Uimaopetuksessa turvallisuuden tunne edistää oppimista
Koulun liikunnanopetuksessa uimaopetus aiheuttaa usein harmaita hiuksia sekä oppilaille että opettajille.
Haluttomuuden syyt osallistua uimaopetukseen ovat moninaiset. Vesiturvallisuuden näkökulmasta uinti mainitaan kuitenkin opetussuunnitelmassa keskeisenä sisältönä. Oppilaiden voivat asennoitua uinnin opetukseen vastahakoisesti. Osa syistä voi liittyä nimenomaan kouluympäristöön. Susnara kollegoineen halusi selvittää, onko oppilaiden ennakkoluuloja mahdollista lievittää uinninopetusta kohtaan uudella lähestymistavalla.
Yhteensä 200 oppilasta osallistui koulun ulkopuoliseen uintiohjelmaan kahtena peräkkäisenä kesänä. Osallistujien vesiliikuntatiedot ja -taidot kehittyivät uintiohjelman aikana. Heidän luottamuksensa omiin vesiliikuntataitoihin lisääntyi ja ymmärrys vesiturvallisuuteen kehittyi. Uinninohjaajat vaikuttivat merkittävästi siihen, miten turvallisuudentunne muodostui. Tämä lisäsi uskallusta yrittää erilaisia vesiliikuntatehtäviä ja edisti oppimista.
Oppilaiden sosiaalistumista vesiliikuntaan helpotti nimenomaan turvallisten aikuisten osallistuminen uintitunneille. Liikunnanopettaja on usein yksin liikuntaryhmänsä kanssa, mikä voi osaltaan luoda epävarmuuden tunnetta oppilaille, joilla on heikot vesiliikuntataidot. Tämä voi merkittävästi haitata oppimista.
Kasper Salin
LÄHDE
Susnara, D. M., Curtner-Smith, M. & Wind, S.A. 2021. “I’m not scared anymore”. Impact of an out-of-school swimming program on children and youth from an underserved community. Journal of Teaching in Physical Education 41(1), 129–139.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede -lehdessä 2/2022.