Koronainfektio ja liikunta
Lisääkö fyysinen rasitus infektioriskiä? Miten liikkua todetun sairauden aikana? Entä sairauden jälkeen? Kuinka suomalaisten liikunnan harrastaminen on muuttunut korona-aikana? Tieteen ja käytännön äärellä -podcastimme viidennessä jaksossa toimittaja Jan Erola haastattelee liikuntalääketieteen professori Urho Kujalaa näistä aiheista.
Lue myös Urho Kujalan blogikirjoitus siitä, Mitä liikunnanharrastajan tulisi tietää Covid-19 -infektiosta sekä Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2020 julkaistu artikkeli Covid-19 – uusi haaste myös urheilijalle.
Kuva: Unsplash
Tekstivastine 1.10.2020 julkaistusta Tieteen ja käytännön äärellä -podcastin Koronainfektio ja liikunta -jaksosta
Alkujuonto: Liikuntatieteellisen Seuran podcast. Tieteen ja käytännön äärellä.
Jan Erola: Professori Urho Kujala, tervetuloa Liikuntatieteellisen Seuran podcastiin keskustelemaan siitä, kuinka tämä korona on vaikuttanut ihmisten liikkumiseen.
Urho Kujala: Kiitos paljon.
Jan Erola: Olet siis liikuntalääketieteen professori Jyväskylän yliopistosta ja te olette tutkineet tätä aihepiiriä. Olisi kiinnostavaa kuulla näin tutkijan näkökulmasta, kun jos tässä katsoo omaa peilikuvaa, niin minä olen jo saanut omat koronakiloni enkä vielä valitettavasti ole saanut niitä pois, vaikka tässä vähitellen on jo tämä pahin lockdown jo loppunut. Millä tavalla teidän näkökulma tutkitusti tämä koronaeritykset ovat vaikuttaneet ihmisten liikkumiseen?
Urho Kujala: No tätä tällaista tutkimustietoa tietysti kertyy, mutta aika vähän sitä vielä on julkaistu. Mutta selvää on tietysti, että tämmöiset ohjatut liikuntamuodot ja urheilumuodot, jossa ollaan vaikkapa kuntosalilla tai ryhmissä, niin nämähän on tietysti jääneet pois ja sen tyyppinen liikunta on monella vähentynyt ja toisaalta sitten ihmiset ovat joutuneet ottamaan itse vastuuta siitä tekemisestä enemmän, joka voi olla hyvä asia. Kotona tietysti on voinut jumpata ja niin edelleen. Sitten on tietysti monia ihmisiä, joilla niin kuin liikunta on lisääntynyt, että tämä on antanut tämä etätyöskentely mahdollisuuden rytmittää liikkumista uudella tavalla esimerkiksi ennen lounasta ja illallista on voinut käydä kävelyllä ja työmatkoihinkaan ei ole mennyt aikaa, että tässä on niin kuin kahteen suuntaan tapahtunut muutoksia, että liikunnanharrastusprofiili on varmaan muuttunut, mutta välttämättä se ei ole kaikilla vähentynyt. Että meillähän ei ole ollut sellaista täydellistä lockdownia niin kuin jossakin joidenkin maiden suurkaupungeissa, jossa on ollut ulkonaliikkumiskielto ja sillä tavalla niin siellä se tilanne on ollut niin kuin selvästi dramaattisempi.
Jan Erola: Tuossa aiemmin keskustelin Sami Jauhojärven kanssa tuossa alkukesästä ja hänen näkemyksensä mukaan meillä on itse asiassa käynyt niin, että ainakin osa ihmisistä on ottanut samalla tavalla omasta liikkumisestaan vastuuta kuin huippu-urheilijat. Eli tässä tavallaan on niin kuin totesit, on tullut tämmöinen kahtiajako, että osalla on käynyt niin kuin minulla, joka ei ole todellakaan huippu-urheillut ja sitten on niitä, jotka sitten ovat ymmärtäneet sen ja ryhtyneet ikään kuin toisella tavalla pitämään arjestaan huolta. Olisiko tässä semmoinen asia, että pystyisikö tätä ryhmää jollakin tavalla näkemyksenne mukaan niin kuin lisäämään. Mitä tämmöinen itsestään huolta pitävien määrä voitaisiin saada kasvuun?
Urho Kujala: No varmasti, se liittyy niin kuin siihen laajempaan asiaan, että mitenkä ihmiset saataisiin liikkumaan. Niin siinä varmasti keskeistä on se, että jokainen ajattelee niitä omia motiivejaan, oman lähtökunnon ja terveydentilan pohjalta itselleen sopivaa ja miellyttävää liikuntamuotoa ja sillä tavalla, että mitenkä sitä liikkumista voi liittää osaksi päivärutiinia niin, että se on helppo toteuttaa ja tässä on tietysti niin kuin ihmisillä erilaisia mieltymyksiä ja mahdollisuuksia, mutta että jonkinlaista uutta normaalia ehkä tässäkin sitten löydetään, että ihmiset on joutunut tällaista pohtimaan. Että mitenkäs sitä liikuntaa voi kotiovelta ja turvallisesti yksikseen tai perheenjäsenten kanssa harrastaa uudella tavalla.
Jan Erola: Tässä on mullakin on ollut esimerkiksi salilla käymisessä pitkä tauko. Minä edelleen tässä maksan sitä kuukausimaksua käymättä siellä. Nyt olen ajatellut tällä viikolla sitten vihdoinkin palata myös sinne salille. Minkälaisia asioita sitten tämmöinen kansanvalistuksellinen osa tässä välissä voisi käydä läpi vielä, että mitä liikuntaharrastajan pitäisi muistaa pitää mielessä, jotta voisi edelleen liikkua, vaikka kävisikin niin, että nyt tämä korona kenties nostaisi uudelleen syksyllä päätään, niin että tässä ei kävisi niin, että kävisi niin kuin minulle on käynyt vaan, että kenties pystyisi ylläpitämään liikuntaansa.
Urho Kujala: No, liikkua kannattaa, että nyt tietysti se on vähän niin kuin tämmöinen nuoralla kävely ilmiö tässä, että jos lähdet liikkumaan liian suurissa joukoissa vaikka salille, niin tämä riski kasvaa, mutta toisaalta liikkua kannattaisi ja tietysti tässä nyt sitten täytyy näitä yleisiä suosituksia noudattaa, että vältetään niitä kontakteja pienissä sisätiloissa ja sillä tavalla, jotta sitten vältytään näiltä tartunnoilta.
Urho Kujala: Onko semmoisessa niin kuin fyysisessä rasituksessa jotain mikä lisäisi infektioriskiä? Minä ymmärrän toki tämän, että altistuu. Höökitään ja kuolataan ja aivastellaan tai ollaan lähellä muita ihmisiä. Mutta onko siinä varsinaisessa rasituksessa jotain mikä ikään kuin alentaisi ihmisten puolustuskykyä?
Urho Kujala: No tätä on erittäin paljon tutkittu tällaista rasittavan liikunnan ja immunologisten tekijöiden yhteyttä, mutta lopputulema on kuitenkin se, että itsessään se fyysinen rasitus ei ole mikään tällainen voimakas vastustuskykyä heikentävä tekijä ja että se miksi esimerkiksi urheilijoilla on lisääntynyt infektioriski, liittyy paljolti tällaisiin lisääntyneisiin kontakteihin, jota tulee urheilumaailmatkoilla. Ei yksin toisten urheilijoiden kanssa vaan erilaisia kontakteja ja vaikka lentokoneessa tai lentokentällä tai muissa kulkuvälineissä, pesutiloissa ja niin edelleen. Ja sitten itse se rasitus se ei ehkä ole niin kuin kovin suuri tekijä siinä.
Jan Erola: No jo kuitenkin kävisi niin, että on jotain tämmöisiä sairastumisen elkeitä tai jotain oireita niin mitä silloin pitäisi, voisiko edelleen yrittää jatkaa ikään kuin liikkumista vai pitääkö silloin, miten sitten pitää reagoida kun tulee vaikkapa kuumetta tai kurkkukipua?
Urho Kujala: Siitä taas on niin kuin hyvä näyttö, tieto ihmisiltä ja näyttö eläinkokeista että, jos on saanut jonkun virustartunnan, oli se sitten tämä korona tai joku muu niin ja tutkimusta on tietysti siinä näistä muista viruksista enemmän, että silloin jos on saanut tartunnan niin silloin rasittava liikunta yleensä pitkittää ja pahentaa taudin kulkua. Että aina siinä tilanteessa kannattaa ottaa kevyesti ja tarkkaan seurata tilannetta. Ja varsinkin jos on jotain sellaisia tyyppioireita, yskä, kurkkukipu, lihassäryt, päänsärky, kuume, yleistilan lasku niin silloin kannattaa heti jo taudin alkuvaiheessa lopettaa rasittava liikunta, jotta se tauti ei sitten pahenisi ja vaikeutuisi ja tulisi erilaisia komplikaatioita. Että tietysti tässäkin on sitten, jos on pelkästään tieto tartunnasta ja on erittäin hyvässä kunnossa niin ei ole mitään syytä mennä peiton alle makaamaan, koska sitten taas sitä immobilisaatiosta voi olla haittoja. Että voi esimerkiksi sisätiloissa kevyesti liikuskella, jos vointi on oikein hyvä, mutta se rasittava liikunta kannattaa jättää pois.
Jan Erola: No mitenkäs sitten kun palataan takaisin, oletetaan, että vähitellen elvytään siitä taudista tai sairaudesta niin, onko jotain semmoisia asioita, muistan ainakin kokemuksesta, että ihmiset ovat lähteneet liian aikaisin lenkkeilemään ja joku on sen takia saanut jotain sydänpussin tulehduksia tai jotain muita vastaavia. Niin mitenkäs tämä korona, onkos jotain erityisiä asioita mitä tässä pitäisi pitää huoli, että oletetaan että on semmoinen salama sattunut iskemään taivalla ja tauti on iskenyt, niin milloin voi palata liikkumaan?
Urho Kujala: Tämä koronan osalta asia on hiukan tietysti epäselvää, kun meillä ei ole vielä kovasti kokemusta, mutta pääsääntöisesti on hyvä muistaa, että tilanne on hiukan sama kuin muissakin hengitystieinfektioissa. Että sama virus voi aiheuttaa toiselle hyvin vakavan taudin ja toiselle hyvin lievän taudin ja aina se yksilöllinen taudin kulku täytyy tarkasti miettiä. Tässä koronainfektiossahan on suositeltu, että oltaisiin, jos tämmöinen todettu infektio on, niin oltaisiin parisen viikkoa aika kevyellä liikunnalla, koska me ei tunneta vielä tätä tautia kovin tarkasti ja tietenkin silloin jos nyt on tällainen koronainfektio, joka on aiheuttanut vaikkapa keuhkokuumeen tai jonkun muun sellaisen vakavamman taudinkuvan esimerkiksi herkästi reagoivat tällaiset sydänlihaksen vaurion merkkiaineet nousee näissä vakavissa taudeissa tai sitten on jotakin verisuonitukoksia, joita tähän tautiin voi liittyä niin tällaisissa tilanteissa tietysti sitten täytyy vähän oman lääkärin kanssa keskustella ja lähteä varovasti liikkeelle ja aina tällaisissa hengitystieinfektioissa kun lähdetään liikkeelle niin pitää lähteä sillä tavalla liikenteeseen, että ensin muutama päivä kun olo tuntuu terveeltä niin lähdetään kävelemään ja vauhtia ja kestoa siinä rasituksessa nostetaan asteittain ja seurataan sitä omaa tilannetta. Ja jos sitten tuntuu, että on hengenahdistusta, uusia rytmihäiriöitä, rintakipuja tai jotain muuta poikkeavaa, kun lähtee liikkeelle, niin sitten täytyy lopettaa liikunta ja kääntyä lääketieteen asiantuntijoitten puoleen ja tuumailla, että onkos nyt jotain vakavaa mitä pitäisi huomioida. Se suurin virhe on, että lähdetään sitten heti suoraan täysillä liikkeelle ja silloin voi tulla niitä komplikaatioita.
Jan Erola: Pitäisikö meidän vielä tässä loppuun hetken aikaa pohtia mitä kaikkea me voisimme nyt tehdä, että saisimme ihmiset ottamaan a) itsestään enemmän vastuuta ja b) kenties laajemminkin lähtemään liikkeelle. Muistan ainakin, jos puhutaan oikeita kriisiaikoja, tämä nyt vaikka me olemme järkyttävästi joskus joutuneet pitämään lapsia kotona koulun aikana tai jotain muuta vastaavaa niin ei ehkä vielä rinnastu talvisotaan, jolloin talvisodan jälkeenhän oli se tilanne, että suomalaiset lähtivät esimerkiksi tämmöiseen kävelymaaotteluun ruotsalaisia vastaan ja voittivat sen. Olisiko joku tämmöinen vastaavanlainen, että nyt esimerkiksi pääministeri ottaisi onkeen tästä liikuntakysymyksestä ja tekisi jotain isompaa kansallista liikuntatempausta vai mitä näkisit voisiko jotain tämmöistä laajempaakin liikettä saada nyt aikaiseksi, jolla saataisiin ihmiset nyt laajemmin liikkumaan. Että varmasti ei aiheutuisi tällaista takapakkia tässä liikuntaharrastamisessa Suomen kansalle.
Urho Kujala: Sehän on vaikea kysymys, jota monet ovat tietysti pohtineet ja yrittäneet ratkaista. Yleensä tämmöiset yksittäiset tempaukset sinänsä on hyviä ja muistuttaa ihmisiä siitä liikunnan tarpeesta ja puutteesta, mutta välttämättä ne eivät johda kovin pitkäkestoisiin elämäntapamuutoksiin ja tässäkin asiassa niin varmaan se on tällaista yksilöllistä pohdintaa, että eri ihmisiä motivoi hyvin eri asiat. Palaisin siihen, että jos on lähipiirissä ystäviä, joiden kanssa voi säännöllisesti harrastaa ja tehdä siitä tavan ja joku liikkuu tosiaan vaimon kanssa, joku koiran kanssa ja niin edelleen. Ne motiivit ovat erilaisia. Joku haluaa käyttää näitä koko ajan yleistyviä erilaisia apuvälineitä, joilla voidaan liikuntamäärää mitata. Niitä on kännykkäsovelluksia ja muita sovelluksia, osa niistä antaa palautetta ja neuvojakin ja tällaiset ovat osalla ihan hyväksi todettuja, mutta sitten on toinen ryhmä, joka ehdottomasti haluaa lähteä luontoon yksikseen eikä missään nimessä halua mitään mittareita eikä härpäkkeitä mukaan vaan lähtee rentoutumaan sinne liikuntaan ja joku lähtee kaupungilla katsomaan arkkitehtuuria tai löytää jonkun muun motiivin. Itse liikun ehkä mielelläni vaimon kanssa lähiseudun metsäpoluilla tai viikonloppuna lähden kotimetsään raivaussahan kanssa. Tämä on hyvin yksilöllinen asia ja pitäisi miettiä niitä asioita minkälainen liikkuminen itselle on miellyttävää, miten sen saa päivärytmiin ja mikä itseä motivoi. Sillä tavalla ehkä löytyy ne pitkäaikaiset ratkaisut, joilla sitten on terveyden edistämisen kannaltakin todellisia vaikutuksia.
Jan Erola: Professori Urho Kujala, lämmin kiitos.
Urho Kujala: Kiitos paljon.