Blogi

Kirjoittaja:

Jouko Kokkonen, toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede -lehti

Julkaistu:

25.01.2022

Jaa:

Passiton jää paitsioon

Passiton jää paitsioon
Kuva: FC Konnun B-juniorit treeneissä Vuosaaressa tammikuussa 2022. Kuvannut Jouko Kokkonen.

Liikuntapaikkoihin kohdistuneet koronarajoitukset ovat aiheuttaneet ymmärrettävää itkua ja hammastenkiristystä, jota ei voi panna yksistään pandemiaväsymyksen piikkiin. Lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkuminen on saanut ansaitusti kiitosta. Katveeseen on kuitenkin jäänyt yksi ryhmä: 16‒19-vuotiaat seuratoimintaan osallistuvat nuoret, joiden harrastaminen on kiinni rokotuksista.

Ikänsä puolesta 16‒19-vuotiaat ovat voineet jatkaa urheilemista sisätiloissa, kun heillä on esittää koronapassi. Rokotuksia ei ole kuitenkaan ole vieläkään likikään kaikilla tuon ikäisillä. Ja ilman rokotuksia sisätiloissa harrastaminen ei käytännössä onnistu, sillä seurat vaativat koronapassin. Testejä joutuisi säännöllisesti harjoituksiin osallistuakseen joutuisi teettämään tuon tuosta.

Rokottamattomat ovat omien kokemusteni perusteella usein maahanmuuttajataustaisia. Syitä tähän on varmasti monia: heikko tiedonkulku, perheen asenteet ja epäluottamus viranomaisia kohtaan. Olipa syy mikä hyvänsä, niin koronapassin puuttuminen estää sisäharjoittelun.

Mihin hallitreenien loppuminen voi johtaa? Etenkin 16‒17-vuotiailla esimerkiksi jalkapalloharrastuksen jatko on muutenkin mietinnässä. Jos mukaan pääsee vain mahdollisiin ulkotreeneihin ja -peleihin, niin seuramaksun, joukkueen kuukausimaksun, lisenssin ja vakuutuksen maksaminen ei tunnu enää kovin mielekkäältä kulttuuritaustasta riippumatta perheissä, joissa raha on muutenkin tiukalla.

Pahoin pelkään, että harrastuksensa keskeyttävästä porukasta vain harva palaa pelikentille. Nuoret ovat siinä iässä, että muutakin tekemistä löytyy tilalle. Toki B- ja A-juniori-iässä urheilu jää monelta normaaliaikoinakin, mutta pandemia näyttää johtavan tavoitteellisen liikunnan sysäämiseen sivuun vielä useammin, vaikka haluja jatkaa olisikin. Lisäksi tilanne vaikeuttaa maahanmuuttotaustaisten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan, mitä urheiluseurat ovat voineet toiminnallaan edistää.

Selvyyden vuoksi: en kirjoita tätä niin sanotusta rokotekriittisestä näkökulmasta. Olen kolme piikkiä saaneena tyytyväinen riskiryhmäläinen. Myöhäisteinien tilanne kertoo kuitenkin osuvasti siitä, millaisia ei-toivottuja vaikutuksia erilaisilla sinänsä hyvää tarkoittavilla yhteiskunnallisilla toimilla voi olla. Ollaan pirullisten ongelmien äärellä.

Pandemialla on muitakin kielteisiä oheisvaikutuksia, vaikka harrastus jatkuisikin. Syksyn 2021 Move!-testit antavat viitteitä siitä, että seuroissa harrastavien nuorten kunto on heikentynyt tai ainakin polkenut paikallaan pandemian aikana. Testeissä kyse on kahdeksasluokkalaisista. Hyvin suppea otos eli FC Konnun B-poikien juoksutestien tulokset (N = 28) viittaavat samaan. Selvään tulosparannukseen 15‒16-vuotiaista jalkapalloilijoista kykeni vain harva, pääosa ylsi samaan tai heikompaan tulokseen kuin aiemmin. Tulos on yllättävä, sillä nuorison tulosten voisi olettaa parantuvan.

Yhden joukkueen tuloksista ei kannata tehdä vahvoja tulkintoja. Ajatuksia ne kuitenkin herättävät. Syynä heikonpuoleisiin tuloksiin voivat olla katkokset harjoittelussa ja joillakin sairastettu korona. Suurin tekijä lienee kuitenkin eri syistä vähentynyt muu liikkuminen. Kun yhteiskunta on ollut useita kertoja enemmän tai vähemmän kiinni, niin se on vaikuttanut nuorten liikuskeluun.

Kokemukset pantava kriittiseen puntariin

Korona-ajan huonoimmat kelit ovat kaiken lisäksi sattuneet tähän talveen. Pandemia alkoi keväällä 2020 Etelä-Suomessa olemattoman talven päätteeksi. Kevättä kohti mennessä ulkoliikuntaolot kohenivat entisestään. Viime talvi oli luminen, mutta pääosin ulkoliikunnalle suosiollinen koko maassa. Tänä talvena luonnonolot eivät ole olleet liikkujille kovin suotuisat. Suojasään ja pakkasen vaihtelu vesi- ja lumisateilla ryyditettynä on lisännyt liukkautta.

Hallituksen ja viranomaisten kaikki koronatoimet eivät ole osuneet kohdalleen. Tässä kannattaa kuitenkin unohtaa liiallinen kotimaamme suomiminen. Pandemia on osoittautunut niin hankalaksi, että maailmassa ei ole yhtään maata, joka olisi hoitanut koronatoimensa huippuhyvin.

Selväksi on tullut, että valmiuslaki ja muutoinkin lainsäädäntö kaipaavat muutoksia, jotta yhteiskunnan toiminta on selvempää kuin korona-aikana. Myös johtamisessa ja eri viranomaisten toimivaltasuhteiden määrittelyssä on parantamisen varaa. Kriittinen tutkimus erilaisten sulkutoimien hyödyistä ja haitoista on tarpeen uudelleenarvioinnin pohjaksi. Tämä koskee myös liikuntaa ja urheilua.

Kun valtio saa oman osuutensa hoidettua, niin Olympiakomitea voisi miettiä koko liikuntasektorin edunvalvojana, miten seuraavan pandemian oloissa pystytään jatkamaan liikunnan ja urheilun harrastamista paremmin. Varmaa nimittäin on, että pandemioita tulee tulevaisuudessakin. Liikunnan varautumissuunnitelmia on syytä myös päivittää säännöllisesti, vaikka seuraava pandemia antaisi odottaa itseään jopa vuosikymmeniä.

Jouko Kokkonen