Uutta potkua kestävän kehityksen ymmärtämiseen

”Kestävästä kehityksestä” alettiin puhua valtionhallinnossa 1990-luvun alussa. Liikuntatavoitteisiin se opittiin liittämään saman vuosikymmenen lopulla. Sen jälkeen sanaparia on liikuntapapereissa viljelty verraten huolettomasti ilman sisällön erittelyä.

Kestävä kehitys ymmärrettiin liikunnan ja urheilun kentillä pitkään (ja osin vieläkin) vain ympäristön kestävyyteen tai vielä kapeammin luonnonsuojeluun liittyväksi.

Vuoden 1998 liikuntalain yhtenä tarkoituksena oli liikunnan avulla ”tukea ympäristön kestävää kehitystä”. Näkökulmalla haluttiin korostaa puhdasta luontoa keskeisenä liikkumisympäristönä. Vuoden 2015 liikuntalain lähtökohdaksi mainitaan muun muassa ”ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys” ilman, että kestävän kehityksen kokonaisuutta avataan edes lain perusteluissa. Samoin hallituksen eduskunnalle antamassa liikuntapoliittisessa selonteossa (2018) kestävä kehitys mainitaan, mutta taas ilman näkemystä sen sisällöstä.

Toki kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia on aika ajoin pyritty tuomaan esiin. Esimerkiksi Kansallisen liikuntaohjelman loppuraportissa (2008) suositeltiin Kansallisen kestävän kehityksen strategian periaatteiden avaamista liikuntatoimijoille ja strategian soveltamista liikuntasektorilla. Suositus jäi suositukseksi.

Yksittäiset ohjelmat ja tutkimukset eivät välttämättä puhuttele hallintokoneistoa. Sen sijaan hallitusohjelmat saavat varmemmin liikettä aikaan. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman (2019) tavoitteena on ”luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä”. Hallitusohjelmaan liittyen valtion liikuntaneuvosto (VLN) on tuottanut 4FRONT Oy:n toteuttaman arviointiraportin kestävän kehityksen edistämisestä valtion liikuntahallinnossa.

Arvio on teema-alueen ensimmäinen. Siksi on hyvä, että arvioitsijat tuovat perusasiat selkeästi esille. Kestävä kehitys korostaa vastuullisuutta eli kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävä kehitys sisältää kolme ulottuvuutta: ekologisen, sosiaalisen (tai sosio-kulttuurisen) sekä taloudellisen. Ulottuvuuksilla on vahva keskinäisriippuvuus. Päätöksenteossa ja toiminnassa kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet on huomioitava tasapuolisesti.

4FRONT keskittyy arvioinnissaan kestävän kehityksen edistämisen kokonaiskuvaan syventymättä yksittäisiin osa-alueisiin. Valinta on järkevä. Kokonaisuuden ymmärtäminen on ensimmäinen ehto, jotta kestävän kehityksen idea saadaan juurrutettua liikuntatoimijoiden arkeen.

Arviointiraportti on vahvimmillaan, kun se kuvaa kestävään kehitykseen liittyviä sitoumuksia (säädökset ja strategiat), OKM:n ohjauskeinoja sekä muiden hallinnonalojen hyviä käytäntöjä. Raportin nämä luvut yhdessä määrittelyiden ja rajausten kanssa luovat hyvän pohjan kestävän kehityksen jatkotyöstämiselle.

Sen sijaan teemaan liittyvien kotimaisten liikuntatutkimusten tarkastelu jää puolitiehen. Tutkimuksia on löydetty mukava joukko, mutta niiden esittelyssä tyydytään yleensä tutkimusraporttien siteeraamiseen. Lukijaa olisi kiinnostanut myös mitä mieltä arvioitsijat itse ovat ko. tutkimusten merkityksistä kestävän kehityksen edistämistyölle.

Hieman varauksellisesti voinee suhtautua tietoihin, joita arvioitsijat ovat keränneet kyselyllä ja haastatteluilla. Niiden avulla on pyritty kuvaamaan sidosryhmien näkemyksiä kestävän kehityksen toimenpiteiden tilasta ja teemaan liittyvästä ohjauksesta. Kyselyyn vastasi 147 liikunta-alan toimijaa. Haastatteluihin osallistui 27 liikunnan asiantuntijaa. Kestävä kehitys lukeutuu ”hyviin asioihin”, joita kuuluu kannattaa ‒ ainakin kyselyissä ja haastatteluissa. Sosiaalinen suotavuus on hyvinkin voinut heijastua vastauksiin, sillä raportin perusteella liikuntakenttä suhtautuu varsin myötämielisesti kestävän kehityksen edistämiseen omassa toiminnassaan. Tulos on yllätys ottaen huomioon kuinka vähän teemasta on haluttu keskustella liikuntafoorumeilla.

Entä arvioinnin peruskysymys: miten OKM on pärjännyt kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien edistämisessä? Vaikka kestävä kehitys on ollut vaatimattomasti esillä, sen ulottuvuuksia on edistetty ‒ osin tiedostaen, osin tiedostamatta. Kuten raportissa todetaan, aihepiirin jäsentymättömyys on vaikeuttanut kokonaisuuden systemaattista haltuunottoa ja jättänyt toimenpiteisiin katvealueita.

Raportin perusteella ministeriö on onnistunut sosiaalisen kestävyyden (mm. tasa-arvo, yhdenvertaisuus, eriarvoisuuden vähentäminen) saralla verraten hyvin. Sen sijaan ilmastomuutoksen hillintä ja muut ympäristönäkökulmat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Myös taloudelliseen kestävyyteen (mm. resurssiohjauksen linjauksiin) tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä se luo pohjaa sosiaalisen ja ekologisen kestävän kehityksen toteutumiselle.

Haastatteluihin viitaten arvioitsijat katsovat, että ”kestävän kehityksen linjaus on OKM:n liikunnan vastuualueella jäänyt etäiseksi ja sen ohjausvaikutusta pidetään vähäisenä”. Ministeriön ohjauskeinot ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät ole ainoita kestävän kehityksen suuntaajia. Liikuntasektorilla myös kuntien, järjestöjen ja yksittäisten henkilöiden valinnoilla on suuri merkitys.

Arvioitsijat suosittavat kestävän kehityksen kokonaisuuden nykyistä parempaa jäsentämistä ja kestävän kehityksen viemistä läpileikkaavasti OKM:n resurssiohjauksen kriteereihin. Suositusta on helppo kannattaa. Nyt sen toteuttamiseen olisi ‒ hallitusohjelmaan tukeutuen ‒ myös oiva tilaisuus. Seuraavan hallituksen ohjelma saatetaan rakentaa ihan uuden teeman ympärille.

Teijo Pyykkönen
teijo.pyykkonen(at)gmail.com

Ulla Roiha, Anne-Mari Järvelin & Katri Haila: Kestävän kehityksen edistäminen valtion liikuntaa ja urheilua edistävissä toimenpiteissä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2022:1, 90 s. Julkaisun verkkoversio.

Kirjoitus julkaistaan Liikunta & Tiede -lehdessä 1/2022.