Paikallinen yhteistyö vahvistaa kuntien soveltavaa liikuntaa

Kysymystä pohditaan eri puolilla Suomea. Erityisliikunnanohjaaja – kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta (SLKK) -hanke hakee osaltaan ratkaisuja tähän kysymykseen. Paikallinen kehittämistyö on käynnistynyt yhdeksässä pilottikunnassa kehityskumppaneiden kanssa vauhdilla.

Mitä enemmän ihmisellä on toiminta- tai liikkumisrajoitteita, sitä enemmän vaikuttavat eri hallinnonalojen ratkaisut – ja niiden yhteistyö. Kuntien erityisliikunnanohjaajat eivät voi yksinään omalla ohjauspanoksellaan merkittävästi kasvattaa toimintaa ja osallistujavolyymeitä. Erityisliikunnanohjaajien työtä onkin suunnattava nykyistä vahvemmin monialaisen yhteistyön kehittämiseen ja erilaisten verkostojen synnyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Kunnissa soveltavan liikunnan keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat perinteisesti olleet liikuntatoimen rinnalla muut vapaa-ajan palvelut, sosiaali- ja terveystoimi sekä kasvatuksen ja opetuksen toimiala. Yhteistyötä kannattaa näiden lisäksi hakea uusista suunnista, kuten teknisestä toimesta tai elinvoima- ja työllisyyspalveluista. 

Tärkeään rooliin nousevat kunnan sisäisten kumppaneiden ohella niin paikalliset liikuntaseurat kuin erilaiset potilas-, kansanterveys- ja vammaisjärjestöt. SLKK-hankkeen pilottikunnat ovat saaneet uusia kumppaneita yli 40, mikä monipuolistaa paikallistasolla soveltavan liikunnan tarjontaa.

Kunnassa soveltavan liikunnan järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä on tärkeää lisätä. Samalla on pohdittava avustusten kohdistumista. Kokonaisuudessaan kunnat käyttävät liikunnan kansalaistoiminnan tukemiseen vuosittain yhteensä 50—55 miljoonaa euroa, mutta tästä arviolta vain noin prosentti kohdistuu soveltavaan liikuntaan. 

Soveltava liikunta osaksi strategioita – uusia indikaattoreita tarvitaan

Soveltavan liikunnan nostaminen osaksi erilaisia kunnallista strategioita on tehokas keino edistää työtä ja koota sen resursointia paikallisesti.  Aluksi on hyvä selvittää, millaisia liikunnan tai hyvinvoinnin strategia-asiakirjoja kunnassa on. On hahmotettava niihin kirjatut konkreettiset, soveltavaa liikuntaa ja liikunnan yhdenvertaisuutta koskevat tavoitteet ja toteutumisen mittauskeinot. Samalla on hyvä tarkistaa, kuinka soveltava liikunta ja sen kohderyhmät näkyvät kunnan lakisääteisessä hyvinvointikertomuksessa.

Soveltavan liikunnan sisältyminen strategia-asiakirjoihin ei ole itsestäänselvyys, jolloin tehtäväksi nousee vallitsevan tilanteen muuttaminen. Näyttää myös, että soveltavan liikunnan indikaattoreissa on kansallinen aukko, eikä esimerkiksi terveydenedistämisaktiivisuutta mittaava TEA-viisari tuota juurikaan tietoa soveltavasta liikunnasta kunnissa.

Kunnilla on kuitenkin tietoa soveltavan liikunnan palveluihin osallistuvista ryhmistä, tuotetuista palveluista ja toimijoiden yhteistyöstä. Indikaattorien luomiseksi on tärkeää saada jo osallistuvat tai vielä puuttuvat ryhmät näkyviksi, jotta niitä koskevia tavoitteita voidaan jatkossa asettaa. Nykyisen toiminnan yhteenveto auttaa hahmottamaan erilaiset tietoaukot, joita voidaan täydentää erilaisilla selvityksillä.

SLKK-hankkeen pilottikunnat ovat syksyn aikana tarttuneet toiminnallisen yhteistyön lisäksi strategiakysymyksiin. Pilottikunnissa on työstetty poikkihallinnollista soveltavan liikunnan kehittämissuunnitelmia, mikä on synnyttänyt kokonaan uusia poikkihallinnollisia työryhmiä. Näin on voitu saattaa yhteen keskeisiä toimijatahoja, lisätä yhteisymmärrystä ja luoda yhteisiä tavoitteita. Työryhmistä on apua strategisemman otteen ohella myös konkreettisessa toiminnassa.  

Kunnat yksityisten palveluiden ja kansalaistoiminnan ulkopuolelle jäävien palveluksessa

Aiemmin kuntien liikuntaryhmissä ovat liikkuneet pääosin kuntalaiset, joilla on suhteellisen hyvä toimintakyky. Monialaisen yhteistyön avulla liikuntapalveluiden osallistujajoukkoa voidaan monimuotoistaa ja tavoittaa ryhmiä, jotka muuten jäisivät helposti kokonaan niiden ulkopuolelle. Vielä laajemmin monialaisella yhteistyöllä voidaan lisätä liikettä ja liikkumista kaikkien kuntalaisten arjessa ja niissä palveluissa, joihin he jo muutoinkin osallistuvat.

Kehittämistyö ja sitä kautta tapahtuva palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden paraneminen eivät tapahdu itsestään. Se vaatii tekijöiltään aktiivista suunnittelua, kuntalaisten kuulemista, moninaista yhteistyötä ja tekemistä sekä aikaa.

Mari Ahonen-Walker
erityisasiantuntija, nuoriso ja liikunta 
Kuntaliitto
SLKK -hankkeen ohjausryhmän jäsen

Riikka Roitto
hankekoordinaattori
Erityisliikunnanohjaaja – Kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hanke
Liikuntatieteellinen Seura

 

Lähteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Kuntaliitto ja Valtion liikuntaneuvosto 2020. Liikunta kunnan toiminnassa 2020 -tiedonkeruun perustaulukot.

Valtion liikuntaneuvosto 2018. Soveltavan liikunnan tila kunnissa 2017. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:3.