Vesijuoksun viipyilevä viehätys

Kuva: Kuva: Ylhäällä Kiuruveden (vas.) ja Pieksämäen uimahallit, alarivissä näkymät Viitasaaren (vas.), Äänekosken ja Kontulan halleista. Kuvat: Uimahallien kotisivut, paitsi Jouko Kokkonen ylhäällä vasemmalla.

Nilkkavamma on tehnyt minusta taas ahkeran vesijuoksijan. Erinäisistä syistä kotimaan reissuja on kertynyt viime aikoina paljon. Olen pulahtanut altaisiin matkan varrelle osuneilla paikkakunnilla, mikä on tarjonnut mahdollisuuden vertailla uimahalleja.

Viitasaaren avarassa uimahallissa sain kolmen maissa polkea vettä puolisen tuntia yksinäni. Pari lasta nautti antaumuksella vesiliukumäestä, jonka umpinainen mutka käväisee hauskasi rakennuksen ulkopuolella. Kellon lähestyessä neljää väkeä alkoi vähitellen tulla Simmariin. Erityismaininnan Viitasaaren hallissa ansaitsee hyvä kahvio.

Pieksämäellä iso ryhmä vesijumppaajia huhki alkuiltapäivästä erillisessä altaassa. Vesijuoksijoille oli osoitettu yksi rata, mikä hankaloitti etenemistä. Osa karkasikin karsinasta väljemmille vesille. Kävijöitä oli varsin paljon.

Kiuruveden uimahalli on käyntikohteistani lähimpänä 1970-luvun perusuimahallia. Käytännössä jokaisen hallin tarjontaan kuuluvat kylmävesi- ja porealtaat löytyvät, mutta liukumäkeä tiloihin ei ole mahtunut. Kävin tekopitäjässä syyskuun kolmannella viikolla kahdesti hallin avauduttua kello 15. Ensikäynnilläni vesijuoksuun varatulla radalla oli suorastaan tungosta, kun Voimaa vanhuuteen -ryhmäläiset siirtyivät kuntopiiristään altaaseen.

Tulipa nähtyä sekin, että varttuneemmat miehet etenivät rinta rinnan ”huastellen”, kun yläsavolaisukot vaihtoivat kuulumisia. Uimahallin sosiaalista merkitystä ei tarvitse Kiuruvedellä erikseen todistella. Miesten saunassa tapasin kirkkoherra Kimmo Kivelän. Juttelin ex-kansanedustajan kanssa yhteisen ystävämme Pekka Niirasen tuoreesta Kekkos-kirjasta.

Äänekosken Vesivelho-uimahallissa kävi lauantaipäivänä vilske. Altaaseen hyppijöitä riitti, joten vesijuoksijoiden oli käännyttävä kierroksellaan jo hyvän matkaa ennen päätyä. Äänekoskella kävi hyvin ilmi vesiliukumäen viehätys ja liikunnallisuus. Ylös mennään lihasvoimalla ja alas tullaan painovoimalla.

Uimahallipaikkakuntien väestörakenne näkyy kävijäkunnassa. Kotikulmien hallissa Kontulassa käy monen ikäistä porukkaa. Varttuneempi väestö hallitsee aamun ja päivän tunteja. Iltaa kohti ikäkirjoa ovat laajentaneet muun muassa uimakoululaiset. Vesijumppavideoiden ääressä on lähes aina muutama kävijä.

Kiuruvedelläkin näkyi parivuotias polskija, mutta pääosalla kävijöistä on selvästi enemmän ikävuosia takana kuin edessä. Pieksämäelläkin korostuivat päiväsaikaan varttuneempi kävijäkunta. Äänekoskella ikähaitari ulottui viikonloppuna vauvoista vanhuksiin. Kävijämäärää lisää kaupungin toisen, Suolahdella sijaitsevan hallin peruskorjaus, joka valmistuu keväällä 2026.

Uimahalleissa toteutuu erinomaisesti mahdollisimman monelle soveltuvan liikuntapaikan periaate. Likikään kaikki eivät edes ui hallikäynneillä lainkaan. En minäkään. Ehkä kilpauimarit ja tavoitteelliset kuntoilijat saattavat olla ainakin ajoittain tyytymättömiä tilanteeseen, kun uimarien lisäksi hallissa on niin monenmoisia käyttäjiä.

Useat uimahallit ovat vaaravyöhykkeessä. Monissa kunnissa mietitään, miten kauan hallia voidaan pitää yllä, saati korjata. Tästä seuraa yksinkertainen johtopäätös. Jos Suomi ja suomalaiset halutaan oikeasti pitää liikkeellä muutenkin kuin juhlapuheissa, niin uimahallien tulevaisuudesta on pidettävä huolta. Aikoinaan uimahalli piti saada kuntaan, kun naapurissakin oli jo sellainen. Tämä päivänä halli pitää yllä kuntalaisten toimintakykyä ja kohentaa heidän elämänlaatuaan.

Myönnän näkökulmani olevan vahvasti omakohtainen. Vesijuoksun viipyilevä viehätys on syventynyt, kun lyhyistäkin kävelylenkeistä on tullut suorastaan tuskien taipaleita.

Jouko Kokkonen
toimituspäällikkö