Kertausharjoitus urheilijoista sodassa

Tammenlehvän perinneliitto omisti Kenttäpostia-lehtensä vuoden 2026 ensimmäisen numeron suomalaisurheilijoille sodassa. Urheilijat osallistuivat taisteluihin muiden sotilaiden rinnalla, eikä heidän suhteensa yleensä tehty poikkeuksia. Näin ei toimittu, vaikka Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen vetosi huippu-urheilijoiden vetämiseksi etulinjasta, jotta kirgiisin kuula ei osuisi heihin.

Kestävyysjuoksija Viljo Heino sai sentään harjoitella turvallisemmissa oloissa jatkosodan loppuvaiheessa. Harjoittelu oli tuloksellista. Heino juoksi 25. elokuuta 1944 Helsingin stadionilla 10 000 metrin uuden maailmanennätyksen 29.35,4. Jatkosodan loppuvaiheen apaattisissa tunnelmissa ennätys oli pieni myönteinen pilkahdus, vaikka yleisen epävarmuuden aikana urheilusaavutus jäi suurempien tapahtumien varjoon. Ennätys kertoi kuitenkin Suomesta vielä löytyvän kovia kilpakumppaneita radoilla toisen maailmansodan aikana huipputuloksia tehneille ruotsalaistähdille.

Rintamalla kaatui suuri joukko kansallisen ja kansainvälisen tason urheilijoita. Heidän joukossaan olivat muun muassa olympiavoiton saavuttaneet hiihtäjä Kalle Jalkanen, kestävyysjuoksija Gunnar Höckert ja painija Lauri Koskela. Sodissa kaatuneista urheilijoista on ilmestynyt Antti O. Arposen, Markku Kasilan ja Vesa-Matti Peltolan kokoama kattava tietoteos He antoivat kaikkensa (2014), jota ei Kenttäpostia-lehden lähteistä löydy. Muutoinkin lähteistys on ylimalkaista ja antaa aihetta melko tavalla tutkineena aiheen olettaa, että tekijät eivät ehkä ihan kaikkea ole itse tienneet tai löytäneet.

Paljon palstatilaa lehdessä saa jatkosodan asemasotavuosien urheilu, eikä syyttä. Mielialanhoidossa ja taistelukuntoisuuden säilyttämisessä rintamaurheilulla oli suuri merkitys. Esillä ovat myös suomalaisten ja saksalaisten urheilukohtaamiset. Rovaniemelle saksalaisten käyttämästä urheilupaikasta on jäänyt nimenä käyttöön Ounasvaaran rinteessä sijaitseva Rommelin kenttä, Sportsbahn Feldmarschall Rommel. Nimi viittaa kuuluisaan saksalaiseen sotilaaseen.

Mielenkiintoinen poiminta on Aaro Elorannan vuonna 1940 valmistunut hiihto-opas, jonka painos paloi yhtä kappaletta vaille Viipurissa Karjalan Kirjapaino Oy:n tuhonneessa tulipalossa. Lisänsä tuo myös jatkosotavuosien liikunta- ja urheilukoulutuksen esittely.

Kenttäpostia ei liiku kokonaan Suomen tai Suur-Suomenkaan rajojen sisällä. Järkyttävä on kertomus Alankomaiden vuoden 1928 naisten voimistelukultajoukkueen kohtalosta. Neljä joukkueeseen kuulunutta urheilijaa kuoli saksalaisten organisoimassa juutalaisten joukkotuhossa. Sotavuosia edeltävä taustoitus on paikallaan kokonaisuuden hahmottamiseksi.

Lehti ottaa esille myös sotainvalidien urheilutoiminnan merkityksen suomalaisen paraurheilun kehityksessä. Itselleni oli täysin uusi tieto Paralympiavoittajien hautakiviin kiinnitettävä Agitos-merkki, joka tuli käyttöön vuonna 2025.

Marraskuussa 2025 Agitos-merkki kiinnitettiin ensimmäisen suomalaisen paralympiavoittajan Tauno Valkaman (1923–2001) hautakiveen Lempäälän hautausmaalla. Valkama haavoittui vuonna 1943 kranaatinsirpaleesta, joka vioitti hänen selkäydintään. Hän liikkui pyörätuolilla ja käsipolkupyörällä. Valkama voitti kultaa 50 metrin vapaauinnissa Roomassa 1960. Hän osallistui paralympialaisiin myös Heidelbergissä 1972 ja Torontossa 1976.

Sotaveteraanit muodostivat Suomen edustusurheilijoiden pääosan 1950-luvun alkuun saakka. Heistä Tapio Rautavaara voitti olympiakultaa keihäänheitossa Lontoossa 1948.

Kenttäpostia ei sisällä kovin paljon uutta ja yllättävää sota-ajan urheiluun perehtyneelle. Uusia yksityiskohtia lehti tuo ja palauttaa mieleen muistin sopukoihin painuneita. Kotirintaman liikunta ja urheilu jäävät julkaisussa sivuosaan, vaikka myös niillä oli merkittävä mielialanhoidollinen merkitys. Jatkosodan aikana urheilukilpailut antoivat häivähdyksen normaaliajoista. Moni urheilija pääsi myös kilpailujen ansiosta lomalle asemasodan aikana. Artikkeli eri naisvoimisteluseurojen viihdytystoiminnasta olisi myös täydentänyt kokonaiskuvaa.

Kenttäpostia on hyvin toimitettu julkaisu, vaikka hiihtelee ja jolkottelee pääosin tuttuja reittejä. Kuva-aineistosta voi antaa ilman muuta tunnustusta.

 

Jouko Kokkonen
päätoimittaja, Liikunta & Tiede -lehti