Mitä on soveltava liikunta?

Soveltavalla liikunnalla tarkoitetaan järjestettyä liikuntaa tai liikuntaa edistävää toimintaa henkilöille, joiden on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai niiden sosiaalisiin tilanteisiin aiheuttaman vaikutuksen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Soveltavan liikunnan kohderyhmänä ovat erityisesti toimintarajoitteiset, pitkäaikaissairaat sekä ne ikääntyneet henkilöt, joiden toimintakyky on selvästi heikentynyt iän, vamman tai pitkäaikaissairauden takia. Liikuntaa sovellettaessa ja järjestettäessä otetaan huomioon osallistujan toimintakyky.

Soveltava liikunta on vakiintunut termi, jolla on pyritty kuvaamaan sitä, että liikuntaa sovelletaan sitä mukaa, kun tulee uusia tarpeita. Sovelletun liikunnan on mielletty viittaavan siihen, että liikunta on valmiiksi sovellettua. Jossain yhteyksissä käytetään edelleen erityisliikunta- ja erityisryhmien liikunta- termejä, esimerkiksi kunnissa on erityisliikunnanohjaajia ja erityisliikuntaryhmiä.

Soveltavan liikunnan piiriin kuuluu noin 15 prosenttia Suomen väestöstä. Kyse on yhtä suuresta liikuntapalveluiden kohderyhmästä kuin lapset ja nuoret. Väestön ikääntymisen myötä sekä tunnistettaessa uusia vähemmistöjä soveltavan liikunnan palveluiden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Merkittävimpiä soveltavan liikunnan järjestäjiä ovat kunnat, vammais- ja kansanterveysyhdistykset, yksityinen taho, urheiluseurat sekä hyvinvointialueet. Ohjattuja soveltavan liikunnan palveluita käyttää kaksi kolmasosaa toimintarajoitteisista liikkujista. Toimintarajoitteisia liikkujia on mukana 50 eri suomalaisen lajiliiton toiminnnassa. Urheiluseurojen toiminnassa toimintarajoitteisia henkilöitä on useissa eri rooleissa. Toimintarajoitteisten henkilöiden omaehtoinen liikkuminen tapahtuu yleisimmin kotona tai sen lähiympäristössä. (Liikuttaako 2023?)

Soveltavan liikunnan järjestämiseen Suomessa vaikuttavat olennaisesti suomalainen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset.

Soveltavaan liikuntaan vaikuttavia lakeja

Soveltavalla liikunnalla on vahva asema julkisen liikuntatoiminnan sääntelyssä. Lainsäädännön mukaan liikunta on jokaisen perusoikeus ja peruspalvelu. Suomalaista lainsäädäntöä ohjaavat myös kansainväliset asetukset. Suomi ratifioi vuonna 2016 Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Yleissopimuksen artiklassa 30.5 käsitellään vammaisten oikeuksia osallistua yhdenvertaisesti virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan. Sopimuksessa tuodaan esiin kaksoisstrategia, jolla tarkoitetaan samanaikaisesti erojen tunnustamista, kohdennettuja toimenpiteitä sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-teemojen läpileikkaavuutta kaikessa toiminnassa. Kaksoisstrategia ohjaa suomalaista valtionhallintoa.

Vammaisten oikeudet ovat huomioitu monissa suomalaisissa laeissa. Liikuntalain tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa. Tavoitteena on myös edistää väestön hyvinvointia, terveyttä ja fyysistä toimintakykyä. Kuntien tulee järjestää terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa huomioiden eri kohderyhmät. Maankäyttö- ja rakennuslailla tavoitellaan esteetöntä ympäristöä. Alle on koottu linkkejä keskeisiin soveltavaan liikuntaan vaikuttaviin lakeihin.

• Kansanterveyslaki (616/2021)
• Kuntalaki (410/2015)
• Liikuntalaki (390/2015)
• Perustuslaki (731/1999)
• Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
• Vammaispalvelulaki (675/2023)
• Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)
• YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

 

Kuva: Lauri Jaakkola, Suomen Paralympiakomitea