Pääsihteeri ehti moneen mukaan

Lapsuutensa ja nuoruutensa Juppi vietti tuolloin Kajaanin maalaiskuntaan kuuluneella maatilalla. Hän kävi Kajaanin lyseota, josta kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1957. Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) toimintaan hän tuli mukaan opiskellessaan voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston Voimistelulaitoksella. Hän osallistui muun muassa LTS:n vuonna 1962 julkaiseman Tahkon latu -teoksen toimitustyöhön. Juppi valmistui ”Jumpalta” samana vuonna ja sai pysyvän työpaikan voimistelunopettajana Vartiokylän yhteiskoulussa. Hän opiskeli työn ohessa sosiologiaa Helsingin yliopistossa, josta valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1969.

Jupista tuli Liikuntatieteellisen Seuran ensimmäinen päätoiminen työntekijä, kun opetusministeriö myönsi kesäkuussa 1967 varat pääsihteerin palkkaamiseen. Saman vuoden alusta hän oli hoitanut tehtävää oman työnsä ohessa. Suomen Urheilulehden mukaan LTS:n toiminta vilkastui pääsihteerin palkkaamisen jälkeen kovin, mikä piti paikkansa. LTS:n opetusministeriöltä saama rahoitus alkoi nousta ja henkilökunnan pääluku kasvaa. Seuran toimistolla työskenteli Jupin alaisuudessa enimmillään pitkälti toistakymmentä työntekijää.

LTS:lla oli 1970–1980-luvuilla vähän kilpailijoita liikuntatieteen tiedonvälityksen, koulutustapahtumien ja kansainvälisen yhteistyön kentillä. Jupin johdolla järjestö käytti avautuneet mahdollisuudet hyväkseen. LTS järjesti lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä tieteellisiä tapahtumia. Näyttävimpiä niistä olivat Helsingissä Finlandia-talolla kesällä 1982 järjestetty Sport and International Understanding -konferenssi ja Tampereella kesällä 1990 toteutunut Kuntoliikunnan maailmankongressi. Uraauurtavaa työtä LTS alkoi tehdä 1970-luvulla erityisliikunnan edellytysten parantamiseksi. Liikunta & Tiede -lehden toisena päätoimittajana Juppi toimi vuosina 1983–2001. Stadion-lehden toimitussihteerinä hän oli vuosina 1967–1970.

Juppi piti erityisen tärkeänä, että LTS:n suhteet olivat kunnossa opetusministeriöön ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Toimintaa helpotti epäilemättä se, että monet suomalaisen liikuntatieteen ensimmäisen polven tutkijat ja liikuntakulttuurin vaikuttajat olivat opiskelleet samaan aikaan Jupin kanssa. Hänen kurssikavereitaan olivat UKK-instituutin ensimmäinen johtaja Pekka Oja ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton pitkäaikainen pääsihteeri Mauri Oksanen. Opetusministeriön liikunta-asioiden hoitoa neljännesvuosisadan johtanut Heikki Klemola oli tullut tutuksi opiskeluvuosina. Puoluekannaltaan keskustalaiseksi tiedetty Juppi pystyi pitämään yhteyttä liikuntapolitiikan toimijoihin myös 1970-luvulla, jolloin kaikilla puolueilla oli liikuntapoliittinen ohjelma.

Juppi osallistui liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoituksen painopisteiden suuntaviivojen määrittelyyn. Hän toimi Valtion liikuntatieteellisen toimikunnan valtakunnallista tutkimusohjelmaa laativan jaoksen sihteeri vuosina 1970–1971. Valtion liikuntatieteellisen toimikuntaan Juppi kuului vuosina 1974–1991. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteellisen jaoston jäsen hän oli 1991–1995. International Council of Sport and Physical Education -järjestön (ICSSPE) hallituksen jäsen Jupista tuli Soulissa vuonna 1988 pidetyssä kokouksessa. Tätä ennen hän oli toiminut järjestön Sport and Leisure -työryhmän hallituksen jäsenenä vuodesta 1977.

Juppi hallitsi 1960–1990-luvun toimintatavat ja pelisäännöt. Hän osasi edistää asioita kabineteissa, pelikentillä, puhelinsoitoilla ja saunanlauteilla. Juppi pelasi squashia, sulkapalloa, tennistä ja golfia. Pauli Vuolteen ja Risto Telaman kanssa Juppi ideoi LTS:n toimintaa muun muassa Lapin-matkoilla.

Jupin kainuulais-karjalaisen maalaismiehen olemus saattoi antaa hämäävän ensivaikutelman, mutta hänet tavannut sai pian huomata olevansa tekemisissä taitavan junailijan ja neuvottelijan kanssa. Juppi onnistui saamaan LTS:n puheenjohtajaksi muun muassa Juhani Perttusen, Heikki Ylikankaan, Lauri Tarastin ja Raimo Väyrysen.

Juppi väitteli filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1995 tutkimuksella Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917–1994. Muistelmateos Pääsihteerin päällimmäiset ilmestyi vuonna 2004. Teoksessa hän käsittelee etenkin liikuntatieteellisen tutkimuksen ja LTS:n vaiheita työvuosiensa, puheenjohtajien ja liikuntapoliittisten vaikuttajien kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Liikuntaneuvoksen arvonimen Juppi sai vuonna 1999 ja liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristin kultaisena vuonna 2008.

Kajaani ja Kainuu säilyivät Jupille läheisinä koko elämän ajan ja näkyivät LTS:n Kainuuseen suuntautuneina hankkeina. Kymmenennet Liikuntatieteen päivät pidettiin eläkepäivien häämöttäessä Kajaanin Kaukametsä-talossa vuonna 2001. Juppi piti tilaisuudessa Studia Generalia -luennon, jossa hän hahmotteli liikuntatieteiden suurta kaarta. Juppi oli kiinnostunut myös 1990-luvulla virinneestä lähialueyhteistyöstä Venäjän Karjalaan ja Viroon.

Pääsihteerikautensa lopulla Juppi joutui kiperään paikkaan, kun Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen suomalaisten dopingrikkomusten jälkiselvittelyjen yhteydessä antidopingtoiminta eriytettiin kuntotestaustyöstä. Opetusministeriön ohjauksessa kuntotestaus siirtyi LTS:n yhteyteen, mihin johtaneet vaiheet eivät olleet kivuttomia. Viime ponnistuksen jälkeen alkoivat eläkepäivät vuonna 2002.

Jouko Kokkonen

Kirjoittaja työskenteli Jupin pääsihteerikaudella LTS:ssa eri projekteissa vuodesta 1994 alkaen.