Puolueet yhtä mieltä liikunnan isoista linjoista

Viesti vähäisen liikunnan aiheuttamista kustannuksista näyttää purreen puolueisiin. Miljardisäästöjä on helppo luvata liikunnan avulla, kun ne eivät ole keneltäkään pois. Yksimielisyys vallitseekin siitä, että kansa olisi saatava liikkumaan enemmän. Yhtä lailla on mennyt läpi ajatus liikkumisen merkityksestä kansalaisen koko elämänkulun aikana. SDP:n ohjelmasta löytyvä huoli kaikuu muidenkin puolueiden ohjelmissa hiukan eri sanoin:

”Liikunnan lisääminen nykyisestään on ensisijaisen tärkeää, sillä tutkimusten mukaan mikään ikäluokka Suomessa ei liiku tarpeeksi. Taloudelliset ja inhimilliset kustannukset vähäisestä liikunnasta ovat suuria.”

Keskusta julkaisi helmikuussa liikuntapoliittisen ohjelman ja kokoomus eduskuntaryhmä hyväksyi maaliskuussa liikuntapoliittiset teesit. SDP käsittelee vaaliohjelmassaan liikuntaa varsin laajasti. Myös Sinisten, vasemmistoliiton, RKP:n ja kristillisdemokraattien varsinaisista vaalipapereista liikunta löytyy. Vihreiden ohjelmassa liikunta tiivistyy ehdotukseen vahvistaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä ja tukea pyörätiehankkeita. Liikunta on mukana myös puolueen kesällä 2018 hyväksytyssä tavoiteohjelmassa vuosiksi 2019–2023. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa ei liikuntaa suoraan mainita. Puolue on käsitellyt liikuntaa mm. vuoden 2019 vaihtoehtobudjetissaan.

Liikunta harrastuksista paras?

Kaikkein suurin yksimielisyys puolueiden välillä vallitsee lasten ja nuorten edullisten harrastamismahdollisuuksien turvaamisesta ja liikkumisen lisäämisestä kouluissa. Keskusta haluaa järjestää mahdollisuuden maksuttomaan harrastustoimintaan koulupäivän yhteydessä. Kokoomus toteuttaisi harrastustakuun, joka antaisi lapsille ja nuorille mahdollisuuden yhteen mieluiseen harrastukseen. Myös perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat puhuneet harrastustakuusta. SDP uudistaisi aamu- ja iltapäivätoimintaa ja kytkisi ne joustavasti koulupäivän kokonaisuuteen. Myös vasemmistoliitto haluaa tukea aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Puolueet nostavat yleensä vain liikunnan nimellä mainiten esimerkiksi hyvästä harrastuksesta, jota yhteiskunnan kannattaa rahoittaa. Esimerkiksi RKP haluaa luoda yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet ”harrastaa liikuntaa ja muita vapaa-ajan harrastuksia”. Kristillisdemokraattien mielestä mahdollisuuksien tasa-arvon on toteuduttava harrastus- ja liikuntatoiminnassa.

Ohjelmissa kertautuu myös liikunnan ja liikkumisen ottaminen paremmin huomioon yhdyskuntasuunnittelussa. Vihreiden politiikkaohjelman mukaan ”yhdyskuntarakennetta on kehitettävä elinkaariajattelun pohjalta ja kestävien liikkumismuotojen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen varaan”.

Vivahde-eroja puolueiden tavoitteista löytyy toki. Kokoomus painottaa muita puolueita enemmän yritystoiminnan merkitystä liikunnan järjestämisessä ja esittää harrastesetelien käyttöönottoa lasten ja nuorten liikunnassa. Siniset puhuvat harrastepassin puolesta.

 

Piirros: Arto Nyyssönen / Impulssi no 26, Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita.

Yhteisen hyvän asialla

Kaikkineen liikuntapolitiikasta vallitsee paljon suurempi yksimielisyys kuin esimerkiksi sote-uudistuksesta. Tähän viittaa myös liikuntapoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa. Olympiakomitean eduskuntapuolueille suuntaama kysely kertoo osaltaan samanmielisyydestä. Vaalien alla kaikki ovat valmiita lisäämään liikunnan ja urheilun rahoitusta. Vihreät ja vasemmistoliitto suhtautuvat kuitenkin varauksellisesti huippu-urheilun rahoituksen kasvattamiseen. Puolueet ovat Veikkauksen monopolin säilyttämisen kannalla. Monopolituottojen todennäköisen vähentymisen vuoksi ne ovat valmiita ohjaamaan budjettivaroja liikuntaan ja urheiluun.

Laajaa kannatusta kerää ainakin ennen vaaleja ministeriöiden välisen koordinoinnin lisääminen. Kokoomus perustaisi valtioneuvoston tasoista koordinointia varten toimielimen, jonka puheenjohtajana toimisi kulttuuri- ja urheiluministeri. SDP:n mielestä Suomeen tarvitaan kattava liikunnan lisäämisen ohjelma, Liikkuva Suomi. Keskusta esittää, että ”liikkeen lisäämiseen ja liikkumattomuuden vähentämiseen on budjetoitava ilmiöpohjaisesti”. Samalla budjetointi voisi puolueen mielestä toimia pilottina uudistettaessa julkista hallintoa sektori- ja hallinnonrajat ylittäväksi.

Liikunta sittenkin sivujuonne

Hallituksen muodostamisessa liikuntapoliittiset linjaukset ovat pienessä sivuroolissa. Järjestöillä on kuitenkin saumansa vaikuttaa hallitusohjelmaan. Ne tuovatkin vaalien alla hanakasti esiin omia tavoitteitaan. Olympiakomitea esitti vähän liikkuvien aktivoimisvastuun osoittamista urheiluseuroille, jotka saisivat tehtävään roimasti rahaa valtiolta. Suomen Ladun mielestä maa tarvitse ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön edistämisen strategian. Opiskelijoiden Liikuntaliitto haluaa muuttaa korkeakouluympäristöjä liikkumiseen rohkaisevammaksi.

Yksittäiselle ehdokkaalle liikunta ja etenkin urheilu voivat tuoda näkyvyyttä. Nykyisistä kansanedustajista kristillisten Sari Essayah, keskustan Hanna Kosonen, kokoomuksen Pauli Kiuru, Sari Multala, Veera Ruoho ja Sinuhe Wallinheimo, perussuomalaisten Ritva ”Kike” Elomaa, Liike Nyt -ryhmän Harry Harkimo, SDP:n Ville Skinnari ja vasemmistoliiton Matti Semi ovat saaneet nostetta urheilusta. Liikunnan ja urheilun järjestökentillä ovat liikkuneet ahkerasti kokoomuksen Ilkka Kanerva, Mika Lintilä ja SDP:n Sirpa Paatero. Urheilutaustaisia ehdokkaita ovat SDP:n Marko Asell, Jukka Järvinen ja Mika Maaskola, kristillisdemokraattien Anne-Mari Kiekara (o. s. Sandell), kokoomuksen Juha Hänninen, RKP:n Sean Bergenheim, perussuomalaisten Juha Väätäinen ja Suomen kansa ensin -puolueen Juho Tolppola.

Kansanedustajiksi valittavien on hyvä tiedostaa, että valtion runsaan 150 miljoonan euron liikuntabudjetti on suomalaisten liikuttajana sittenkin melko pieni tekijä. Julkishallinnossa paljon suurempi merkitys on kuntien ratkaisuilla, joihin kansanedustajat paikallisina päätöksentekijöinä voivat vaikuttaa.

Blogitekstin kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS

Lisätietoa aiheesta:

• Olympiakomitean liikuntapoliittinen kysely eduskuntapuolueille
• Suomen Ladun eduskuntavaaliteemat
• Opiskelijoiden liikuntaliiton vaalilinjaukset
• Yksi elämä -verkoston viestit kansanedustajaehdokkaille
• Liikunta polku -verkoston vaalitavoitteet 2019
• Ikäinstituutin näkökulma liikuntaan ja ulkoiluun.

Liikuntapolitiikka oli pinnalla 1970–1980-luvuilla liikuntalain valmistelun ja alkuvuosien aikaan. Puolueet laativat silloin liikuntapoliittisia ohjelmia. Oheinen linkkivalikoima johdattaa tuohon aikaan:

• SDP:n liikuntapoliittinen ohjelma 1977
• Kokoomuksen liikuntapoliittinen ohjelma 1983
• Keskustapuolueen liikuntapoliittinen ohjelma 1971
• SKDL:n liikuntapoliittiset teesit 1970.

Piirros: Arto Nyyssönen / Impulssi no 26, Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita.