MM-kisat vauhdittaneet jäähallirakentamista

Ensimmäiset Suomessa pelatut jääkiekon maailmanmestaruuskisat järjestettiin vuonna 1965 Tampereella. Jääkiekkoliittoa johti vuosina 1957‒1975 Harry Lindblad, Tapparan voimamies. Pitkälti hänen ansiostaan Suomi sai MM-kisat. Kansainvälisen jääkiekkoliiton voimahahmo J. F. ”Bunny” Ahearne oli Lindbladin ystävä.

Liitto otti pienen riskin, kun se anoi kisoja. Ehtoihin kuului kisojen järjestäminen sisähallissa. Viimeisen kerran oli pelattu osaksi ulkona vuonna 1957 Moskovassa. Jäähalliin mahtui ”vain” 15 000 katsojaa, joten pääottelut pelattiin ulkona luonnonjäällä. Suomessa hallia ei vielä kisojen myöntövaiheessa ollut, mutta kaksi hallihanketta lähti etenemään. Lindblad kirjoitti kauden 1963‒64 Jääkiekkokirjassa tyytyväisenä hallirakentamisen saaneen lentävän lähdön sekä Helsingissä että Tampereella.

”Jäähallien avulla pääsemme lopultakin samaan asemaan kuin kilpaveikkomme Ruotsissa ja manner-Euroopassa. Meillä on takuu, että voimme järjestää kansainväliset turnaukset ja maaottelut säästä riippumatta aina ensiluokkaisissa olosuhteissa. Myöskin uskollisella jääkiekkoyleisöllä on paljon miellyttävämpi seurata otteluja sisällä kuin tuulessa ja sateessa.”

Hakuvaiheessa pitopaikkana oli esillä Helsinki. Hallihanke eteni kuitenkin nihkeästi pääkaupungissa. Kaupunginvaltuusto ja johtavat virkamiehet katsoivat Jääkiekkoliiton asettaneen Helsingin pakkotilanteeseen. Tampereella asia lähti rullaamaan, kun Lindblad otti yhteyttä kaupunginjohtaja Erkki Lindforsiin, joka aavisteli kisojen voivan tarjota myönteistä julkisuutta Tampereelle. Hankkeen takana olivat erityisesti kokoomukselaisten ja sosiaalidemokraattien ”aseveliakseli”, jolla oli yhdessä valtuustonenemmistö.

Pikavauhtia alle vuodessa rakennettu Hakametsän halli oli valmistuessaan maan suurin sisähalli, johon mahtui 10 200 katsojaa. Hallin ensimmäinen toimitusjohtaja Usko Teromaa kehui sen olleen ”valmistuessaan nykyaikaisin ja ilmeisesti toiminnallisesti paras koko maailmassa”.  Helsingin halli valmistui vuonna 1966. Myös Nordenskiöldinkadun halli oli aikansa huipputasoa.

Vuoden 1965 MM-kisat loivat vahvan pohjan jääkiekon nousulle suurlajiksi Suomessa. Maksaneita katsojia oli yli 200 000 ja vapaalippulaisiakin runsaasti. Jääkiekko sai kaupungistavassa Suomessa näkyvyyttä ja liiton kassaan kertyi rahaa. Sama on toistunut myöhemmissä kotikisoissa (1974, 1982, 1991, 1997, 2003, 2012 ja 2013). Voittovarat on siirretty Jääkiekkosäätiöön, joka on kyennyt jakamaan rahaa sekä olosuhteiden että valmennuksen kehittämiseen.

Ensivaiheessa sai vauhtia tekojäiden rakentaminen. Jääkiekon SM-sarja siirtyi kokonaan tekojäille syksyllä 1967. Viimeinen ulkojäillä kotonaan pelannut SM-sarjajoukkue oli Kokkolan Hermes kaudella 1966–67. Kaudella vuonna 1975–76 toimintansa aloittanut SM-liiga vaati joukkueilta hallin.

Kiihkein hallirakentamisen vaihe koettiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Suomen sadas jäähalli valmistui vuonna 1995 ja määrä nousi yli kahdensadan vuosituhannen vaihduttua. Hallimäärä on 2020-luvulla 260. Katettuja jääareenoita on Suomessa enemmän kuin uimahalleja, mihin on vaikuttanut oleellisesti Jääkiekkoliiton olosuhdetyöhön kuulunut kuntapäättäjien lobbaus. Kiekkomiehet ovat löytäneet toisensa kautta maan.

Suomea on vaikea kuvitella ilman jäähalleja, jotka ovat sekä liikuntapaikkoja että paikallisia viihdekeskuksia. Kun kiekko on pelissä, niin ottelu on osa tapahtumaa. Muulloin hallien suojissa on nähty inhimillisen toiminnan koko kirjo hartauskokouksista seksimessuihin.

Suurhallit Turkuun ja Helsinkiin

Helsingin jäähalli pääsi vuoden 1974 MM-kisojen näyttämöksi. Värilähetyksiä varten hallin valaistusta parannettiin. Helsinki oli pääpaikkana myös keväällä 1982. Espoossa oli tosin vireillä suurhallihanke, joka jäi haaveeksi. Eikä Helsinkikään saanut uutta hallia pystyyn 1980-luvulla, joten Turun uudesta areenasta tuli kevään 1991 MM-kisojen keskuspaikka.

Osa Turun hallin rahoituksesta kertyi MM-kisojen juhlarahan tuotoista. Turusta alkoi myös yrityksille suunnatun aitiomyynnin aikakausi. Turun työväen säästöpankin sponsoroimana halli sai nimen Typhoon. Esimerkki sai muutkin jäähallit etsimään nimisponsoreita.

Hallin rakentamista auttoi se, että Ilkka Kanerva kuului Harri Holkerin johtamaan hallitukseen. Kanerva pudotti avauskiekon Typhoonissa pelatussa SM-liigan ottelussa TPS‒Saipa 25. marraskuuta 1990. Helsingissä oli ollut 1980-luvun lopulla omia suurhallisuunnitelmia, mutta ne kaatuivat muun muassa tonttiongelmiin.

Helsinki-hallin eli Hartwall-areenan vuoro MM-näyttämönä koitti toukokuussa 1997. Halli nousi pikavauhtia Pasilaan. Rakentaminen alkoi maaliskuussa 1996 ja valmistui huhtikuussa 1997. Hankkeen näkyvin hahmo oli Harry Harkimo, joka sai vahvaa taustatukea Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtajana toimineelta Martin Saarikankaalta.

Hallihanke vauhdittui, kun Suomi voitti toukokuussa 1995 ensimmäisen kerran jääkiekon MM-kultaa. Harry Harkimo pääsi esittelemään asiantuntijavieraana yhtiönsä hallisuunnitelmia Valtion liikuntaneuvostolle mestaruusjuhlinnan jälkitunnelmissa 23. toukokuuta. Ovet neuvostoon avasi puheenjohtajana toimineen kansanedustaja Anssi Rauramon (Kok.) tuki hankkeelle.

Harkimo hurmasi VLN:n jäsenet. VLN päätti yksimielisesti puoltaa Helsinki-hallin rakentamista. Useat rahoittajat, mm. Pohjoismaiden investointipankki, olivat asettaneet luottonsa ehdoksi valtiovallan myönteisen kannan. Liikuntapoliittisesti linjaus oli merkittävä. Valtio ei ollut aiemmin tukenut yksityistä, voittoa tavoittelevaa rakentamista näin avokätisesti.

Halli sai rakennusvaiheessaan runsaasti julkisuutta. Nopea rakentaminen, jonka takarajana olivat vuoden 1997 MM-kisat, kehittyi lamanjälkeisessä Suomessa ylpeydenaiheeksi. Halli valmistui vuodessa. Toisaalta Harry Harkimon itsevarmat esiintymiset herättivät myös kielteisiä reaktioita. Halli sai pääsponsorikseen Hartwallin, jonka Karjala-olut oli noussut uudelleen suosioon maajoukkuesponsoroinnin ansiosta.

Tampere saa areenan

Pasilassa alkoi Harkimon valtakausi, jonka aikana halli oli pääpaikkana vuoden 2003 kisoissa. Vuonna 2012 ja 2013 kisat järjestettiin Helsingissä ja Tukholmassa. Pääjärjestäjinä toimivat ensin suomalaiset ja sitten ruotsalaiset. Vuonna 2013 Harkimo myi halliomistuksensa venäläisten oligarkkien Gennadi Timshenkon, Arkadi Rotenbergien ja Boris Rotenbergien yhteisyritykselle. Harkimon omistama, Hartwall-areenaa kotikenttänään pitänyt Jokerit siirtyi kaudella 2014‒2015 KHL-liigaan. Harkimo hankkiutui eroon seurasta vuonna 2019, jolloin seura jatkoi toimintaansa Jari Kurrin johdolla venäläisrajoituksen turvin.

Toukokuussa 2022 kisat oli tarkoitus pelata Tampereen uudella Nokia-areenalla ja Hartwall-areenalla. Neljännesvuosisadan ikään ehtinyt venäläisomistukseen päätynyt Pasilan halli joutui kuitenkin jäähylle Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman sodan vuoksi. Helsingin vanhasta hallista tuli MM-kisojen kakkosnäyttämö. Nordenskiöldinkadun hallille kisat ovat neljäs MM-turnaus. Tampereen Hakametsässä ehdittiin pelata MM-kiekkoa viidesti.

Tampereen uutta areenaa voi pitää Kalervo Kummolan viisikymmenvuotisen suomalaisessa jääkiekossa tekemän uran kruununa. Areenan toteutus yski 2010-luvun alkupuolen, mutta lähti liikkeelle vuonna 2016. Kummola oli myös Helsinki-areena vahva taustavaikuttaja, vaikka kasvot hankkeelle antoi Harry Harkimo.

Nokia-areena on uudenlainen jääkiekkokeskus, johon on haettu vaikutteita Pohjois-Amerikasta. Jääurheilu on yksi osa aivan kaupungin keskustaan rakennettua viihde-, majoitus- ja toimistokokonaisuutta. Parhaiten areenalle pääsee käyttämällä joukkoliikennettä.

Tampere kiilasi areenalla jääkiekon olosuhdekärkeen. Ainakin Helsingissä ja Turussa kiekkopiireissä riittää nokittamishaluja. Epävarmat talousnäkymät voivat kuitenkin jarruttaa hankkeita.

Jouko Kokkonen

Jääkiekon MM-kisojen pelipaikat Suomessa

1965 Tampere
1974 Helsinki
1982 Helsinki ja Tampere.
1991 Turku, Helsinki ja Tampere.
1997 Helsinki, Turku ja Tampere.
2003 Helsinki, Tampere ja Turku.
2012 ja 2013 Helsinki ja Tukholma.
2022 Tampere ja Helsinki.