Urheilumuistoja ja sodan jälkiä Ukrainassa

Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2025 ilmestyi Timo Virtasen artikkeli Ukrainan liikunnasta ja urheilusta sekä sodassa tuhoutuneista liikuntapaikoista (artikkeliin). Vaikka Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen jälkeen olen lukenut lukemattoman määrän Ukraina-artikkeleja, juuri tämän jutun konkretia kolahti minuun voimakkaasti.

Sodan aikana Ukrainassa on tuhoutunut täysin tai osittain yli 600 liikuntapaikkaa. Tuhoutuneita jalkapallostadioneja on 77. Vertailun vuoksi: Lipas-palvelun mukaan Suomessa jalkapallostadioneja on yhteensä 32.

Artikkeli sai minut muistelemaan omia matkojani Ukrainaan. Olen käynyt maassa kahdesti, molemmilla kerroilla urheilun merkeissä.

Ensimmäinen matka: Tšernihiv 2003

Ensimmäinen kerta oli elokuussa 2003. Pelasin jalkapalloa FC Unitedissa Pietarsaaressa ja edellisen vuoden Suomen mestarina pääsimme pelaamaan UEFA-cupia. Neljän joukkueen miniturnaus järjestettiin Tšernihivissä. Kaupunki sijaitsee noin 130 kilometriä Kiovasta pohjoiseen ja vain 80 kilometriä Venäjän rajalta. Kun Venäjän hyökkäyssota alkoi 24.2.2022, erityisesti Tšernihivin taisteluilla oli ratkaiseva merkitys siinä, että venäläiset eivät koskaan onnistuneet etenemään Kiovaan saakka. Kaupunki oli saarrettuna lähes kaksi kuukautta.

Vuonna 2003 Ukraina eli vielä neuvostoajan jälkeistä rappioromantiikkaa. Maan itsenäistymisestä oli kulunut vain 12 vuotta. Turnauksessa kohtasimme emäntäjoukkue Legenda Tšernihivin, ruotsalaisen Malmö FF:n (nykyinen Rosengård) ja israelilaisen Maccabi Holonin. Ensimmäinen ottelu ruotsalaisia vastaan pelattiin kaupungin suurimmalla Juri Gagarin -stadionilla. Toinen peli pelattiin Legenda Tšernihivin kotikentälle Tekstylnyk-stadionilla. Se oli jo silloin parhaat päivänsä nähnyt areena. Pukuhuoneessa vietimme aikaa mahdollisimman vähän, ja katsomossa oli enemmän sotilaita kuin katsojia. Kaksi ensimmäistä peliä hävisimme 3–0 ja 2–0.

Kolmas ottelu pelattiin yllättäen pienemmässä Nezhynin kaupungissa noin 100 kilometrin päässä Tšernihivssä. Ottelupäivänä vietettiin Ukrainan itsenäistymisen vuosipäivää ja kyläläisiä oli kerääntynyt runsaasti katsomaan ottelua. Israelilaiset voitimme 3–1.

Reissulta muistan pitkät bussimatkat. Päätie Kiovasta Tšernihiviin oli lähempänä maalaistietä kuin valtatietä. Tien varressa oli paljon myyntikojuja, ja bussi eteni verkkaisesti huonokuntoisella asfaltilla. Kaikkialla näkyi vain rapistuneita ja huonokuntoisia rakennuksia. Olin jättänyt oman puhelimenkin kotiin, koska ei ollut takeita, että se toimisi Ukrainassa. Aidoilla eristetyssä hotellissa asui meidän joukkueemme ja Malmö FF. Malmöllä oli mukana oma kokki, meillä ei. Suurin osa joukkueestamme sairastui vatsatautiin ja Suomessa useammalta löytyi salmonellabakteeri.

Toinen matka: Sumy 2012

Toinen matkani Ukrainaan oli helmikuussa 2012, jolloin työskentelin Suunnistusliitossa. Matkustin hiihtosuunnistusmaajoukkueen tiedottajana aikuisten EM-kisoihin ja nuorten MM-kisoihin, jotka järjestettiin samaan aikaan Sumyssa, Koillis-Ukrainassa. Sumy on ollut viimeisen vuoden aikana paljon otsikoissa. Keväällä 2025 Venäjän joukot lähestyivät kaupunkia pohjoisesta ja se joutui lukuisten tykistö- ja drooni-iskujen kohteeksi.

Kirjoitin Suunnistaja-lehteen monen sivun reportaasin reissusta.

– Pysähdyspaikalla paikalliset babushkat myyvät kiristyvässä pakkasessa itsetehtyjä banitshoja ja vessassa on vain reikä. Tietää olevansa syvällä Itä-Euroopassa, tunnelmoin menomatkaa Suunnistaja-lehdessä 2/2012.

Säät olivat viikon aikana oikulliset ja lunta oli aika vähän. Elohopea sahasi viikon aikana kovasta pakkasesta plussan puolelle. Se aiheutti lisätyötä suksihuollossa. Suomalaiset menestyivät kisoissa vallan hyvin. Staffan Tunis voitti EM-kultaa sprintissä ja pitkällä matkalla sekä miesten joukkue viestissä.

Nuorten MM-kisoissa jokaisen matkan voitti muuten muuan Tove Alexandersson. Tänä kesänä Alexandersson voitti 23:nnen maailmanmestaruutensa suunnistuksessa ja tähtää olympialaisiin vuorihiihdossa.  

Ukrainalaiset järjestivät ensimmäistä kertaa kansainväliset hiihtosuunnistuskilpailut ja järjestelyt takkusivat. Tulospalvelussa oli ongelmia, ja kommunikointi oli vaikeaa, kun järjestäjät eivät osanneet englantia. Varsinkin lyhyet kisamatkat olivat kilpailijoiden mukaan ”oravapolkutasoa”. 

Mitä kisoista jäi käteen? Kuuden päivän sisään viisi kilpailua, lumisadetta ja vesisadetta, bussimatkoja, tulosten odottelua, palkintojen jakoa, mitalikahvit, loppubanketti, palavereja ja hieman hotellielämää. 

– Sinänsä romanttista käydä tällaisissa maissa kilpailemassa, mutta tällä viikolla oli turhan paljon ongelmia, summasi joukkueenjohtajana ja lääkärinä matkassa ollut Timo Sirola Suunnistaja-lehdessä.

Tuhoutuneet stadionit

Olen koittanut googlettaa, missä kunnossa stadionit nyt ovat, joilla aikoinaan pelasimme. Juri Gagarin -stadion, nykyinen Tšernihivin Stadion, remontoitiin täydellisesti vuosina 2016–2017. Se oli Desna-seuran kotikenttä ja myös Ukrainan naisten maajoukkueen kotiareena. Stadion tuhoutui pommituksissa suurelta osin. Arvion mukaan stadionin korjauksiin tarvittaisiin 10 miljoonaa euroa.

Tekstylnyk-stadion uusittiin vielä jossain vaiheessa 2010-lukua, mutta kevään 2022 taisteluissa se kärsi pahoja vaurioita, erityisesti juoksuradat ja katsomot tuhoutuivat.

Ilta-Sanomat kävi tammikuussa 2025 tekemässä juttua Tšernihivissä. Lehden toimittaja vieraili myös Juri Gagarin -stadionin harjoituskentällä, jossa harjoitteli Desnan urheilukoulun 12–13-vuotiaiden joukkue.

– Kun aikuiset ovat paineen alla, on hyvä, että lapset voivat jatkaa harjoittelemista. Se tekee elämästä normaalimpaa, sanoi valmentaja Sergei Melnitshenko artikkelissa.

Sumyssa hiihtosuunnistuskilpailut käytiin Tokarin alueella, noin kahdeksan kilometriä keskustasta itään. Alueelle on tehty toistuvia iskuja ja asuinrakennuksia on vaurioitunut, mutta suurempaa tuhoa alueella ei ole. Sumyn keskustassa iskut ovat vaurioittaneet muun muassa yliopiston kongressikeskusta sekä monia keskeisiä julkisia rakennuksia, kuten kulttuurilaitoksia, teattereita, kirjastoja ja museoita.

Urheilupaikat osana jälleenrakennusta

Järkyttävistä tuhoista huolimatta liikunnalla ja urheilulla on edelleen valtava merkitys Ukrainassa. Infrastruktuurin jälleenrakentaminen, mukaan lukien urheilupaikat, on keskeinen osa Ukrainan elpymistä ja puolustustaistelua. Kuten Virtanen kirjoitti Liikunta & Tiede -lehdessä, liikunta auttaa pitämään kiinni arjesta, antaa lapsille mahdollisuuden kokea iloa ja onnistumisia sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Se on muistutus siitä, että urheilu ei ole vain peliä kentällä – se on elämän jatkumista sodan varjosta huolimatta.

 

Hanna Vehviläinen
tiedeviestinnän asiantuntija

Lähteet:

Virtanen t. 2025. Lasten liikunta on osa Ukrainan jälleenrakentamista. Liikunta & Tiede 4/2025. Artikkelin verkkoversio.

Vehviläinen, H. Mitalijahdissa Ukrainassa. Suunnistaja-lehti 2/2012

IS 19.1.2025. Hanna, 66, istui keittiössä, kun ballistinen ohjus syöksyi takapihalle – tämä oli ensimmäinen reaktio Artikkeli is.fi luettu 26.9.2025

IS 14.4.2022 Pavlo oli vahti­vuorossa stadionilla, kun venäläisten pommitus alkoi – isä ja äiti eivät anna koskaan anteeksi artikkeli is.fi luettu 26.9.2025

https://en.wikipedia.org/wiki/Chernihiv_Stadium

https://en.wikipedia.org/wiki/Tekstylnyk_stadium_(Chernihiv)