Blogi

Kirjoittaja:

Vilja Prinkey, liikuntatieteiden erityisasiantuntija

Julkaistu:

08.08.2025

Jaa:

Vakavasti leikillään – mitä lapseni on opettanut minulle leikistä

Vakavasti leikillään – mitä lapseni on opettanut minulle leikistä
Kuva: Viljan 3- ja 1-vuotiaat lapset tutkimassa Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkia.

Katson kohta 3-vuotiasta lastani, joka leikkii pihalla. Hän sanoittaa toimintaansa ääneen, mikä antaa minulle ainutlaatuisen ikkunan hänen mielensisäiseen maisemaansa.

Ja mikä mahdollisuuksien maailma sieltä löytyykään! Arkiset esineet saavat uusia merkityksiä, kun puutarhakalusteet muuttuvat yhdessä hetkessä esteradaksi ja toisessa uimahalliksi. Pyrin olemaan puuttumatta hänen leikkeihinsä liikaa. Tämä on hänen hetkensä, jossa hän on pomo. Olen saanut etuoikeuden tulla mukaan leikkiin ja haluan olla siinä mukana hänen ehdoillaan.

Se ei ole aina helppoa. Tyttäreni leikit ovat herättäneet miettimään, kuinka rajoittunut tapa minulla on hahmottaa ympärilläni olevien tilojen ja tavaroiden mahdollisuuksia. Sitä kai kutsutaan aikuistumiseksi, sosialisoitumiseksi tai urautumiseksi. Vuosien saatossa olen tottunut ajattelemaan asioita ja ympäristöjä tietyillä tavoilla. Usein siten, millaisia tarkoituksia niille on yleisesti annettu. Joskus lapseni kanssa leikkiessä saan itseni kiinni siitä, että alan syöttämään hänelle omia ajatuksiani liikaa. Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun leikin säännöt eivät mielestäni ole loogiset. Onneksi olen oppinut huomaamaan taipumukseni paremmin. Totean itselleni, ettei minun logiikallani ole nyt merkitystä, tyttö rakentaa tässä omaansa.

Annu Kaivosaaren artikkeli ”Leikin mystinen maailma – kasvattava ja kaoottinen” Liikunta & Tieteen numerossa 3/2025 antoi minulle paljon ajateltavaa ja hyvää peilauspintaa leikin ihmeellisyydestä ja tärkeydestä. Kaivosaari tuo esiin, miten olennaista on erotella toisistaan aikuisten tehokkuusajattelu ja millaisia hyötyjä aikuinen asettaa leikille, ja leikin itsetarkoituksellinen arvo iloa tuottavana toimintana. On totta, että leikillä on paljon kehityksellisiä perusteita. Niitä ei tarvitse poistaa. Lapsen kannalta tärkeämpää on sen antama autonomian kokemus, mielekkyys ja mielihyvän tuottaminen (Kaivosaari 2025, 34–35.) Päiväkodissa harjoitellaan ohjattua, aikuisjohtoista leikkiä sekä vapaata leikkiä. Vapaa leikki on lapsilähtöistä ja antaa heille vapaat kädet.

Artikkelissa Kaivosaari pohtii myös, mitä leikki voisi antaa aikuisille. Hän ehdottaa, että leikki voisi avata kaiken tehokkuuteen, saavutuksiin ja tuotteliaisuuteen tähtäävän arjen keskellä mahdollisuuden ihmisyyden ja onnellisuuden kokemuksiin (Kaivosaari 2025, 34). Ei kuulosta hassummalta. Miten koen asian itse? Saan tällä hetkellä nauttia leikin ihmemaailmasta lapseni kanssa. Se on tuonut paljon naurua ja ihmetyksen aiheita päiviini. Pilke silmäkulmassa hassuttelu ei varmasti olisi pahitteeksi kenellekään. Päinvastoin se toisi hyvää vastapainoa arjen aherrukselle. Itse koen saaneeni taas kosketuksen 3-vuotiaaseen Viljaan. Eihän se koskaan minusta ole kadonnutkaan. Ehkä se vaan on leikkinyt piilosta aikuisen minän sisällä liian hyvässä piilossa.

Havahdun ajatuksistani: ”Äiti varo! Älä istu siinä! Tässä kulkee metro! Sinun pitää tulla tähän.” Lapseni osoittaa minulle ponnekkaasti jakkaraa ja ottaa kädestä kiinni. Ei auta. Nyt on siirryttävä hänen määrittelemäänsä kohtaan, muuten emme pääse uimahalliin perille.

 

Vilja Prinkey

liikuntatieteiden erityisasiantuntija

 

Lähteet:

Kaivosaari A. 2025. Leikin mystinen maailma -kasvattava ja kaoottinen” Liikunta & Tiede. 62(3) 3/2025.