Politiikka ja MM-jalkapallo ovat aina kuuluneet yhteen. Osa 2: vuodet 1994–2026

Yhdysvalloissa 1994 järjestettyjä MM-kisoja voi jopa pitää epäpoliittisimpina kaikista lopputurnauksista. Kylmä sota oli ohi, eikä jalkapallo ollut vielä kovin suuri laji Yhdysvalloissa, joten sisäpoliittisesti suurtapahtumaan ei kohdistunut juurikaan painetta. FIFAn tavoitteena oli nostattaa jalkapallon suosiota Yhdysvalloissa ja tehdä lajista entistä globaalimpi.

Jalkapalloon ”epäamerikkalaisena” lajina kohdistui kylläkin järjestäjämaassa runsaasti pilkkaa. Oikeita joukkueurheiluja olivat monen yhdysvaltalaisen mielestä edelleen amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. MM-kisat vauhdittivat kuitenkin lajin suosion kasvua. Etenkin naisten jalkapallosta kasvoi Yhdysvalloissa suurlaji jo 1990-luvulla, mihin miesten MM-kisat välillisesti vaikuttivat. Presidentti Bill Clinton teki osuutensa kisoissa olemalla läsnä lohkoarvonnassa ja avaamalla kisat.

Isäntämaa Ranska ylsi maailmanmestariksi vuonna 1998. Monikulttuurisen taustan omanneen joukkueen saavutuksen tulkittiin yhdistävän Ranskaa. Jugoslavian hajoamisen tuloksena itsenäistynyt, väkiluvultaan piskuinen Kroatia ihastutti jalkapallon seuraajia ympäri maailman ja saavutti pronssia. Lopputurnaukseen osallistui ensimmäisen kerran 32 joukkuetta. Ranskan kisoissa kohtasivat myös Iran ja Yhdysvallat. Iran voitti maalein 2–1.

Karsinnat läpäisi muun muassa Etelä-Afrikka, joka ei ollut saanut osallistua FIFAn järjestämään toimintaan vuosina 1970–1990 valkoisen vähemmistön harjoittaman rotusortopolitiikan vuoksi. Bafana Bafana lempinimellä kulkeva maajoukkue edusti vertauskuvallisesti apartheidin jälkeisen ajan Etelä-Afrikkaa, sillä joukkueessa oli tumma- ja valkoihoisia pelaajia.

Nationalismin vaihteleva kirjo Japanissa, Etelä-Koreassa ja Saksassa

Japani ja Etelä-Korea järjestivät yhdessä vuoden 2002 MM-kisat. Isäntämaiden välillä vallitsi vuosien 1910–1945 japanilaismiehityksestä johtuva jännite, jota kisojen oli määrä lieventää. Tässä tavoitetta yhteinen kisaisännyys tuki, sillä jo suostuminen FIFAn lopulta ehdottamaan yhteisponnistukseen oli merkki halusta tehdä yhteistyötä. Molemmat maat hakivat kisoja ensin yksin. Merkittävää oli kisojen järjestäminen ensimmäistä kertaa Aasiassa. Ne olivat myös ensimmäiset kahden maan kesken jaetut.

Etelä-Koreassa nationalistiset tunteet nousivat pintaan ja tapahtumasta tulikin kansallistunnuksin koristeltu juhla. Japanissa kansallismieliset ilmaisut pysyivät hyvin hillittyinä. Etelä-Korea eteni kyseenalaisten tuomariratkaisujen ansiosta välierään saakka. Se voitti sekä Italian että Espanjan ja sijoittui lopulta neljänneksi. Tulokset herättivät lahjontaan ja vedonlyöntijärjestelyihin liittyviä epäilyjä. Vuoden 2002 kisojen pieneksi alaviitteeksi jäi Myanmarin sulkeminen karsinnoista, kun se kieltäytyi pelaamasta Irania vastaan.

Saksan MM-kisat 2006 tekivät nationalististen tunteiden näyttämisestä sallittua isäntämaassa. Musta–puna–keltaiset värit näkyivät stadioneilla ja katukuvassa. Synkän historian omaava saksalainen nationalismi näyttäytyi iloisena patriotismina, jota luonnehdittiin sanalla Sommermärchen (kesäsatu). Tunnelmaa ei tärvellyt edes Saksan jääminen kolmanneksi. Kisat lisäsivät myös kiinnostusta Saksaan matkailumaana, ja vaikutus jatkui pitkään niiden jälkeen.

Kisojen aikaan ei ollut tiedossa, että Saksa oli vauhdittanut kisahakuaan lahjuksilla ja poliittisilla päätöksillä. Liittokansleri Gerhard Schröder ilmoitti viikkoa ennen FIFAn ratkaisevaa äänestystä Saudi-Arabiaa koskeneen asevientikiellon päättymisestä. Vuonna 2015 kävi ilmi, että Saksan jalkapalloliitto ja eri saksalaisyritykset ohjasivat voitelurahaa keskeisille FIFA-toimijoille. Selvittelyissä tahriintui myös haku- ja sittemmin järjestelykomitean puheenjohtajana toimineen jalkapallolegenda Franz Beckenbauerin maine.

Järjestelykustannukset karkasivat käsistä

Etelä-Afrikka isännöi vuoden 2010 kisoja, jotka olivat ensimmäiset Afrikan mantereella järjestetyt. Jalkapallon vertauskuvallinen poliittinen arvo kävi vahvasti ilmi kisoissa. Valtapuolueeksi noussut Afrikan kansalliskongressi ja presidentti Jacob Zuma halusivat osoittaa Etelä-Afrikan olevan kehittyvä ja vaurastuva valtio. Zuma oli pelannut jalkapalloa poliittisena vankina apartheidin vuosina Robben Islandin vankilassa Kapkaupungin edustalla. Jalkapallosta kehittyi rotusorron oloissa yksi vastarinnan muodoista, sillä ottelut olivat kaikille väestöryhmille sallittuja yleisötapahtumia.

Etelä-Afrikka halusi harjoittaa MM-kisojen avulla kulttuurista diplomatiaa ja korostaa yhteyttään panafrikkalaisuuteen. Kisaturisteja tuli 300 000, mutta pitempää matkailuvaikutusta megatapahtuma ei saanut aikaan, mikä johtuu Etelä-Afrikan vähemmän mairittelevasta maakuvasta. Uutiset kertoivat vallan kasautumisesta presidentin lähipiirille, HIV-tartuntojen suuresta määrästä, korruptiosta ja maailman väkivaltaisimmasta yhteiskunnasta. Laajamittainen stadionrakentaminen ja muut järjestelyt nielivät yli kolme miljardia dollaria, mikä herätti arvostelua. Etenkin Polokwanen ja Nelspruitin stadionit jäivät kisojen jälkeen vähälle käytölle.

Vuoden 2014 MM-kisat järjesti Brasilia. Kisojen alla arvostelua herättivät suurimittaiset järjestelyt. Hakuvaiheessa kisojen väitettiin maksavat 1,1 miljardia dollaria. Todelliset kisoista aiheutuneet kulut olivat liki 15 miljardia dollaria. Paisunut budjetti herätti voimakasta kritiikkiä talousvaikeuksissa olevassa maassa. Urheilullisesti Brasilia koki vielä kovemman iskun kuin vuonna 1950. Kerrankin on paikallaan sanoa, että maailmanmestaruuden voittanut Saksa murskasi välierässä Brasilian maalein 7–1.

Brasilian kisoissa sosiaalinen media teki todellisen läpimurron. Brasilian ja Saksan välieräottelu kirvoitti yhteensä 35,6 miljoonaa twiittausta. Loppuottelun aikana syntyi uusi minuuttiennätys, liki 619 000 viserrystä kuudessakymmenessä sekunnissa. MM-jalkapallo hallitsi Facebook-päivityksiä kisojen aikana. Kaikki tämä kertoi sosiaalisen median kasvavasta voimasta, joka ei taatusti jäänyt huomaamatta erilaiseen informaatiovaikuttamiseen pyrkiviltä tahoilta.

Venäjä ja Qatar MM-historian kyseenalaisimmat isännät

Venäjälle vuoden 2018 MM-lopputurnaus oli osa johdonmukaista urheilun poliittista ryöstöviljelyä. Vladimir Putinin johtama maa saavutti vielä paljon Sotšin talvikisoja suuremman mediahuomion. Venäjä sai isännöidä kisoja, vaikka se oli vallannut Krimin niemimaan keväällä 2014. Putinin hallinto saavutti tietyssä mielessä tavoitteensa: maailman huomio suuntautui myönteisessä mielessä Venäjään. Kisaturistit joivat iloisina votkaa ja toivat tuloja pelipaikkakunnille. Poliisit ja turvallisuusviranomaiset olivat kohteliaita kisojen ajan omille ja vieraille. Monet venäläiset olivat epäilemättä tyytyväisiä kotimaansa saamaan huomioon.

Äiti-Venäjä näytti maailmalle aurinkoiset kasvonsa, mutta tosiasiassa mikään ei muuttunut Tässä mielessä vuoden 2018 MM-kisat muistuttivat Adolf Hitlerin johdolla Berliiniin 1936 loihdittua olympialavastusta. Se vaati myös Brasiliassa saavutetun kuluennätyksen rikkomista. Kisajärjestelyt maksoivat arviolta 14,2 miljardia dollaria. Rahaa valui eri rakentamisprojektien kautta Putinille uskollisten oligarkkien taskuihin. Kaliningradiin ja Saranskiin valmistuneet stadionit olivat liian suuria kaupungin kokoon nähden. Venäjä eteni jatkoon alkulohkosta ja voitti neljännesvälierässä Espanjan rangaistuspotkukilpailussa. Puolivälierässä isäntämaa hävisi loppuotteluun yltäneelle Kroatialle rangaistuspotkuilla.

Qatarin valintaa vuoden 2022 kisajärjestäjäksi eivät selitä jalkapalloilulliset ansiot. Persianlahden öljyvaltio sai kisat osana urheilu. Kisat oli järjestettävä poikkeuksellisesti marras-joulukuussa alueen kesäaikana kuuman sään vuoksi. Lämpöä riitti tuolloinkin, joten stadioneille oli rakennettava ilmastointi. Kisajärjestelyt maksoivat yhteensä 220 miljardia dollaria, mikä tekee lopputurnauksesta kaikkien aikojen kalleimman urheilutapahtuman. Kisojen inhimillisenä hinta olivat rakennustyöläisten huonot asuinolot ja heikko työturvallisuus. Tuhansien eri puolilta Aasia tulleiden työläisten on arvioitu kuolleen rakennustöissä.

Qatarin oma kisamenestys jäi vaatimattomaksi ja se hävisi kaikki ottelunsa. Vuoden 2022 MM-kisat olivat sekoitus urheilupesua, matkailumarkkinointia ja kerskakulutusta. Vaatimattomasta urheilullisesta menestyksestä huolimatta tapahtuma huipentui isäntienkin näkökulmasta palkintojenjakoon. Argentiinan kultajoukkueen kapteeni Lionel Messi sai Qatarin emiiriltä Sheikh Tamim bin Hamad Al Thanilta ylleen perinteisen arvonantoa ilmaisevan bisht-viitan juuri ennen kuin nosti ilmaan maailmanmestaruuspokaalin.

Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikka näkyy MM-kisoissa

FIFAn puheenjohtaja Gianni Infantino on vuonna 2016 alkaneen valtakauden aikana tehnyt läheistä yhteistyötä järjestäjämaan johtajien kanssa. Yhteensä 78 ottelulla pääjärjestäjämaana toimivan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin liehakointi on kuitenkin ylittänyt kaikki ennätykset. Sivuosaa esittävissä Kanadassa ja Meksikossa pelataan molemmissa 13 ottelua. Koko Ukrainan valloitusta helmikuusta 2022 yrittänyt Venäjä ei sentään saanut osallistua karsintoihin.

Yhdysvaltojen kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja FIFAn lupaus MM-kisojen yleismaailmallisuudesta ovat ristiriidassa keskenään. Maahanmuuttopolitiikka näkyy Yhdysvaltojen asettamissa matkustusrajoituksissa, joiden kohteet ovat valikoituja. Iranin kannattajien lisäksi haitilaisilta on evätty pääsy Yhdysvaltoihin kokonaan. Norsunluurannikkolaisia ja senegalilaisia koskevat tiukat rajoitukset. Kongon kannattajien maahantulokielto kestää ainakin 18. kesäkuuta saakka maassa ilmenneiden Ebola-tapausten vuoksi.

Afrikan parhaana erotuomarina palkittu somalialainen Omar Artan ei päässyt Yhdysvaltoihin, vaikka hänen matkustusasiakirjansa olivat täysin kunnossa. Tämä on johdonmukaista jatkoa somalivihamieliselle politiikalle, joka on kohdistunut muun muassa Minnesotan suureen somaliyhteisöön. Irakilaishyökkääjä Aymen Hussein joutui viettämään seitsemän tuntia maahantulotarkastuksessa ennen pääsyään Yhdysvaltoihin. Sveitsin miehistöön valitun Breer Embolon kisamatka uhkasi peruuntua vuonna 2018 langetetun tappelutuomion vuoksi. Tiukka kohtelu ei vienyt kummankaan pelihaluja, sillä molemmat tekivät maalin avausottelussaan.

Iranin joukkue siirsi majapaikkansa Yhdysvalloista Meksikoon, josta se käy pelaamassa pohjoisnaapurissa kaikki kolme alkulohkon otteluaan. Iranilaispelaajien takkien rintapielessä oli Meksikoon saavuttaessa merkki #168, joka viittaa Minabin kaupungin tyttökouluun osuneessa ohjusiskussa maaliskuussa 2022 kuolleiden lasten määrään. Oman jännitteensä luo se, että iranilaiskatsojista valtaosa vastustaa nykyistä hallintoa. Iranin urheiluministeri Ahmed Donjamali uhkasi, että joukkue marssii pois kentältä, jos shaahin katsomossa näkyy valtakaudella käytössä olleita maan lippuja. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Ja mitä tapahtuu, kun Iran ja Egypti kohtaavat 27. kesäkuuta Seattlessa? Paikalliset järjestäjät ovat nimenneet ottelupäivän Pride-teemaiseksi. Iranissa homoseksuaalisuus on kielletty laissa. Egyptissäkin tilanne on käytännössä sama, vaikka homoseksuaalisuus ei ole laitonta. Ottelupari ei voisi olla Pride-vastaisempi. Pride-teema näkyy varmuudella stadionin ulkopuolelle muun muassa kolmessa suuressa ottelun aikaisessa katselutapahtumassa. Muistissa on myös, että Qatarin MM-kisoissa pelaajat eivät saaneet käyttää seksuaalivähemmistöille OneLove-käsivarsinauhaa.

Yhdessä suhteessa Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Kanadassa järjestettävät kisoissa ei lyödä ennätyksiä. Järjestelyt maksavat yhteensä arviolta 12 miljardia dollaria, mikä on samaa luokkaa kuin Brasilian ja Venäjän kisoissa. FIFAn julkisuutta koskevat toiveet näyttävät pitkälti täyttyvän. Kun kisat alkoivat, niin kritiikki painui taka-alalle, vaikka onkin jatkunut voimakkaampana kuin Qatarin kisojen aikana ja kohdistuu kärkevästi puheenjohtaja Infantinoon. Julkisuus siirtyy stadioneille, vaikka otteluita onkin puuduttavan paljon.

Jännitteitä riittää tulevaisuudessakin

Vuonna 2030 kisat järjestävät Espanja, Marokko ja Portugali. MM-kilpailuiden satavuotisjuhlan kunniaksi yksi ottelu pelataan Argentiinassa, Paraguayssa ja Uruguayssa, joiden yhteishakemus hävisi järjestäjästä päätettäessä. Pääjärjestäjämaiden välille jännitteitä voi syntyä esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan pohjalta.

Vuonna 2034 MM-lopputurnaus pelataan Saudi-Arabiassa, jolle Infantino junaili kisat. Tapahtuma on yksi osa saudien kuningashuoneen maakuvan rakentamista. Riskit liittyvät ainakin maailmanpoliittiseen tilanteeseen, vaikka kahdeksassa vuodessa tapahtuvia käänteitä on mahdoton ennustaa. Ihme olisi, jos Lähi-itään olisi saatu pysyvä rauha. Tänä vuonna Arabian niemimaalla ajettavat F1-osakilpailut jouduttiin peruuttamaan Yhdysvaltojen ja Israelin aloitettua sodan Irania vastaan.
 

Jouko Kokkonen
Liikunta & Tiede -lehden päätoimittaja

Lisää aiheesta:

Wilson, J. From national pride to fascism: how countries have used the World Cup to build identity, The Guardian 30.4.2026. https://www.theguardian.com/football/2026/apr/16/the-world-behind-the-cup-nation-building-through-soccer

Laraki, D. 2025. World Cup Hosting – A Blessing or a Financial Burden? Cash on the pitch 13.3.2025. https://cashonthepitch.com/world-cup-hosting-a-blessing-or-a-financial-burden/