Talviurheilu oli ennen perin toisenlaista

Garmisch-Partenkirchenin virallisen olympiafilmin Maailman nuoriso (Jugend der Welt) ohjasivat Herbert Brieger ja Carl Junghans. Berliinin kesäkisojen alla valmistuneen elokuvan toteutusta valvoi Hans Weidemann, joka oli yksi tärkeimmistä kansallissosialististien elokuvapropagandisteista. Weidemann yleni toisen maailmansodan aikana SS-kenraaliksi. Junghans oli yksi Leni Riefenstahlin Berliinin kesäolympialaisissa käyttämistä kuvaajista.

Maailman nuoriso käy 36 minuutista läpi olympiakisojen tapahtumat. Teos ei elokuvallisesti yllä aivan Riefenstahlin kesäkisoista 1936 kertovien Kansojen juhlan (Fest der Völker) ja Kauneuden juhlan (Fest der Schönheit) korkeuksiin. Kansainvälisen olympiakomitean rahoituksella komeasti restauroitu elokuva on silti vahva katsomiskokemus, joka avaa näkymiä sekä natsi-Saksaan että ennen kaikkea talviurheilun muutokseen.

Kansallissosialistiseen luontomystiikkaan olympiafilmin liittää etenkin Baijerin lumisen vuoristoluonnon esittely. Kerrontaan sopi, että ranskalaiset ja kanadalaiset tekivät kunniaa Adolf Hitlerille ojentamalla käsivartensa. Kyseessä oli olympiatervehdys, jonka erottaminen natsitervehdyksestä oli kuitenkin käytännössä mahdotonta. Tervehdys jäikin pois käytöstä toisen maailmansodan jälkeen.

Ainoat varsinaiset puheäänellä kuultavat sanat elokuvassa lausuvat kisat avannut Hitler ja olympiavalan vannonut Willy Bogner. Bogner hiihti Saksan kuudenneksi sijoittuneessa 4 × 10 km:n viestijoukkueessa ja saavutti 12. sijan yhdistetyssä. Hänestä oli tullut vuonna 1933 SS:n jäsen. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli sotavankina vuoteen 1947.

Bognerin vaimonsa Maria Bognerin kanssa perustama yritys valmisti Saksan joukkueen Garmich-Partenkirchenissä käyttämät kisa-asut. Heidän yhtiöstään tuli 1940-luvun lopulta lähtien hiihtomuodin edelläkävijä. Yhteistyö Saksan talvikisajoukkueen kanssa alkoi uudestaan 1952, kun maa palasi olympia-areenalla Oslossa, ja on jatkunut katkeamattomana. Willy Bogner junior kilpaili alppihiihdossa vuosien 1960 ja 1964 olympiakisoissa.

Forza, forza – hei, hei, hei!

Näytöslajina Garmisch-Partenkirchenissä kilpailtu sotilaspartiohiihto saa elokuvassa paljon näkyvyyttä. Kilpailun voittaneen Italian joukkueen tullessa maaliin raikuivat ”Forza Italia” ja ”Il Duce” huudot, jotka on tallennettu ilmeisesti jälkiäänityksinä.

Ladut kulkivat sananmukaisesti murtomaalla, mikä näkyy erityisen hyvin 4 x 10 kilometrin viestihiihdossa. Hiihtäjien käyttämät pitkät ja leveät sukset ovat tarpeen. Kalle Jalkasen hiihto näyttää sujuvalta ja huonolla ladulla hyvin liu’uttavalta. Jalkasen maalin tullessa kaikuu taustalla ”hei, hei, hei, hei Suomi”. Viesti haukkaa elokuvasta peräti neljä minuuttia koko pituudesta.

Elokuvaan sisältyy vauhdikkaita ja rajuja alppihiihto-, kelkkailu- ja mäkihyppyotoksia. Alppihiihto oli ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa ja rinteisiin pääsivät myös naiset. Radat olivat täysin toisenlaisia kuin mihin olemme tv-lähetyksissä tottuneet. Mukana on myös otoksia, jotka kuvaaja on toteuttanut alppihiihto- ja murtomaasuksilla tai kelkan kyydissä. Kuvavirtaan tuovat suvantokohtia taitoluisteluosuudet. Olympiafilmiä varten kuvasi aineistoa yhteensä yhdeksän kuvaajaa, joiden työn tuloksen lisäksi siihen sisältyy viikkokatsauksien aineistoa.

Eri lajien voittajien näkyessä kuvissa soivat Walter Gronostayn musiikin lomassa kansallislaulut. Yhdessä Herbert Windtin kanssa Gronostay sävelsi myös Riefenstahlin olympiaeepoksen musiikin. Hän kuoli yllättäen vuonna 1937. Gronostay oli solminut vuonna 1930 avioliiton Eva Schönfeldtin kanssa. Eva pakeni Sylvi-tyttären kanssa natseja Itävaltaan, jossa he onnistuivat piilottelemaan kolmannen valtakunnan luhistumiseen saakka.

Toisenlaista talviurheilua

Talviurheilu on muuttunut 90 vuodessa erittäin paljon, enemmän kuin esimerkiksi yleisurheilu. Rinne- tai latukoneita ei ollut ja jäänhoitokoneen keksimiseenkin oli vielä muutama vuosi. Jääkiekkoilijoiden ja taitoluistelijoiden käytössä oli ulkotekojää, mutta sitä huollettiin miesvoimin. Osa jääkiekko-otteluista käytiin Riesserseen luonnonjäällä, jolla kilpailivat myös pikaluistelijat. Kelkkahissit tuovat väläyksen alkavasta muutoksesta, joka johti myös rinnehissien käyttöönottoon ja massaturismiin toisen maailmansodan jälkeen.

Kisojen tapahtumapaikkaa ennakkoon esittelevä elokuva kertoo, että kelkkarata on lähimpänä 2020-luvun suorituspaikkoja, mutta kelkat itsessään näyttävät vaatimattomilta ja vaarallisilta. Ja radanteko oli jäärakentamista vanhaan malliin. Työmiehet sahasivat ja nostivat seinämiin asennetut jääpalat käsin järvestä ja pienensivät ne justeerilla. Kuutioiden asettelu paikoilleen kourun seinämiin tapahtui sekin käsipelissä.

Kisapaikkoja ennakkoon kuvanneista kuuluisin oli Hans Ertl, joka oli Riefenstahlin olympiaelokuvien pääkuvaaja. Ertl kuvasi osan myös Garmisch-Partenkirchenin olympiafilmistä. Sotavuosina hän seurasi mm. Erwin Rommelia Ranskassa, Pohjois-Afrikassa ja Kaukasuksella. Ertl asettui 1950-luvulla Etelä-Amerikkaan. Hänen tyttärestään Monica Ertlistä tuli vasemmistosissi.

Kisapaikkojen esittelyfilmi oli samalla Baijerin matkailumainos. Elokuva esittelee myös Zugspitzen rinteille nousevan junaradan ja matkailijoita kuljettavan köysiradan. Huomiota kiinnittää maisemien lumisuus, joita katsoja saa ihailla myös lentokoneesta kuvattuna. Garmicsh-Partenkirchenin kisoissa riitti lunta, vaikka aivan kisojen alla tilanne näytti ei vielä ollut kovin hyvä. Harri Eljanko kuvaili lumioloja kisojen avajaispäivänä 6.2.1936 ilmestyneessä Karjala-lehdessä:

”Täällä viikon päivät kestäneet yhtämittaiset vesisateet ovat nyt muuttuneet jokapäiväisiksi lumisateiksi ja lunta alkaa olla ainakin turistimielessä tarpeeksi. Mutta vuorien rinteillä saisi sitä olla enemmänkin, kilpalatuja ajatellen. Lämpömittari on täällä laaksossa osoittanut nollasta kahteen miinusasteeseen, mutta ylempänä alppien rinteillä jopa kahdeksan miinusastetta.”

Lunta satoi kuitenkin avajaisten aikaan ja runsaasti lisää kisojen kuluessa. Sitä olikin riittävästi hiihtolajien suorittamiseen ja jääkiekkoareenan auraajilla riitti aika ajoin töitä. Olympiafilmi kertoo maaston olleen lumen peittämä. Ladut eivät kierrelleet paljaan maan keskellä kuten usein 2020-luvun kilpailuissa.
 

Jouko Kokkonen
Liikunta & Tiede -lehden toimituspäällikkö

Linkit:

Jugend der Welt. Der Film von den IV. Olympischen Winterspielen in Garmisch-Partenkirchen. https://www.youtube.com/watch?v=5CuPs2AwNqk

Schauplatz der IV. Olympische Winterspielen in Februar 1936 Garmisch-Partenkirchen. German Reichsausschuss für Fremdenverkehr. https://www.dailymotion.com/video/x909m24

Jouko Vuolle & Arto Teronen. Kiveen hakatut. Olympiavoittajan sankarihaudalla – Kalle Jalkanen https://areena.yle.fi/1-72468013. Välähdys Garmisch-Partenkirchenin viestinhiihdosta alkaa kohdasta 2.45.