Uimahallit muuttuneet ylpeydenaiheesta rasitteeksi

Kiuruvesi-lehti kertoi lokakuussa 1976 Kuopion läänin maaherran Risto Höltän käyneen vihkimässä uimahallin. Tuolloin vanhat läänit olivat hyvinkin voimissaan, ja läänin urheilulautakunnan puheenjohtajana Hölttä oli itseoikeutetusti juhlan kunniavieras. Maaherra ei kuitenkaan kehunut ylen määrin kiuruvetisten uutta liikuntapaikkaa.

”Ei Kiuruvesi ole vikaan mennyt, kun tällainen halli on noussut. Kuitenkin minulle olisi ollut vielä mieluisampaa käydä Kiuruvedellä, jos täällä olisi vietetty tuollaisen 200–300 työpaikkaa tarjoavan teollisuuslaitoksen vihkiäisiä. Mutta kun näin on, niin toivon, että tämä uimahalli olisi omiaan edistämään elämää Kiuruvedellä, että se olisi yhtenä ohjaamassa Kiuruveden kehitystä suotuisaan suuntaan.”

Hallihanketta oli kehitelty Kiuruvedellä koko 1970-luku. Vihkiäisjuhlan aikaan halli oli ehtinyt olla auki useamman kuukauden. Alkuinnostus oli suuri: käyntejä oli kertynyt 50 000. Maaherra Hölttä toivoi kävijöitä riittävän jatkossakin, vaikka määrän tasaantuminen oli odotettavissa. Iisalmen kaksi vuotta aiemmin hallin alkuhuuma oli hänen mukaansa jo mennyt ohi, ja hallin rakennuttanut säätiö päätymässä kaupungin omistukseen. Kiuruvedellä hallin toteutti kunta, vaikka säätiövaihtoehtokin oli esillä.

Uimahallille valmistui myös kuntosali. Kiuruvesi-lehti kertoi kuntosalissa olevan ”noin parikymmentä erilaista vekotinta ja vempainta – voi vetää, työntää, soutaa, punnertaa, verrytellä, venytellä”. Lehden mukaan koko Suomessa oli vain kahdeksan samantasoista kuntosalia, joista lähimmät sijaitsivat liikuntasihteeri Raimo Manun mukaan Joensuussa ja Jyväskylässä.

”Erikoista on se, että saliin ei lasketa ketään temmeltämään omin nokkineen. Raimo Manu kertoi, että jokaisen kunto testataan. Tätä varten on välineet laskukiekoista stetoskooppeihin. Testin suorittavat ryhmien vetäjät – heille pidetään palaveri ennen salin avaamista.”

Paikallislehden kirjoitukset henkivät ylpeyttä ”omasta” uimahallista. Samanlaisia tunteita koettiin monilla muilla uusilla uimahallipaikkakunnilla. Usein kyse oli naapurikuntien melko totisestakin kilpailusta. Oli tärkeää saada halli valmiiksi ennen naapuria.

Sivukylillä bussilla uimaan

Muistan minäkin, kun Kiuruveden halli avattiin. Pieneltä ala-asteeltamme kävimme jokusen kerran linja-autolla naapurikoulun oppilaiden kanssa uintireissulla. Uimahousut ja pyyhe kulkivat mukana muovikassissa. Uida osasin mitenkuten, eikä tilanne ole sen jälkeen kovin suuresti muuttunut. Uimataito oli hankittu kotijärvessä pulikoidessa ja kunnan kylmänä sadekesänä 1974 omalla kylällä toteuttamassa uimakoulussa.

Kiuruveden kunta järjesti 1970-luvun lopulla sivukyliltä kulttuurikyytejä, joilla saattoi käydä kirjastossa, kansalaisopiston tunneilla tai uimassa. Kyydissä oli kaikenikäisiä koululaisista eläkeläisiin. Miesväestä osa taisi hakeutua juomakulttuurin pariin Hurttiukkoon tai Kiuton kellariin. Kyyti oli yhtä kaikki suosittu ja tarpeen. Kaikilla ei ollut maalla vielä autoa käytössään, eikä lapsia edes lähdetty kuljettamaan harrastuksiin yhtä herkästi kuin 2020-luvulla.

Syksyllä 1977 siirryin yläasteelle. Liikuntatunneilla kävimme aika usein uimassa. Samalla luokalla oli kaveri, joka osasi oikeasti uida. Hän menestyi hyvin ainakin lähialueen uintikilpailuissa. Siinä oli ihmettelemistä, kun uimari eteni altaassa kuin Tarzan.

Uimahallien määrä laskusuunnassa

Suomessa elettiin Kiuruveden uimahallin valmistuessa 1976 uimahallirakentamisen vilkkaimpia vuosia. Opetusministeriön liikuntapaikkarakentamiseen jakamat veikkausvoittovarat antoivat hankkeille vauhtia.

Maassa oli 2000-luvun alussa selvästi yli 200 uimahallia. Määrä kääntyi tämän jälkeen laskuun. Vuonna 2026 halleja on LIPAS-tietokannan mukaan 192. Yhden hallin kuntia on 110, suurimpana niistä yli 70 000 asukkaan Vaasa. Kärjessä on 13 uimahallin Helsinki.

Kouvolassa on toiminut kuntaliitosten seurauksena kaupungin liikuntatoimen osana neljä uimahallia. Lisäksi Puolustusvoimilla on Vekarajärvellä halli. Tämä vaihe on päättymässä, sillä kaupunki lakkauttaa vuonna 2027 Kuusankosken uimahallin. Vuonna 2028 on määrä sulkea Inkeroisten ja Valkealan uimahallit. Kouvolaan jää Urheilupuiston uimahalli, jonka laajennus on meneillään.

Uimahalliverkostoa supistavia esimerkkejä löytyy eri puolilta maata. Oulussa kaupunki lakkauttaa Raatin uimahallin. Myös vanhan hallin purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen on yleistynyt ratkaisuna. Näin on tehty muun muassa Harjavallassa, Iisalmessa ja Kuopiossa. Espoon Tapiolassa uimahalli rakennetaan käytännössä uudelleen niin, että 1960-luvulta peräisin oleva osa toteutetaan ”alkuperäisen ilmeen mukaisesti”.

Hallien tulevaisuus hämärän peitossa

Kiuruvedenkään hallin tulevaisuus ei ole kovin varmalla pohjalla. Hallia on korjattu vuosien mittaan. Laajamittaisimmat korjaus- ja muutostyöt valmistuivat 2018. Teknisen käyttöiän loppu häämöttää, joten Kiuruveden kaupunki joutuu miettimään, onko sillä mahdollisuuksia pysyä uimahallikartalla. Samaa asiaa on pakko pohtia lukuisissa kunnissa.

Liikunta- ja yhteiskuntapoliittisesti uimahallien kohtalo on suuren luokan kysymys. Hallien käyttäjistä huomattava osa on toimintarajoitteisia ja ikäihmisiä, joille vesiliikunta on paras liikuntamuoto. Uimaopetuksen kannalta hallit ovat oleellisen tärkeitä.

Valtion jakamilla liikuntapaikkarakentamisen määrärahoilla ei kaikille Suomen uimahalleille saada jatkoaikaa. Mahdollisimman moni uimahalli olisi kuitenkin pystyttävä pitämään toiminnassa. Kyse on sekä alueellisesta että väestöllisestä tasa-arvosta. Yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii kuitenkin ainakin taloudellisesti edelleen varsin hyvinvoivan keskiluokan tarpeita ja toiveita. Ne, joilla on jo paljon, osaavat myös viedä vaatimuksiaan eteenpäin.

Uimahallien merkityksen muutos heijastelee hyvinvointiajattelun muutosta. Julkisen vallan tehtäväksi miellettiin 1970–1980-luvuilla hyvin laajasti erilaisten kansalaisten hyvinvointia edistävien palveluiden tuottaminen. Kehitys on kulkenut 1990-luvulta lähtien yhä vahvemmin yksilön vastuun korostamisen suuntaan. Uimahallit sijoittuvat tässä kiinnostavaan risteyskohtaan. Kohtuuhintaisten hallikäyntien järjestäminen onnistuu yleensä vain kunnilta. Jos vesiliikuntamahdollisuus on olemassa, niin moni muuten liikuntaa vieroksuva tarttuu siihen.

Jouko Kokkonen
päätoimittaja, Liikunta & Tiede -lehti

 

Lähteet:

Lipas.fi, uimahallit

Kiuruveden uimahalli vihittiin käyttöön – kuherruskuukauden jälkeen on tykättävä silloinkin kun pyyhkii vähemmän hyvin, Kiuruvesi-lehti 27.10.1976

Uimahallin yhteyteen kuntosali – ennen treenausta jokainen testataan, Kiuruvesi-lehti 29.9.1976