Blogi

Kirjoittaja:

pääsihteeri Jari Kanerva, LTS

Julkaistu:

15.05.2020

Jaa:

Matka kohti ihmisen valmentamista jatkuu

Matka kohti ihmisen valmentamista jatkuu

Alpo Suhonen kirjoitti Liikunta & Tiede -lehdessä (2/2020), että suomalainen valmennus perustuu edelleen fysikalistiseen, reduktionismiin ja dualistiseen ihmiskäsitykseen, jossa oleellista on mielen manipulointi ja kehon muokkaus. Mekanistinen valmennusmetodi alistaa nuoren ihmisen tuloksentekokoneeksi. Tämä ei ole uusia asia, mutta yhä ajankohtainen.

Palatkaamme vuoteen 1995, jolloin filosofi Jyri Puhakainen väitteli Tampereen yliopistossa holistisesta ihmiskäsityksestä ja sen heuristiikasta urheiluvalmennuksen kannalta. Väitöskirjan otsikko oli kuvaavasti Kohti ihmisen valmentamista. Akateeminen tuotos oli vain osa Puhakaisen laajaa osallistuvan filosofian projektia. Lehtikirjoituksilla, luennoilla sekä radio ja TV-esiintymisillä hän käynnisti tai pikimmiten pakotti suomalaisen urheiluväen keskusteluun urheiluvalmennuksesta, huippu-urheilusta ja tutkimuksesta.

Puhakainen esitti protestin tekniselle tiedon intressille rakentuvaa ja manipulatiiviseen hallintaan tähtäävää valmennusajattelua vastaan, joka unohti ihmisen kokonaisena ajattelevana oliona. Hänen mukaansa urheilun tutkimus ja käytännön valmennus perustui biologisoivaan peruskatsomukseen, jossa liikkuvaa ihmistä tarkasteltiin puhtaasti fysiologisena ilmiönä. Kuitenkin urheilussa ihminen tarkastelee itseään elävänä, kokevana, tuntevana sekä tiettyihin päämääriin suuntautuvana olentona. Puhakainen painotti, että urheiluvalmennuksessa tulisi yhä voimakkaammin nojautua eettisiin ja ihmiskäsityksellisiin lähtökohtiin. Hänen holistinen valmennusideologiansa palautuu perusajatukseen, jossa jokainen urheilija on erityinen yksilö, jota on valmennettava kokonaisvaltaisesti juuri hänelle soveltuvalla tavalla – myös joukkuelajeissa.

Puhakaisen mukaan valmennuksen ytimenä on urheilijan kokemusmaailma ja koko valmennusprosessia on tarkasteltava humanistisen ongelma-asettelun näkökulmasta. Tällöin urheilijan oma maailma, arvot ja tunteet ovat valmennustyössä keskeisiä muuttujia. Urheilijan oman lajin vaatimukset tuovat kokonaisuuteen mukaan fyysiset tavoitteet.

Puhakaisen teesien jälkeen kaivettiin kaksi taisteluhautaa. Toisessa ryhmittyivät Jyri Puhakaisen lisäksi Alpo Suhonen ja Henrik Dettmann, ja toiseen vanhanliiton valmentajat. Huuto oli aluksi kova, mutta pienin askelin suomalainen valmennuskulttuuri on ottanut askelia kokonaisvaltaisen valmentamisen suuntaan. Suunnanmuutos-blogin haastattelussa (30.4.2020) Puhakainen toteaa:

”Koen, että olemme nyt siinä pisteessä, että ajatusta ihmisen valmentamisesta ei enää vastusteta, vaan se on itsestään selvää. 1980- ja 1990-luvuilla aika ei ollut vielä kypsä, vaan sen ajan kamppailut piti käydä. Kulttuurinmuutos on aina hidasta. Ensin pää lyödään lyttyyn, mutta lopulta ajatus kirkastuu riittävän monelle. On ollut kiva havaita, että kokonaisvaltaisen valmennuksen periaate, joistakin ylilyönneistä huolimatta, on nykyään monelle itsestään selvä asia. Tämä näkyy myös valmentajakoulutuksissa.”


Blogitekstin kirjoittaja:
Jari Kanerva

pääsihteeri, Liikuntatieteellinen Seura

Lähteet:

Kanerva, Jari 1996: Kohti ihmisen valmentamista. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 1996.  

Meri, Erkko 2020: ”Suomalainen valmennus ja valmennuskeskustelu oli kuin taistelukenttä, jossa oli kaksi leiriä” – Omin sanoin urheilufilosofi ja juniorivalmentaja Jyri Puhakainen. Suunnanmuutos johtava jalkapalloblogi (30.4.2020). (luettu 14.5.2020)

Suhonen, Alpo 2020: Menestyksen hinta. Liikunta & Tiede -lehti 2/2020.