiksi poikalasten odotettu elinikä on viisi vuotta lyhyempi kuin tytöillä. Syyksi ilmoitetaan tupakointi ja diabetes. Ja diabeteshan liittyy sitten kovastikin liikkumattomuuteen. Mitä ajatuksia nämä tuoreet ajatukset herättävät teissä? Riitta, oletko ahdistunut, innostunut, onko tämä motivoivaa, että nyt täytyy saada liikuntapaikkojen sulkemisen kautta jotain sissimarkkinointia liikkeelle? Vai mitä tämä aiheuttaa tämä reaktio sinussa Riitta?

Riitta Hämäläinen-Bister: Itse asiassa Valtion liikuntaneuvostohan eilen laittoi jo oman näkemyksensä siitä, että meidän tulisi kaikin mahdollisin keinoin välttää näitä liikuntapaikkojen sulkemisia. Sitä, että ihmiset tässäkin tilanteessa harrastaisivat liikuntaa. Ja ehkä se isoin ongelma siihen on se, että liikunnalla on kuitenkin niin paljon myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen, sosiaalisuuteen, kontakteihin, kunhan niissä noudatetaan nyt tällä hetkellä niitä hyviä käytänteitä, joita itse asiassa liikunta ja urheilu on aika pitkälti jo rakentanut. Meidän pitää pystyä löytämään niitä malleja, joilla me, joilla edelleenkin terveyden edistäminen, liikkuminen olisi ihmisille mahdollista. Muuten heille käy kyllä tosi huonosti. Onhan meillä jo tutkittua tietoa siitä, että liikkumattomuuden kustannukset tässä yhteiskunnassa on se kolme miljardia – seitsemän ja puoli miljardia vähän laskenta tavasta ja sisällöstä, voiko sanoa niin kuin arvioiden ja kääntäen se vielä sinne soteuudistuksen puolelle, niin olisihan meillä keinoja myös vastata siihen, että miten näitä kuluja saataisiin vähemmäksi. Eli tämä fyysinen aktiivisuus, liikkuminen uusilla tavoilla niin se on varmasti nyt se, jota pitää miettiä. 

Jan Erola: Timo Ala-Vähälä, Timo ennen kuin mennään sinun tutkimukseesi, tähän selvitykseesi syvemmälle, niin ihan tällaisena liikunnan kuluttajana, niin mikä sinun näkemyksesi tästä uudesta tilanteesta on? Oletko seurannut, tutkinut tämän vaikutuksia?

Timo Ala-Vähälä: Viime keväänä, kun seurasin tuota, osallistuin tuohon Valtion liikuntaneuvoston tekemään selvitykseen. Nyt en puhu liikunnan harrastajana vaan tutkijana. 

Jan Erola: Hyvä, vielä parempaa.

Timo Ala-Vähälä: Niin siinähän tuli esille, että oli rankkaa aikaa nimenomaan liikuntakeskuksille, koska ne joutuivat ajamaan alas ryhmäliikuntaa ja sitten rajoittamaan sitä, että kuinka paljon ihmisiä saleille päästetään. Ne joutuivat jopa sulkemaan niitä saleja kokonaan. Minäkin toivon, että tähän ei tarvitsisi mennä tai keksitään toimintatapoja, joilla nämä yrittäjät pystyvät jatkamaan toimintaansa. Koululiikunnasta niin minulle tuli ihan nopeasti mieleen sen kummemmin ajattelematta, että jos opetus menee taas etäopetukseksi, niin kannattaa miettiä se, miten näitä koululaisia kannustetaan liikkumaan silloin kun ne kotoa käsin käy sitä koulua. 

Jan Erola: Tämähän on leimallisesti mikroyrittämistä ja pienyrittämistä tämä personal trainer -toiminta eikös vaan? Olet Timo selvittänyt tätä ylipäätään tätä yrittämistä, kysyn tästä kummaltakin saman asian, mutta Timo kun olet perehtynyt tähän niin, kuinka suuri prosentti esimerkiksi näistä yrittäjistä suunnilleen on tällaisia yhden naisen, yhden miehen tai hyvinkin pieniä yrityksiä?

Timo Ala-Vähälä: Tilastot ovat ihan luotettavia. Katselin niin yritysrekisterin tietojen mukaan, niin mitä me keräsimme, niin 80 prosenttia, vai oliko se peräti 90 prosenttia näistä yrityksistä kuului luokkaan kaksi viiva neljä työntekijää. Mutta sitten kuin kävin pienemmällä otoksella läpi näitä yrityksiä, niin suurin ryhmä oli kyllä semmoiset yrittäjät, jotka profiloituivat ihan yhteen personal traineriin. Siinä saattoi olla muitakin työntekijöitä, mutta yleensä ne vain esittelivät siinä itsensä. Ja tämän tyyppisiä oli sanotaanko joku kolmekymmentä, neljäkymmentä prosenttia, joista onnistuin tietoa keräämään.

Jan Erola: Niin Riitta: onko tämä tyypillinen semmoinen ammatti, onko tähän helppo tulla, vai mikä vetovoima vetää esimerkiksi yrittäjiä tällaiselle alalle?

Riitta Hämäläinen-Bister: No tännehän on helppo tulla, koska ei ole säätelyä. Eli itse asiassa meistä, sinä, minä ja Timo voisimme kaikki sanoa, että olemme personal trainereita. Sehän tässä on oikeastaan se alan helppous. Sitten tietysti yrittäjyyshän on aina sellainen, johon toivottavasti ollaan valmiita ja valmiuksia. Se ei aina välttämättä ole niin kauhean helppoa toimia yrittäjänä. Se toinen iso asia, että tämä mahdollistaa myös niitä uusia osaamisen valintoja ja aika moni ihminen sitten mahdollisesti saattaa jossain vaiheessa elämässään vaihtaa ammattia. Kyllä tämä personal trainerin ammatti ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ehkä myös semmoinen sydämen palo myös semmoisiin asioihin saattaa tehdä sen, että ala kasvaa. Yleisesti tämä hyvinvointiala on semmoinen, jonka vetovoima näyttää olevan edelleenkin ihan hyvä. Moni tulee myös sieltä urheilutaustojen kautta. Eli heillä on aikaisemmin liikuntaan jonkin näköinen omakohtainen kokemus. Ja tietysti kun alan sisällä on vaihtelevuutta myös sen palvelun tarjonnan sisällä ja se, että mihin se personal trainerin osaaminen keskittyy. Siellähän on sitä variaatiota kuten Timokin on varmaan tutkimuksissaan nähnyt. Tämä on hyvin mielenkiintoinen ala, mutta onneksi nyt ollaan päästy siihen, että pystytään aika hyvin jo sitä minimiosaamista ja sitä osaamisen vaatimuksia, laatua, arvioimaan ja sitä kautta varmistamaan, että myös se olisi laadukasta ja niihin tavoitteisiin, mitä asiakas asettaa tai se ketä ohjataan ja valmennetaan, niihin myös päästään. 

Timo Ala-Vähälä: Jos tuohon viittaan lisää. Olen siis suurin piirtein samaan mieltä, mitä Riitta tuossa sanoi. Kun kävin lävitse näitä yrittäjiä, niin hyvin tyypillistä on se, että yrittäjällä on oma vanhva liikuntaura takana. Joko hyvin aktiivisena harrastajana tai kilpaurheilijana useammassa eri lajeissa. Toinen tyypillinen piirre on se, että ihmiset ovat käyneet erilaisia koulutuksia, ei laajoja ammatillisia koulutuksia vaan isompia ja pienempiä mahdollisia koulutuspaketteja, ravintovalmennuksesta, hyvinvointivalmennuksesta, erilaisesta liikuntavalmennukseen liittyviä koulutuksia, joita he esittelevät sitten hyvin tarkasti. Mutta niin kuin sanoin, jos ihminen tai asiakas etsii personal traineria, niin siinä on vaikea siitä informaatiotulvasta tai koulutuksesta päätellä, kuinka syvällistä se koulutus on ja mihinkä se aidosti painottuu.         

Riitta Hämäläinen-Bister: Sitten tähän liittyy tämä liikunnan nimikkeistö myös. PT tunnetaan myös Euroopassa ja maailmalla. Personal trainer antaa jonkinnäköisen kuvan siitä, että mitä sillä työllä on tarkoitus tehdä. Meillä on hyvinvointivalmentajia, meillä on live coachsereita, meillä on kymmeniä erilaisia nimikkeitä, jotka ovat tulleet tähän koko hyvinvoinnin isoon maailmaan. Ehkä samalla tunnistamme, me puhumme aina näistä isoista ilmiöistä, niin hyvinvointiteollisuushan itse asiassa on maailman isoin bisnes. Sen ympärillä pyörii valtava määrä, koska se ei liity pelkästään tähän liikuntaan. Monesti sanon, että hyvinvoinnin sisällä on se liikunta, ravitsemus, uni ja mielenterveys. Itse asiassa nämä kaikki ovat kaupallistettu. Sieltä löytyy jokaisesta niistä niitä erilaisia Timon mainitsemia koulutuksia ja erilaisia täydennysmahdollisuuksia siihen tietopohjaan tai sitten ihan semmoisia trendipohjaisia asioita. Ja sehän siitä tekee mielenkiintoisen, koska jatkuvasti syntyy jotain uutta. Mutta sitten jos mennään sinne takaisin siihen ammattimaiseen toimintaan, niin puhumme kuitenkin ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Siihen liittyy sitten oikeastaan semmoinen vastuukysymykset myös. Millä lailla me ohjaamme, millä lailla me valmennamme niitä asiakkaita siten, että se terveydenedistäminen tai se tavoite, joka on asetettu, saavutetaan. Meillähän on liikunnan käypähoitosuositukset olemassa. Ja että tiedämme liikunnan vaikuttavuus. Tämä mielestäni se mielenkiintoisin asia, että miten tästä PT-työstä tai PT-ammatista pystyttäisiin rakentamaan sellainen, että se tunnistettaisiin entistä paremmin sitten kuin ihmiset tekevät niitä valintoja. Mistä löytyy niitä ammattinsa osaavia henkilöitä?

Jan Erola: Tässä on mielestäni kaksi vähän samaa kysymystä eri näkökulmista. Mielestäni Timon tutkimuksessa todettiin, että sama henkilö saattaa tehdä joogaa, pilatesta, hierontaa ja kaikkea muuta, että hän ikään kuin kaapii sen toimeentulonsa useammasta eri asiasta. Eikö se näin Timo ollut?

Timo Ala-Vähälä: Joo. Yksinyrittäjälle tyypillistä. 

Riitta Hämäläinen-Bister: Kyllä se näin on.

Jan Erola: Toinen kysymys sitten taas kuluttajasuojan näkökulmasta mitä Riitta jo tuossa sivusikin. Jos kuka tahansa meistä, teillä varmasti voi olla ymmärrystä, mutta minulla ei varmasti ole ymmärrystä lähteä personal traineriksi. Mikä se kuluttajasuoja on. Eikö teillä Riitta ole jonkinlaista regulaariota tai ainakin pyrkimys semmoiseen leiman antamiseen oikeanlaiselle yrittäjälle?

Riitta Hämäläinen-Bister: Kyllä. Tämä on oikeastaan semmoinen pitkäaikainen prosessi ollut siitä, että miten pystytäisiin erottautumaan siitä isosta massasta ja markkinathan ovat tehneet myös monelle muullakin toimialalla tämmöisiä omia voisiko sanoa tavaramerkkejä tämän laadun varmistamiseen. 

Jan Erola: Kiinteistövälittäjät.

Riitta Hämäläinen-Bister: Järjestelmiä ja meillä on auktorisoitu personal trainereita. Otetaan vaikka Taloushallintoliitto auktorisoi tilitoimistoja. Meillä taas on esimerkiksi auktorisoitu PT, jossa me olemme yhdessä näiden koulutusorganisaatioiden kanssa, jotka ovat halunneet kehittää tätä toimialaa niin olemme rakentaneet standardeja, minimiosaamista. Puhumme ehkä enemmänkin osaamisen todentamisesta. Nämä APT rekisterithän ovat julkisia. Ne ihmiset, jotka sinne tulevat he itse hakeutuvat ja saavat sitä kautta itselleen sen tavaramerkin käyttöoikeuden ja sitten nämä koulutusorganisaatiot voivat sitten hyödyntää sitä siinä opetuksessaan ja todeta, että tämä opetus täyttää niitä linjoja, joita olemme sinne standardeihin yhdessä rakennettu. Mikä hienointa tässä on, että me olemme tuolla eurooppalaisten toimialajärjestöjen kanssa käyty tätä keskustelua, niin siellä katsotaan hämmästyneenä, kuinka Suomessa itse asiassa kilpailevat yritykset tekevät yhteistyötä. Se on mielestäni hienoa. 

Timo Ala-Vähälä: Mielestäni on kanssa hyvä tämä alan isojen toimijoiden yhteistyö ja se on tärkeää. Sen verran täsmentäisin omaa näkemystäni ja sanoisin, että samalla tavalla kuin tämä personal trainer palvelujen ala on avoin kaikille yrittäjille, niin myös nämä laadunhallinnan markkinat, niin ne ovat myös avoimia kaikille yrittäjille. Meillä on Suomessa kaksi voisiko sanoa rinnakkaista järjestelmää tai yksityisten tahojen auktorisoinnin järjestelmä, josta Riitta puhui. Ja sitten urheiluopistot, jotka kouluttavat liikuntaneuvojia ja liikunnan ja valmennuksen ammattitutkintoja ja niillä on oma sertifioinnin järjestelmänsä. Lisäksi personal trainer voi hankkia jonkun ulkomaalaisen tai kansainvälisen koulutuksen tai sertifioinnin. 

Riitta Hämäläinen-Bister: Näitä on paljon. Timo on mielestäni hienosti tuossa tutkimuksessa kuvannutkin nämä merkittävimmät. Meillä on aika paljon erilaisia toimijoita, joista osa on tuolla USA:ssa. Sieltä tulee tämän tyyppisiä organisaatioita, jotka antavat näitä laatuleimoja. Samalla lailla meillä on Euroopassa eurooppalainen rekisteri. Siellä kehitetään yhteistyötä. Nämä ovat aika avoimia toimijoita ja se myös osoittaa sitä, että halutaan sitä laadun kehittämistä. Esimerkiksi meillä Europe Activityn puolella, joka on eurooppalainen toimialajärjestö, niin siellä on joka vuosi tämmöinen strandard meeting. Ja sitten siellä on myös tämmöinen koulutuksen palvelutuottajien oma tapaaminen, jossa käydään keskusteluja, miten ala kehittyy, mitä muutoksia siellä on tulossa, mitä uusia asioita otetaan käyttöön. Ehkä tässä PT-työssä se tärkein asia on se, että kun sitä tehdään pienryhmissä tai yksilöllisesti asiakkaan kanssa, niin mitä laajempi se ammattimainen työkalupakki on, jota siellä pystytään käyttämään, niin se on hyvä asia. Mutta se toinen eettinen näkökulma, joka on selvästi esimerkiksi meidän standardeissa esillä on se, että haetaan myös muiden ammattilaisten tiimityötä. Eli tämä ei voi olla sitä, että yhdessä ihmisessä asuu se kaikki tieto vaan, että tavoitteena on löytää keinoja, joilla ihmiset pääsevät niihin tavoitteisiin, jonka takia sitä PT:tä ollaan lähdetty hakemaan.

Timo Ala-Vähälä: Tuohon lisäisin vielä sen, että PT-yrittäjien asiakaspohjahan on selvästi laajenemassa. Tämä näkyy sillä tavalla, että on PT-koulutuksia semmoisille ihmisille, jotka haluavat keskittyä esimerkiksi ikääntyneiden palveluun. Tästä Riitta tietää enemmän. Alan yrittäjillä on intressinä se, että personal training integroitaisiin tähän kuntoutusketjuun sillä tavalla, että kun ihminen pääsee tavallaan tästä terveydenhuollon ketjusta tulee ulos, niin se voi liikunnan puolella jatkaa sitten tätä kuntoutusprosessia tai itsensä kunnossa pitämisen prosessia personal trainerin avulla. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että asiakkaat eivät ole vain kunnostaan kiinnostuneita nuoria ja terveitä ihmisiä, vaan tähän tulee hyvin kirjava monipuolinen asia.

Jan Erola: Tähän väliin, että tässä puhutaan tosi isoista rahoita, jos pidetään vaikkapa vanhusta omatoimisena paremmassa kunnossa sen sijaan, että annetaan hänen ikään kuin mennä ennenaikaisesti raihnaiseen kuntoon ja ikään kuin viettää vaikkapa sen takia kolme vuotta pidempään vuodepotilaana elämänsä loppuun asti. Tässä tavallaan tuossa kohtaa voisi herätellä vähän päättäjiä, että missä kohtaa kannattaisi panna se pieni jeni kuntoutukseen pikkuisen lisää, kun kerran ammattikuntakin on olemassa. Vai, Riitta, kuulostaako järkevältä?

Riitta Hämäläinen-Bister: Kyllä kuulostaa. Itse asiassa tämähän on ollut tavoitteena nyt tämän voisiko sanoa pitkän soteuudistusprossin sisällä. Kyllähän meillä on ihan selkeä tavoite siihen nivelvaiheeseen mistä Timo kuvasi sen, että meillä on eri kohderyhmiä tällä hetkellä, joissa tämän, itse monesti käytän sanaa kuntouttavan liikunnan tarve tai liikunnallisen kuntoutuksen tarve, ja tämä on se välimaasto, jossa tullaan sieltä terveydenhoidon, sairaudenhoidon puolelta siihen välivaiheeseen ja sieltä sitten jatketaan sitä aktiivista elämää, johon liittyy myös toivottavasti fyysinen aktiivisuus. Mehän olemme jo edellisellä hallituskaudella tehty sinne henkilökohtaisen budjetoinnin sisälle ensimmäinen palvelukuvaus liikunnasta, jossa mietittiin niitä keinoja, joilla voidaan sinne ehkäisevän toiminnan puolelle panostaa. Ja tähän, kun me aikaisemmin puhuimme siitä liikkumattomuuden kustannuksista versus näistä asioista, että liikunnan käypähoidosta meillä on olemassa keino ja malli, kunhan me vain päättäjätasolla saataisiin ne käyttöön. Se toinen, joka liittyy ikäihmisten kotiin vietäviin palveluihin esimerkiksi jatkossa, on iso asia ja se voidaan jopa tehdä kuntakohtaisesti siten, että kunta päättä esimerkiksi, vaikka palvelusetelin, josta sillä tuotetaan sille ikäihmiselle sen ikäihmisen lähtökohdista olevia fyysisen aktiivisuuden palveluita. Ja nämä mallit ovat olemassa tai itse asiassa se palvelusetelikin on tällä hetkellä vain sen kunnan päätöksentekoprosessissa. Ja nyt on kysymys siitä, että milloin me herätään tähän liikkumisen ja liikkumisen aktiivisen tukemisen malliin. Nythän meillä on tällä hetkellä sotelausunto lausunnolla ja siellä esimerkiksi tämä kunnille tuleva hyte-kerroin, josta liikunnan toimijat lausuivat, että sitä tulisi nostaa. Nyt sitä ei olla nostamassa, eli se hyvinvoinnin kerroin, joka pakottaisi vähän kuntia sinne terveyden edistämisen puolelle ja joka tapauksessa terveyden edistäminen jää kunnille, niin kyllähän meillä tässä on iso vaikuttamisen paikka ja ehkä se isoin paikka on nyt se, että tulee kuntavaalit ja olisi kiva, kun ei eduskuntavaalien eikä muidenkaan yhteydessä puhuta tästä terveydestä, hyvinvoinnista ja liikkumisesta. Olisiko nyt aika?

Jan Erola: Tässä on haaste alalle. Iso propakandakamppanja päälle. 

Timo Ala-Vähälä: Sen verran tähän kuitenkin sanoisin, että siis kunnathan järjestävät ikääntyneille ihmisille paljon liikuntapalveluita. Usein ryhmäliikuntaa. Tämä kenttä ei ole tyhjä nytkään. Tämä olisi lisäpalvelu.

Riitta Hämäläinen-Bister: Pelkään vaan sen kuntien budjettien, taloustilanteiden osalta tällä hetkellä, että kun se näyttää kaikista niistä mittareista, kun täältä katsoo sitä, että jos kunnat joutuvat säästämään, niin ensimmäiseksi säästetään sieltä sivistyspuolelta, joka tarkoittaa sitten myös niitä mahdollisia ohjattujen liikunnan palveluita tai jopa niin, että olemassa olevat olosuhteet niin aukiololla rajoitetaan tai liikuntapaikka laitetaan kiinni. Kyllä tämä on iso ongelma.

Jan Erola: Suomalaisilla on perinteisesti ollut vaikeata ostaa palveluita. Me osaamme kyllä itsekin mennä takapihalta juoksemaan, me osaamme kyllä itsekin korjata se katto, me osaamme kyllä itsekin, no sähkötöitä ei kuulemma saa tehdä, mutta suunnilleen kaikkea muuta haluttaisiin tehdä mielellään itse. Siivoaminen ehdottomasti pitää tehdä itse riippumatta, kuinka uupunut on ja niin edespäin. Eikö tämä personal trainer, ainakin itse havaitsen, että minun päässäni on edelleen se lukko tuossa kohtaa. Minulla on hirvittävän vaikea, olen valmis laittamaan rahaa niin moneen muuhun asiaa, mutta jostain syystä tämmöinen asia. Minä tiedän tasan tarkkaan, että voisin saada itseni liikkeelle. Se on jotenkin henkisesti hirveän vaikeata. Miten tätä voisi opettaa tätä ostamista myös tässä asiassa?

Riitta Hämäläinen-Bister: Ehkä voisin ajatella sitä niin päin, että jos mietin vaikka oman itseni kautta niin tykkään pelata kesäisin golfia. Minusta se on kiva liikunta. Minulla on vammoja, joiden kautta se golf mahdollistaa minulle sen liikkumisen edelleenkin. Kyllä minä mielelläni haen välillä sitä prota, joka opettaa minulle oikeata tekniikkaa ja tämän tyyppistä. Ja siitä olen valmis maksamaan. Tässä PT-puolessa vielä se, että monesti me tarvitsemme niitä kannustamisia. Ja kun katsotaan ihmisten käyttäytymisen muutosta tai siihen liittyviä asioita, niin monesti nämä kausikohtaiset markkinoinnin toimenpiteet, jossa ihmiset joulun jälkeen lähtevät liikkumaan tai ennen kesää tai tämän tyyppisiä niin, se katkeaa jossain vaiheessa ja monesti se on siitä, että kukaan ei kannusta, motivoi, rakenna sitä hyvää oloa. Niin sehän voi olla sellainen sirkuitti, että sinä käytät sitä PT:tä, et välttämättä edes joka viikko, mutta tietyllä väliajalla, tai sitten jos sinulla on kokonainen elämänmuutosvaihe, niin sitten otetaan semmoinen pidempi rakenne siinä. Itse asiassa pitää sanoa, että nyt on tullut meidän isommilta keskuksilta viestiä siitä, että tämän koronan aikana niin PT-palveluiden käyttö on kasvanut. Eli nyt tämähän on tehnyt ihan toisen tyyppisen, että kun sitä ryhmissä toimimista ei voida tehdä, nyt ollaan siirrytty sinne PT-puolelle. 

Jan Erola: Eli korona on hyväksi PT-toimialalla. Onkos Timo, etkö sinä ole tekemässä parhaillaan jatkotutkimusta, jatkamassa tutkimusta tai selvitystyötä, teit tuossa vuosi sitten tuosta julkaisua Timo.

Timo Ala-Vähälä: Mulla on juuri tulossa tämä raportti PT-toiminnasta ja seuraavaksi siirryn liikunnan talouteen. Täytyy nyt katsoa, tuleeko tämä ilmiö siinä vastaan. Olettamani oli sama minkä Riitta tuossa äsken sanoi, että yksilöohjaus niin sen suosio kasvaa, koska ryhmäliikuntaa joudutaan rajoittamaan. Mutta jos vielä tuosta asiakkuudesta, vai miksi sitä voisi sanoa. Kestääkö omanarvon tunto palveluiden ostamisen, niin niitähän voi ostaa hyvin monella tavalla, koska nämä personal trainereiden palvelupaketit niin niitä voi räätälöidä aika lailla.

Riitta Hämäläinen-Bister: Ne ovat asiakaskohtaisia. 

Timo Ala-Vähälä: Siinä voi keskittyä, se voi olla yksinkertaisimmillaan olla ihan semmoista kuntokartoitusta, harjoitusohjelmien laatimista ja semmoisia seurantaa ja vastaavaa. Tai sitten se voi olla intensiivisempää ohjaamista. Ihminen saa asiantuntijapalveluksia siinä määrin, miten kokee niitä tarvitsevansa.

Jan Erola: Ajatelkaapas, jos joku ruokakauppa myisi meille joulukinkkua ja siihen päälle pantaisiin tammikuun ilmainen personal trainer -käynti. Tai vaikka joku iso lihatalo päättäisi lahjoittaa vaikka tuhannelle ensimmäiselle kinkun ostajalle personal trainer -kupongin. Miltä semmoinen kuulostaisi, Riitta?

Timo Ala-Vähälä: Anteeksi, sanon ennen Riittaa. Mutta olen sen verran vanha, että muistan, että joskus 1970-luvulla kiellettiin se, että huonekaluliike ei saa myydä kinkkua ja sohvaa samaan aikaan. 

Jan Erola: Totta. Kytkykauppa, minulla on semmoinen mielikuva, että kytkykauppa vapautettiin taas. Saatan muistaa väärin. Mutta minulla on semmoinen mielikuva. 

Timo Ala-Vähälä: Voi olla.

Riitta Hämäläinen-Bister: Ideanahan se olisi mielenkiintoinen. Jos puhutaan vaikka kielletty hedelmä ja sitten se toinen. Kaiken kaikkiaan luulen, että sen kynnyksen madalluttaminen siihen, että millä lailla itse asiassa niin kuin Timo sanoi, niin siellä on variaatioita todella paljon ja ehkä se ensimmäinen steppi ja kynnys on se mitä me monesti meidän valtakunnalliset liikuntapäivät -kamppanjassa sanotaan, että ota se ensimmäinen askel ja tule käymään siellä kuntokeskuksessa. Ja sen jälkeen katsotaan, että mitä sieltä löytyy siinä vaiheessa, jos ei ole siellä aikaisemmin käynyt. Ja sitten taas toisaalta on tilanteita, joissa esimerkiksi kuntoutuksen kautta tai elämänvaiheessa voidaan ajatella, että se PT on. Esimerkiksi etsin tällä hetkellä sellaista, äitini asuu yksin pienellä paikkakunnalla ja on saanut meidän erikoissairaanhoidon puolelta hienot leikkaukset polviin ja mahdollisesti uuden liikkumisen itselleen, mutta ei oikeastaan löydy niitä PT:tä, sellaisia, jotka tuottaisivat tämmöisiä palveluita. Tämä on varmaan myös sen alan sisällä iso tämmöinen kehittämispolku myös, joka lähtee. Meillähän on tällä hetkellä menossa tuo valtakunnallisen ammatillisen osaamistarpeiden ennakointi eli Vose-hanke tuolla opetushallituksen sisällä ja siellä arvioidaan nyt tämän liikunnan ammatillisen koulutuksen ja työelämän ja sitten tämän ympäristön murrosta. Mehän olemme tosi ikääntyvä kansa. Suomessa kaikki ikääntyy, mutta me ikäännymme vielä tiukemmin tässä lähivuosien aikana. Meidän tulee miettiä, että miten se meidän työ ja toimintakyky ja erityisesti se toimintakyky siellä ikääntyvässä päässä voidaan pitää kondiksessa. Ja siihen liittyy se, että sisällön osalta pitää miettiä toimintamalleja ja tuotteistamista, palvelurakenteita. Ja sitten ehkä myös toista kautta niin rakentaa uutta koulutusta. Euroopassa puhutaan Health Exercise specialist, eli terveysliikunnan ammattiosaaja. Kyllä kai meillä Suomessakin voisi olla tämän tyyppistä ammatillista koulutusta, jossa katsottaisiin, että miten se palvelisi tätä meidän suomalaista liikuntakenttää. 

Timo Ala-Vähälä: Jos tähän saan sanoa nopeasti, niin tämä PT-alan laajeneminen ja sitten toisaalta tämä alan koulutus sekä yksityiset tai palveluntarjoajat tulevat koulutukseen mukaan, niin se kertoo siitä, että tämä virallinen koulutusjärjestelmä ei ole seurannut tai ei ole pystynyt reagoimaan tähän yhteiskunnan muutokseen tai potentiaalisen kysynnän muutokseen.

Riitta Hämäläinen-Bister: Olen täysin samaa mieltä tästä. 

Jan Erola: Toivottavasti nämä mietinnöt tuottavat hyvää tulosta. Toivottavasti korona ajaa meidät edes tätä kautta liikkumaan. Jos meidän ryhmäliikuntaa ollaankin rajoittamassa. Lämmin kiitos teille näistä ajatuksista Riitta Hämäläinen-Bister sekä Timo Ala-Vähälä. Toivottavasti lähdetään tästä ylös, ulos ja lenkille.

Loppujuonto: Liikuntatieteellinen Seura, liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933.Lisätietoa seurasta ja tuoreinta tietoa liikuntatieteistä osoitteesta lts.fi.