Blogi

Kirjoittaja:

Jouko Kokkonen, toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede -lehti

Julkaistu:

28.04.2026

Jaa:

Vanhat konstit eivät toimi liikkumaan kutsuvia liikuntaympäristöjä luotaessa

Vanhat konstit eivät toimi liikkumaan kutsuvia liikuntaympäristöjä luotaessa
Kuva: IAKS Nordic -konferenssin avasi Minna Paajasen vetämä paneeli, jossa pohdittiin fyysisen aktiivisuuden vähentymisen syitä Pohjoismaissa. Panelisteina olivat Tukholman kaupungin liikuntastrategiajohtaja Peter Ahlström, IAKS Nordicin puheenjohtaja André Flatner, Jens Høyer Kruse, ja UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari. Kuva: Jouko Kokkonen

Olympiastadionilla pidetty IAKS Nordic -konferenssi lähestyi liikuntapaikkarakentamisen mahdollisuuksia lisätä liikuntaa. Useassa esityksessä toistui tarve tehdä liikuntapaikoista entistä enemmän yhdessäoloon kutsuvia.  

Esa Rovion ja Teijo Pyykkösen Impulssi-julkaisu Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita (LTS 2011) tuli mieleen, kun seurasin IAKS Nordic -konferenssin avauspaneelia tiistaina 21. huhtikuuta. Neljä hyväkuntoista keski-ikäistä herraa todisti Minna Paajasen johdolla, miten päivittäisen liikkumisen määrä on laskusuunnassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut vuodesta 2011, jolloin Impulssi ilmestyi – ainakaan oleellisesti liikkuvampaan suuntaan.

Jopa Norjassa esiintyy liikkumattomuutta. IAKS:n puheenjohtaja André Flatner kertoi, että kuva metsissä ja tuntureilla punaposkisina liikkuvista norjalaisista on vain puolitotuus. Toinen puoli norjalaisista liikkuu suosituksiin nähden aivan liian vähän.

IAKS Nordic halusi ravistella ajattelemaan liikunnan ja liikkumisen edistämistä toisin kuin on totuttu. IAKS Nordic -konferenssin puhujien mukaan perinteisen mallin mukaan toteutettuja liikuntapaikkoja on tarpeeksi. Professori Jens Høyer Kruse Etelä-Tanskan yliopistosta toi esiin, että sosioekonomisesti ongelmallisilla alueilla on paljon liikuntapaikkoja, mutta ne eivät itsessään johda liikkumisen lisääntymiseen. Kööpenhaminassa on vähän liikuntapaikkoja asukasta kohti laskettuna. Silti kaupunkilaiset ovat Tanskanmaan aktiivisimpia.

Urheiluseurat ja lajiliitot osaavat kyllä kertoa toiveensa ja lobata niitä. Aina on tarvetta uusimmat suorituspaikkavaatimukset täyttäville liikuntapaikoille. Vähän liikkuvilta itseltään kysytään harvemmin, mikä saisi heidät liikkumaan. Se on varmaa, että yksin liikuntapolitiikan keinoin liian vähäisen liikkumisen poluille eksyneitä ei pystytä. Onkin hyvä muistaa Rovion ja Pyykkösen tiivistys 15 vuoden takaa:

Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Silti liikuntasektori tuntuu omineen sen ongelmakseen. Liikuntaväellä on iso tehtävä. Liian iso.”

Kehitys näyttää kuitenkin kulkevan toiseen suuntaan ainakin Suomessa. Leikkausten kohteeksi joutuneet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat päätoimintansa sivussa olleet melkoisia liikauttajia. Jo niiden järjestämä toiminta on ollut merkittävä syy lähteä liikkeelle. Liikkumisen tarvetta vähentää myös toteutettu työttömyyden suojaosan leikkaus. Tuleekin mieleen, että kun poikkihallinnollisuudessa saavutetaan toisaalla pieni edistysaskel, niin toisaalla otetaan liikuntamielessäkin pitempi taka-askel.

Panelisteja kuunnellessa piirtyi hienoinen ero Suomen ja Pohjoismaiden välille. Tommi Vasankari toi esiin tarpeen tehdä ratkaisuja, jotka saavat ihmiset liikkumaan arjessaan enemmän ikään kuin pakosta. Eivät toiset pohjoismaiset asiantuntijat tätä kiistäneet, mutta heidän puheensa kallistui enemmän liian vähän liikkuvien ihmisten tarpeiden pohdinnan suuntaan. Jens Høyer Kruse muistutti, että alhaalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu liikunnanedistämisessäkin. Liikuntaympäristöjä luotaessa olisikin otettava huomioon ihmisten sosiaaliset tarpeet, joita perinteiset liikuntapaikat eivät likikään kaikkien kohdalla täytä.

Brittiläinen arkkitehti Mike Lawless kehotti kysymään liikuntaympäristöjä luotaessa ihmisten todellisia tarpeita mielipiteiden sijasta. Lisa Mari Watson kertoi, että harrastamisen hintakaan ei aina ole liikunnan suurin este. Norjassa on ollut rahaa tarjota hyvin edullisia ja maksuttomia liikuntatäkyjä, mutta likikään kaikki eivät niihin tartu, vaikka halvalla saisivat.

Samoja kaikuja löytyy Juha Hurmeen ja Teijo Pyykkösen uutuuskirjasta Hiki ja hurmos (Into 2026). Liikunnalliset kiihokkeemme lähtevät hyvin usein jostakin muusta kuin yksinomaan oman terveyden edistämisestä puhumattakaan toiminnasta kansanterveyden puolesta:

Urheiluun hurahtamattomille liikkuminen on luontevinta silloin, kun ei alleviivata, että ’nyt liikutaan’.”

Jouko Kokkonen

IAKS (Internationaler Arbeitskreis Sportstättenbau) on Saksassa vuonna 1965 perustettu järjestö, joka keskittyy liikunta-, urheilu- ja vapaa-ajan tilojen kehittämiseen

Liikunta & Tiede käsittelee IAKS-konferenssin antia laajemmin numerossa 4/2026. Sen teemana ovat Liikkumisen paikat.