Venäjä-ongelma ei ole uusi maailman urheilussa
Jääkiekon MM-kisat alkavat 13. toukokuuta Tampereella ja Helsingissä. Venäjää ei kisoissa nähdä, eikä jääkiekon suurvallan paluu kansainvälisille areenoille ole edes näköpiirissä. Yhdysvaltalainen jääkiekkohistorioitsija Bruce Berglund taustoittaa miksi. Hän pohtii myös mikä Venäjän urheilussa on kokonaisuudessaan pielessä.
Shto delat? Mitä tehdä?
Kysymys on keskeinen Venäjän historiassa. Uudistajat ja vallankumoukselliset kysyivät 1800-luvulla, mitä tehdä Venäjän imperiumin eriarvoisuudelle ja sorrolle. "Mitä meidän pitäisi tehdä Venäjän hyväksi?", he pohtivat.
Tänään maailma kysyy: Mitä teemme Venäjälle?
Tämä kysymys on vaivannut maailman urheilun johtoelimiä Venäjä hyökättyä Ukrainaan helmikuussa. Välittömänä vastauksena oli venäläisurheilijoiden sulkeminen kansainvälisistä kilpailuista ja tapahtumien siirtäminen Venäjältä. Venäjän ja sen ainoan liittolaisen Valko-Venäjän joukkueet eivät osallistu jääkiekon MM-kisoihin Suomessa. Ja Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ilmoitti 26. huhtikuuta, että Pietari ei isännöi vuoden 2023 MM-kisoja.
Mutta entä pitkällä aikavälillä? Taistelut Ukrainassa loppuvat joskus tulevaisuudessa. Tulee aika, jolloin Vladimir Putin ei enää hallitse Moskovassa. Palautuvatko Venäjälle silloin täydet osallistumisoikeudet kansainväliseen urheiluun?
Vastaus ei ole yksinkertainen. Kansainvälisellä urheilulla – ja kansainvälisellä jääkiekolla – on jo pitkään ollut Venäjä-ongelma. Jos IIHF ja muut johtavat urheilutahot eivät käsittele tätä menneisyyden taakkaa, ne saattavat toistaa virheensä ja heikentää maailman urheilua.
Neuvostoperintö vaikuttaa Venäjän urheiluun
Putin ja hänen kannattajansa ovat yrittäneet palauttaa Neuvostoliiton perintöä, joten Venäjä-ongelmaa voi lähestyä tarkastelemalla Neuvostoliiton roolia maailman urheilussa. Kun Moskova päätti kilpailla kansainvälisissä urheilutapahtumissa toisen maailmansodan jälkeen, niin Kansainvälinen olympiakomitea ja muut järjestöt väittelivät siitä, noudattavatko neuvostoliittolaiset sääntöjä.
Jotkut KOK:n jäsenet kuitenkin korostivat, että olympiaosanotto vaikuttaisi myönteisesti neuvostoliittolaisiin: he oppisivat noudattamaan yleismaailmallisia urheilunormeja. Neuvostoliittolaiset pääsivät KOK:n jäseniksi ja osallistuivat ensimmäisen kerran olympiakisoihin vuonna 1952 Helsingissä. Sanomattakin on selvää, että neuvostoliittolaiset eivät oppineet noudattamaan yleismaailmallisia urheilunormeja, eivätkä etenkään amatöörisääntöjä. Neuvostohallitus maksoi urheilijoille harjoittelusta ja kilpailuista mutta väitti heidän olevan amatöörejä.
Neuvostoliiton harjoittama valtionammattilaisuus oli piikkinä erityisesti kansainvälisessä jääkiekossa. Ensimmäisestä olympiaturnauksesta vuonna 1920 ja vuonna 1930 perustetuissa vuosittaisissa maailmanmestaruuskisoissa kansainvälinen jääkiekkojohto noudatti KOK:n amatöörisääntöjä. Neuvostoliiton valta-asemaa 1960‒70-luvuilla selittää suurelta osin tämän järjestelmän onnistunut hyväksikäyttö.
Suomen ja Ruotsin jääkiekkopiirit huomasivat, että muutos on tarpeen Neuvostoliiton vauhdissa pysymiseksi. Ammattimaisuus hiipi pohjoismaiseen jääkiekkoon, jotta pelaajilla olisi enemmän aikaa harjoitella. Samaan aikaan Kanadan jääkiekkojohto teki valituksen toisensa perään. Kanadalaiset osoittivat järjestelmän olevan epäoikeudenmukainen: se antoi Neuvostoliiton muka-amatööreille mahdollisuuden kilpailla, mutta sulki ulkopuolelle Kanadan ammattilaiset.
Doping korostunut keplottelussa
Valtioammattilaisuudella keplottelu päättyi Neuvostoliiton kaatumiseen. Mutta petkuttaminen jatkui. Jos venäläiskiekkoilijat olisivat kilpailleet tämän vuoden MM-kisoissa, he eivät olisi edustaneet Venäjää ainakaan virallisesti. Jääkiekkoilijat ja ylipäätään venäläisurheilijat ovat edelleen Maailman antidopingtoimiston (WADA) vuonna 2019 määräämien rangaistusten alaisia. WADAn toimet perustuivat vuosikymmenen kestäneisiin Venäjän järjestelmällistä dopingohjelmaa koskeneisiin tutkimuksiin. Vuodesta 2002 lähtien venäläisurheilijoilta on viety dopingin takia 44 olympiamitalia, paljon enemmän kuin minkään muun maan urheilijoilta.
Aivan kuten Moskova moitti Neuvostoliiton valtioammattilaisuutta koskeneita kysymyksiä vaikuttimiltaan poliittisiksi, Venäjän viranomaiset ovat tuominneet WADA:n langettaman dopingrangaistuksen "Venäjän vastaiseksi hysteriaksi" tai Yhdysvaltojen johtamaksi salaliitoksi. Venäläisviranomaiset ovat myös protestoineet Ukrainaan hyökkäystä seuranneiden kieltojen olevan urheilun epäoikeutettua politisointia.
Itse asiassa Venäjä on käyttänyt urheilua tarkoituksellisesti ja kyynisesti poliittisiin päämääriin. Isännöimällä suurtapahtumia, kuten vuoden 2014 talviolympialaisia, vuoden 2018 MM-kisoja ja jääkiekon maailmanmestaruuskisoja vuosina 2007 ja 2016, Vladimir Putinin hallinto pyrki luomaan kuvan Venäjästä kansainvälisen yhteisön luotettavana jäsenenä. "Päätös osoittaa, että Venäjään luotetaan", Putin sanoi vuonna 2010, kun FIFA ilmoitti hänen maansa isännöivän MM-kisoja. Maailman urheilujohtajat, erityisesti IIHF:n entinen presidentti René Fasel, olivat halukkaita tukemaan Putinin pyrkimyksiä kaunistella hallintonsa autoritaarista politiikkaa kotimaassa ja sotilaallista hyökkäävyyttä ulkomailla.
Urheilijat putinisteina
Putin on myös käyttänyt venäläisurheilijoiden kansainvälistä menestystä auktoriteettinsa vahvistamiseen. Moskovassa Luzhnikin stadionilla maaliskuussa 2022 järjestetyssä sotaa kannattavassa mielenosoituksessa oli mukana äskettäisten Tokion ja Pekingin olympialaisten venäläismitalisteja. Jääkiekkoilija Aleksandr Ovetškin osallistui vuonna 2014 mainoskampanjaan, joka tuki Venäjän ensimmäistä hyökkäystä Donbassin alueelle. Vaikka Ovetškinin pyysikin "ei enää sotaa" ainoassa julkisessa lausunnossaan koko Ukrainaan suunnatun hyökkäyksen jälkeen, niin NHL-tähden Instagram-tilillä on edelleen kuva hänestä ja Putinista.
Tämä jääkiekon, nationalismin ja politiikan yhteys näkyi vuoden 2018 talviolympialaisissa. Koreassa näin hallissa venäläisfaneja, joilla oli vasara- ja sirppilippuja, Stalinin kasvoilla kuvitettuja lakanoita ja Putinille nimikoituja Venäjän joukkueen pelipaitoja. Sekä Putin että Stalin esiintyivät myös sosiaalisessa mediassa, kun venäläiset voittivat Saksan loppuottelussa. Twitter-meemit esittivät jääkiekkovoiton toisinnoksi puna-armeijan voitosta suuressa isänmaallisessa sodassa sekä nöyryytykseksi Yhdysvalloille.
Hyökkäyksen Ukrainaan alettua venäläiset urheilusivustot ovat tuoneet julki tukensa Putinille ja katkeruutensa amerikkalaisille. Ovetshkinin ja muiden venäläispelaajien saavutuksille NHL:ssä hurrataan todisteena Venäjän suuruudesta. Duuman urheilukomitean puheenjohtajan Dmitry Shivchevin sanoin: ”On selvää, että kavereillemme on kysyntää. Heistä on mahdotonta päästä eroon. He edustavat NHL:n selkärankaa.” ("Видно, что наши парни востребованы, от них невозможно избавиться, они представляют костяк НХЛ.”)
Samaan aikaan, ironista kyllä, juhlitaan myös Venäjän sulkemista muista kilpailuista. Kun IIHF vetäytyi vuoden 2023 MM-kisoista Pietarista, duuman jäsen Vitali Dimonov kertoi Sports.ru -sivustolle, että Venäjän pitäisi perustaa oma turnaus, kun taas "vegaanien ja homojen joukkueet” (”команды веганов, голубых, розовых") pelaisivat amerikkalaisjohtoisessa turnauksessa. ”Annetaan muiden pelata paikassa, jonka amerikkalaiset osoittavat heille yhdessä transsukupuolisten ihmisten kanssa. Ja me pidämme normaalit mestaruuskisat”, sanoi Dimonov. (“другие пусть играют в том месте, в котором им будет американцами назначено, с трансгендерами вместе. А у нас будет нормальный чемпионат.”)
Presidentti liukkaalla jäällä
Jääkiekon ja politiikan välinen yhteys Putinin Venäjällä on ollut ilmeisin, kun presidentti itse astuu jäälle. Putin pelasi useina vuosina hyväntekeväisyysottelussa, joka järjestettiin samaan aikaan voitonpäivän juhlallisuuksien kanssa. Jäällä oli entisten NHL-pelaajia ja Neuvostoliiton suurkiekkoilijoita, kuten Slava Fetisov, mutta Putin teki näissä peleissä vähintään puoli tusinaa maalia, vaikka hän horjahteli luistimilla.
Suomalais- tai yhdysvaltalaisfaneille nämä esitykset olivat naurettavia: entiset kultamitalistit ja Stanley Cup -mestarit antoivat kompastelevan presidenttinsä tehdä maalin toisensa jälkeen. Mutta Putinin kannattajille tämä on osoitus johtajan voimasta. "Hänellä on hyvä laukaus. Hän ymmärtää peliä", Fetisov sanoi haastattelussa vuonna 2018. "Sitä ei voi opettaa."
Kansainväliselle pakotelistalle joutunut entinen urheiluministeri ja Putinin Venäjän senaattiin nimeämä Fetisov ylisti Putinin jääkiekkourotekoja ilman ironiaa: ”Suurten poliitikkojen historiassa tämä on yksi ainutlaatuisimmista esimerkeistä. Putin osoittaa, kuinka hän osaa pelata kaikista vaikeinta urheilulajia.” Huomio paljastaa perustotuuden Venäjän osallistumisesta kansainväliseen urheiluun: vaikka ottelu olisi järjestetty, vain tulos merkitsee. Voitot ovat tärkeämpiä kuin reilu kilpailu.
Venäjä on huijannut urheilussa ja rikkonut kansainvälisen kilpailun sääntöjä. Silti monet meistä toivovat edelleen, kuten KOK:n virkailijat 70 vuotta sitten, että venäläiset pelaisivat reilusti. Jääkiekkofanit haluavat turnauksen, johon osallistuu tähtiä, kuten Kirill Kaprizov, Nikita Kucherov ja Igor Shesterkin. Toisin kuin NHL väittää venäläispelaajat eivät edusta vain seurojaan, vaan heidän saavutuksillaan jäällä merkitsevät poliittisesti. Kuten duuman jäsen Dmitry Shichev sanoi: ”nämä kaverit ovat todella kaikkien meidän venäläisten ylpeydenaihe." ("реально гордость всего нашего российского народа.”) On väärin väittää, että venäläiset jääkiekkoilijat ovat vain jääkiekkoilijoita. Kaikki venäläisurheilijat ovat poliittisia symboleja – he ovat olleet sitä vuosikymmeniä.
Mitä siis tehdä venäläisurheilijoille? Emme voi päästää Venäjää kansainvälisiin kilpailuihin varautumatta petkutuksiin ja petoksiin. Emme voi sallia paluuta Venäjää tunnustamatta, että monet sen urheilijoista, myös jääkiekkoilijat, ovat tukeneet äänekkäästi rikollista autoritaarista hallintoa. Hyökkäyksen Ukrainaan on muutettava maailman toimintatapoja Venäjän kanssa poliittisesti ja taloudellisesti. Ja on myös saatava aikaan muutos maailman urheilussa.
Bruce Berglund
Berglund on historiantutkija ja tietokirjailija. Hän teki tutkimusta Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kirjaansa The Fastest Game in the World: Hockey and the Globalization of Sports (University of California Press, 2021) varten. Berglund asuu Minnesotassa. Häntä voi seurata Twitterissä: @brberglund.
Berglund kommentoi jääkiekon MM-kisojen alustunnelmia, Yle News. Alkaa kohdasta 15:35: APN podcast: All points Nato | News | Yle Uutiset.
Lue alkuperäinen blogiteksti englanniksi.