Tutkimusuutinen

Kirjoittaja:

Kasper Salin

Julkaistu:

29.12.2021

Jaa:

Nuoruuden taitotaso antaa suuntaviivoja aikuisuuden fyysiseen aktiivisuuteen

Nuoruuden taitotaso antaa suuntaviivoja aikuisuuden fyysiseen aktiivisuuteen
Kuva: Antero Aaltonen

Monissa maissa liikunnanopetuksen keskeisimpiin tavoitteisiin lukeutuu fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen. Yleisesti oletetaan, että lapsuuden ja nuoruuden aktiivinen elämäntapa ja hyvien motoristen perustaitojen omaaminen johtavat elämänmittaiseen liikunta-aktiivisuuteen. Liikunnanopetuksen lisäksi lapset ja nuoret saavat kokemuksia liikunnasta ja pystyvät kehittämään taitojaan monissa eri ympäristöissä mukaan lukien ohjattu urheiluseuratoiminta ja vapaa-ajan liikuntamuodot. 

Tidén kollegoineen (2021) halusi selvittää, miten nuoruuden liikkumistaidot heijastuvat myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimusjoukko koostui ruotsalaisista, jotka olivat 15-vuotiaita nuoria vuonna 2001. Yhteensä 560 nuorta (283 tyttöä, 277 poikaa). He suorittivat liikkumistaitotestit ja täyttivät kyselylomakkeet. Liikkumistaitotestissä mitattiin voimaa, liikkumistaitoja, välineenkäsittelytaitoja, tasapainoa ja koordinaatiota.

Kahdestatoista mittauksesta oli mahdollista saada yhteensä 12–48 pistettä. Yhteispistemäärän perusteella tutkittavat jaettiin alhaisen ja korkean taidon ryhmiin. Tutkimukseen osallistuneisiin henkilöihin otettiin uudelleen yhteyttä yhdeksän vuotta myöhemmin, heidän olleessa noin 24-vuotiaita. Yhteensä 341 (186 naista ja 155 miestä) täytti myös seurantamittauksen kyselylomakkeen.

Tulosten mukaan korkean taidon ryhmäläisistä 71 prosenttia piti itseään fyysisesti aktiivisina varhaisaikuisuudessa, kun taas matalan taidon ryhmään kuuluvista itsensä fyysisesti aktiiviseksi arvioi 44 prosenttia. Korkean taidon ryhmäläisistä 61 prosenttia ilmoitti omaavansa fyysisesti aktiivisia ystäviä, kun matalan taidon ryhmästä vastaava prosenttiosuus oli 39. Niin ikään liikunnan intensiteetissä oli havaittavissa eroa korkean taitotasoryhmän eduksi. Ero oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä ainoastaan miehillä. Sekä korkean että matalan taidon ryhmästä 79 prosenttia ilmoitti harrastavansa vapaa-ajallaan jotakin liikuntaa. Korkean taitotason ryhmästä 61 prosenttia ilmoitti saaneensa liikunnanopetuksesta korkeimmat arvosanat, mutta matalan taitotason ryhmästä ainoastaan 14 prosenttia oli saanut korkeimmat arvosanat. Tytöillä oli matalammat arvosanat liikunnasta kuin pojilla. 

Vaikka korkean taitotason ryhmä piti itseään yleisesti fyysisesti aktiivisempana kuin matalan taitotason ryhmäläiset, ei aikuisiällä kuitenkaan havaittu eroa siinä, kuinka moni harrasti vapaa-ajallaan liikuntaa. Tuloksista nousi esiin kavereiden merkitystä miehille. Tämä voi kertoa organisoidun urheilun merkityksestä miehille ja heille tärkeänä osana maskuliinisuutta,johon kuuluu tavoitteellinen yhteisharjoittelu. Tämä tuottaa myös kulttuurillista, tässä tapauksessa fyysistä pääomaa Bourdieun ajattelun mukaisesti.

Kasper Salin

LÄHDE

Tidén, A., Sundblad, G.B., & Lundvall, S. (2021). Assessed movement competence through the lens of Bourdieu – a longitudinal study of a developed taste for sport, PE and physical activity. Physical Education and Sport Pedagogy, 26(3), 255–267.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikunta & Tiede -lehdessä 5/2021.