Blogi

Kirjoittaja:

Riikka Roitto, hankekoordinaattori, asiantuntija, Liikuntatieteellinen Seura

Julkaistu:

16.12.2022

Jaa:

Paloheinässä eletään ja jaetaan hiihdon nousukautta

Paloheinässä eletään ja jaetaan hiihdon nousukautta
Kuva: Riikka Roitto

Pimeään joulukuuhun saatiin upeaa hohtoa, kun lumi ja jää kuorruttivat luonnon. Ei ole ihme, että sosiaalinen media on täyttynyt talvista luontoa ylistävistä kuvista. Poikkeuksellinen runsaslumisuus aikaisti myös hiihtokauden alkua, jota moni on hartaasti odottanut. Itse olen päässyt nauttimaan tästä etenkin Paloheinässä.

Kuulun helsinkiläisten salaseuraan, Facebookin Paloheinän hiihtoladut -ryhmään. Tai totta puhuen seura ei oikeasti ole kovin salainen, sillä lähes 13 000 hiihtäjää aktivoituu siellä ensimmäisten pakkasten ja lumisateiden aikana päivittelemään Paloheinän lumitilannetta ja raportoimaan metsäreittien hiihdettävyyttä. Ryhmään liittyy talvikauden alkaessa viikoittain satoja uusia jäseniä.

Viime vuosien aikana ryhmän jäsenmäärä on kasvanut vauhdilla ja keskustelu siellä on monipuolistunut. Aamuvirkut hiihtointoilijat raportoivat latujen kunnon, parkkipaikkojen auraustilanteen, ladulle kaatuneet puut sekä toimivat pitovoidecocktailit iltapäivän kuntohiihtäjille ja nautiskelijoille. Aktiivihiihtäjien latutilannepäivitysten ohella ryhmän päivityksissä kerrotaan liikunnan riemusta, upeista maisemista sekä Pitkäkosken majan munkkitilanteesta. Viime talvena ryhmässä seurattiin Paloheinän oman julkkiksen, paikallisen ketun liikkeitä lähes reaaliajassa. Hiihtäjiin tottunut repo pääsi muutamasti jopa Helsingin Sanomiin: Kettu vei hiihtäjän hanskan Paloheinässä ja Mari Pihlatie jätti pahaa aavistamattomana hiihtoliivinsä ladun varteen – sitten tapahtumat saivat yllättävän käänteen, kun paikalle ilmestyi uskalias kettu.

On ollut ilo huomata myös uusien hiihtoharrastajien aktivoituneen ryhmässä. Joulukuun aikana muutama rohkea hiihtäjä on kertonut, kuinka on vuosikymmenten tauon jälkeen hankkinut uudet menopelit alle ja uskaltautunut laduille. Nämä elämäntaparemontista kertovat päivitykset ja selfiet ovat saaneet osakseen runsaasti reaktioita ja tykkäyksiä. Mielestäni ryhmän kannustava ja positiivinen ilmapiiri kuvastaa hyvin Paloheinän latujen tunnelmaa alkukaudesta.

Oodi Paloheinän laduille

Hiihtokilometrien raportoinnin lisäksi Paloheinän hiihtoladut -ryhmässä keskitytään tarinoihin ja kokemuksiin. Päivityksissä esitellään paikallisia pitkän linjan hiihtoharrastajia, herkullisia latueväitä sekä kritisoidaan joukkoliikenteen hidasta ja harvaa ajoväliä keskustasta Paloheinään. Myös peltoparkin ruuhkaisuudesta tai sen routimisesta saa ajankohtaisen tiedon ryhmästä. Lisäksi ryhmästä löytää lisätietoja alueen palveluista kuten suksivuokraamosta, hiihtomajoista, Pakilan Vedon hiihtokouluista ja matalan kynnyksen sarjahiihdoista. Helsingin kaupungin liikuntapalveluiden laduista vastaavat työntekijät saavat usein ansaitsemansa kiitoksen päivityksissä.

Paloheinän laaja latuverkosto monipuolisine latuprofiileineen tekee hiihdosta nautinnollista kaiken ikäisille ja kuntoisille hiihtäjille. Alkutalvet on yleensä totuttu hiihtämään ensilumenladulla tiiviissä letkassa. Lumitilanteen salliessa siirrytään suosituimmalle peltolenkille. Siellä en ole koskaan havainnut laturaivoa, vaan kaikki hiihtäjät mahtuvat nauttimaan talvesta. Paloheinästä löytyy myös vetolatu koirien kanssa hiihtäville ja siellä perheiden nuorimmat hiihtäjät saavat ensikosketuksensa latuihin ahkiossa. Onpa tykkilumella pohjatuilla laduilla hiihdetty viime vuosina Paloheinän vappuhiihdotkin.

Aktiivisena hiihtäjänä on ollut kiinnostavaa huomata, miten lajin ympärille on rakentunut sosiaalisen median yhteisöjä. Niissä lajin parissa ollaan aktiivisia, kuten vanhaan aikaan urheiluseuroissa. Tuntuukin, että Helsingissä hiihto elää vahvaa nousukautta. Urheilukaupoista ja erikoisliikkeistä on viimeisten lumisten talvien aikana välineistö loppunut kesken sesongin. Eikä ihme, sillä luonnossa liikkuminen paitsi edistää fyysistä toimintakykyä myös maadoittaa ja rentouttaa. Kiireinen elämäntapa sekä lisääntynyt teknologian ja ärsykkeiden määrä arjessa lisäävät tarvetta hiihdon kaltaisille hyvinvointivalinnoille (Kasila & Kaasalainen 2022). Myös pandemialla on ollut suuri vaikutus ulkoliikunnan kasvaneeseen suosioon.

Aikaisemmin kävin hiihtämässä lähinnä yksin, mutta nykyään hiihtoseuraa saa lähes aina perheenjäsenistä tai ystävistä. Nekin kaverit lähtevät mukaan, jotka eivät peruskoulun jälkeen ole aiemmin innostuneet hiihtämisestä. Jos liikkeelle lähtee yksin, niin viimeistään ladulla tulee törmättyä tuttuihin, joko televisiosta tunnettuihin tai ladulla tavattuihin. Vaikuttaa siltä, että Paloheinästä on tullut nuorten aikuisten uusi näyttäytymispaikka ja “place to be”, josta on päivitettävä ehdottomasti myös omiin sosiaalisen median kanaviin.

Riikka Roitto
hankekoordinaattori, asiantuntija
Liikuntatieteellinen Seura

Lähteet

Facebook 2022. Paloheinän hiihtoladut. Linkki ryhmään Facebookissa.

Helsingin Sanomat 4.12.2022. Kettu vei hiihtäjän hanskan Paloheinässä. Linkki verkkoartikkeliin.

Helsingin Sanomat 28.12.2021. Mari Pihlatie jätti pahaa aavistamattomana hiihtoliivinsä ladun varteen – sitten tapahtumat saivat yllättävän käänteen, kun paikalle ilmestyi uskalias kettu. Linkki verkkoartikkeliin.

Kasila K. & Kaasalainen K. 2022. Hyvinvointivalmennus – trendikäs käsite vai jotain muutakin? Yhteiskuntapolitiikka 87:1. Linkki verkkojulkaisuun.