Tohtori kenttätöissä III: Näiltä puilta näkee vielä metsän

Ihan heittämällä en metsänhoitokuntoon päässyt, vaikka moista ihmettä toivoinkin talvella. Nelisen kuukautta pyörin Kurkimäen kentällä liki joka päivä. Ensin kolaamassa, sitten hajottelemassa lumipenkkoja lapiolla ja lopulta levittelemässä kolalla reunoille kertynyttä kumirouhetta takaisin kentälle. Yksi jos toinenkin koki rouhekolaajan nähdessään oivalluksen hetken ja huikkasi: ”ootko muuten huomannu, lumet on jo sulanu”. Tammikuun 3. päivä aloitin ja 27. huhtikuuta homma oli valmis. Aikahaarukassa on 115 päivään, joista jäi korkeintaan kymmenkunta kenttähommissa väliin.

Koetultu kolailukunto takasi siis hyvän lähdön istutushommiin. Siinä kuusia maahan pannessa ehdin miettimään myös metsänhoitoa. Yhä useamman mielestä aukkohakkuut pilaavat maiseman ja metsäpohjan. Myönnän, että näkymien korjaantuminen vie aikaa, mutta pohja tasoittuu nopeammin. Tämän päivän istutusmättäät ovat pieniä verrattuna takavuosien hirmuviilloksiin.

Istutusalueellamme näkyi jo aikaisempi ihmistyön jälki. Mätästyksessä paljastuneet hiilet kertoivat menneiden vuosisatojen kaskiviljelyksestä, jonka tuloksena maaperä oli tasaisempaa kuin metsämaa luonnostaan. Ei näillä maltillisesti mätästetyillä mailla ole tulevaisuudessakaan mahdoton liikkua.

Miksikö aluetta ei otettu jatkuvaan kasvatukseen? Tasaikäisessä oikein vanhassa metsässä homma ei oikein onnistu. Puuta olisi pitänyt ottaa jatkuvaa kasvatusta ajatellen jo aiemmin, mutta aikaisemmat sukupolvet olivat kaataneet vain muutaman puun tältä alueelta. Toisaalla kokeilemme kolmen veljeni kanssa jatkuvaa kasvatusta, mutta silläkin alueella oli tarpeen istuttaa taimia, siemenestä lähteneitä oli sen verran vähän. Eiväthän istutetut metsät ole ihan samanlaisia kuin luonnollisesti uudistuneet, mutta taimikoissa raivatessa voi pitää huolen, että metsään jää eri puulajeja

Aika moni ikäiseni saa metsänhoidosta hyötyliikuntaa. Istutusten lisäksi taimikoiden harventamisessa ja polttopuiden teossa riittää puuhaa. Suomessa taitaa olla aika monta miestä, joilla askeleet jäisivät ilman metsätöitä ja muuta hyötyliikuntaa vähiin. Itselleni tuhat tainta tuotti liki 20 000 askelta. Pitkiähän askeleet eivät kaikki olleet, mutta täytenä arviolta kuusi kiloa painava taimivakka lisäsi mukavasti rasitusta.

Kolatun kunnon ylläpito ja hienoinen parantaminen jatkuu jalkapallon, kävelyn ja pyöräilyn parissa. Pääsin aloittamaan palloilukauden harrastefutiksen vitosdivisioonajoukkueemme maalivahtina. Ensimmäisessä pelissä nuorten miesten lauma juoksi sananmukaisesti meidät keski-ikäiset keskikehonrakentajat kumoon. Tulos 7‒2, joten voisi luulla, että veskari ei torjunut mitään ja imi lisäksi kaikki lähietäisyydelle tulleet pallot maaliin. Ei sentään. Torjuntojakin kertyi tusinan verran.

Jouko Kokkonen