Muna vai kana – vaatteet vai raha naisten urheilussa?

Tennis on yksi seuraamistani lajeista. Laji on yksi parhaiten televisioitavista lajeista ja sen nerokas tai raivostuttava pistelasku luo usein sietämätöntä draamaa otteluihin. Ja huippunaisten ottelut ovat usein jopa viihdyttävämpiä kuin miesten brutaalit voimanäytökset. Ehdottomia pelaajasuosikkejani on valkovenäläinen Viktoria Azarenka. Miksi? Koska hän pelaa aina shortsit jalassa. En ymmärrä miksi naiset tulevat tässä lajissa urheilemaan hame päällä, en halua nähdä vilkkuvia aluspöksyjä, vaan urheilua.

Luojan kiitos useimmissa urheilulajeissa naiset pukeutuvat kuten miehet ‒ mikä on siis keskimäärin hyve. Naisilla on jalkapallossa, koripallossa, hiihdossa, alppilajeissa, käsipallossa, sisälentopallossa ja pesäpallossa asianmukaisen urheilulliset asut yllään. Mäkihypystä puhumattakaan! Mutta yleisurheilijat ovat yhä useammin bikineissä ja rantalentopalloilijoiden on pakko olla sääntöjen mukaan niukoissa bikineissä. Aivan kauhea linjaus kansainväliseltä lajiliitolta. Monille naisille kynnys uskaltautua vaaditussa asussa hiekkakentälle on ollut suuri.

Se, että miehinen katse on nähnyt urheilevissa naisissa seksuaalisuutta ei tietenkään ole uusi asia. Jo sata vuotta sitten naisuimarit uimapuvuissaan näkyivät lehtien urheilukuvissa. Palautettakoon mieliin myös tunnetun naistenmiehen, Urho Kekkosen, havainto vuodelta 1920-luvulta.

‒ Siitä ei päästä teoreettisilla pohtimisilla mihinkään, että yleisö seuraa varsin mielellään naisten kilpailuja…yleisöä oli sankat parvet katsomassa Salli Virtasen pituushyppyä, mutta samaan aikaan saavutettua TUL:n seiväshyppyennätystä ei ollut kovinkaan suuri katsojajoukko kunnioittamassa.

Kekkosta sapetti tässä havainnossa se, että seiväshyppääjä oli hänen kaverinsa Kalle Flinck (sittemmin Kaihari). Olen nähnyt Sally Virtasen vain ryhmäkuvassa (Työväen Urheilulehden mukaan Sally), mutta luotan Kekkoseen niin paljon, että epäilemättä kyse on ollut viehättävästä naisesta.

Kenen ehdoilla pukeudutaan?

TUL:n pituushypyn ennätysnainen ei varmaan saanut sponsoreita urheiluesiintymisillään. Mutta yleisurheilijat ainakin Florence Griffith-Joynerista ja Ringa Roposta alkaen ovat pukeutumisellaan houkutelleet myös taloudellista tukea urheilemiselleen. Tässä tulemme muna vai kana -kysymykseen. Rahako vai ekshibitionismi saa naiset pukeutumaan epäurheilullisesti? Näkyminen ennen urheilumenestystä lajin maailmanmestari lienee venäläinen tenniksenpelaaja Anna Kournikova. Hän ei voittanut urallaan yhtään pääturnausta, mutta tienasi omaisuuden ulkonäöllään ja paljastavilla valokuvillaan.

Rantalentopallo on huono esimerkki naisten urheilupukeutumisesta. Samalla se on hyvä esimerkki siitä, kuinka kimurantista teemasta on kysymys. Helsingin Sanomien tiedetoimittaja, entinen olympiajudoka, Annikka Mutanen käsitteli äskettäin ansiokkaasti naisten urheilupukeutumista, mutta pääsyylliseksi hänellä jäi jo tuo Kekkosen tunnistama miehen katse (Mutasen mielipidekirjoitus löytyy täältä). Hän koki kuitenkin itse päässeensä siltä piiloon peittävässä judoasussa urheillessaan.

Kun Qatar kielsi talvella 2021 bikinien käytön siellä järjestetyssä turnauksessa Saksan lentopallotähdet kieltäytyivät tulemasta, koska eivät saaneet käyttää ”työvaatteitaan”. Meni muutama kuukausi ja Norjan rantakäsipalloilijat protestoivat bikineitä ja vaativat oikean urheiluasun käytön sallimista lajissa. Hienoa. Ja tällä välillä saksalaiset naisvoimistelijat ovat ryhtyneet käyttämään vartalon peittäviä kilpailuasuja kyllästyttyään esiintymään epämukavan paljastavissa asuissa. Tervehdin ilolla tätä uutta urheiluaktivismin nousua.

Kauneus on katsojan silmissä?

Pukeutumista monimutkaistaa sekin, että ei voi kiistää taitoluistelussa urheilijan ulkonäön ja viehättävän esiintymisasun vaikuttavan kokonaisarvioon. Näin pukeutumismallit ja ulkonäöllinen markkinakilpailu on lajien välilläkin epäreilua. Jos tenniksessä lyönti on ulkona, se on ulkona, olipa pelaajalla hame tai shortsit. Taitoluistelussa saattaa kymmenys lipsahtaa helpommin kauniimmalta näyttävälle. Ja kulttuurisesti epäsopivan näköisiksi tulkituilla ei ole ollut asiaa kilpajäille koskaan.

Oliko syksyn 2020 US Open -tennisturnaus enne paremmasta? Yli puolet naisista pelasi shortseissa. Kotimainen ja kansainvälinen yleisurheilu ei ole vielä lähtenyt mukaan ryhtiliikkeeseen. Valitettavasti näyttää siltä, että nuoret tytöt pukeutuvat kisoihin suhteellisen asiallisesti, mutta aikuistuessa muodot halutaan tuoda tai joudutaan tuomaan julkeasti näkyville.

Onko pakko, eikö muuten tule sponsoreita? Eikö tämän kauneuden näyttämisen voisi säästää Instagramiin. Minua se ei siellä haittaa, kuten ei haittaa sekään, miten naisjalkapalloilija pukeutuu vapaa-ajallaan.

Urheilu on urheilua ja sitä tulee harjoittaa julkisuudessa urheiluasuissa. Bikinit kuuluvat uimarannalle ja hame naisihmisen arkeen hänen niin halutessaan. Nykyaika somekanavineen korostaa muutoinkin jatkuvasti enemmän ja enemmän ulkonäköä ja tuo nuorille ulkonäköpaineita. Urheilun ei pidä heittää hiivaa tähän taikinaan.

Hannu Pelttari
tietokirjailija
hannuspursi(at)cloud.com