Tutkimusuutinen

Kirjoittaja:

Antti Laine

Julkaistu:

03.02.2021

Jaa:

Maahanmuuttotaustaiset maajoukkuefutarit suomalaismediassa

Maahanmuuttotaustaiset maajoukkuefutarit suomalaismediassa
Kuva: Pixabay

Monet maahanmuuttotaustaiset jalkapalloilijat ovat raivanneet tiensä suomalaisen jalkapallon huipulle. Marko Kananen käsittelee artikkelissaan sitä, miten Suomen maajoukkueeseen edenneitä maahanmuuttotaustaisia miesjalkapalloilijoita ja heidän suhdettaan suomalaiseen jalkapalloon on käsitelty suomalaisessa mediassa 2000-luvulla. Maahanmuuttajuuden määritelmää ei ole artikkelissa rajattu, vaan aineiston analyysi pohjautuu aineistosta esiin nouseviin tapoihin puhua maahanmuuttajuudesta ja maahanmuuttotaustaisista jalkapalloilijoista.

Artikkelin teoreettinen viitekehys rakentuu kriittisen rotuteorian ja erityisesti rodullistamisen tematiikan ympärille. Tutkimusaineisto koostuu neljästä kirjasta, yhdestä dokumenttiohjelmasta ja kokoelmasta valtavirtamedioissa julkaistuja verkkotekstejä. Verkkotekstien hakusanoina on käytetty Suomen A- ja U21-maajoukkueissa 2000-luvulla esiintyneiden maahanmuuttotaustaisiksi tulkittavien pelaajien nimiä. Noin 200 tekstin joukosta lopullisen analyysin kohteeksi on valittu 50 tekstinäytettä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin, järjestämällä aineisto temaattisen luokittelun kautta uudeksi kokonaisuudeksi.

Aineiston moninaisuudesta johtuen tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa sellaisia yleisiä puhetapoja ja luokitteluja, jotka toistuvat aineistossa säännöllisesti tekstityypistä ja -tyylistä riippumatta. Aineiston tulkintaa on ohjannut ajatus suomalaisuudesta normatiivisena tilana ja kokemuksena. Näin on jäljitetty sitä, miten maahanmuuttotaustaisia pelaajia suhteutetaan ja arvotetaan suomalaiseen jalkapalloon nähden.

Jalkapalloilijoiden maahanmuuttajuus saa Kanasen mukaan urheilumedialle tyypilliseen tapaan ilmenemismuotonsa erottelujen ja rajanvetojen kautta, erityisesti meritokratiapuheena suhteessa suomalaisuuteen. Vertailuasetelman myötä suomalaisuus toimii jalkapallonkin kentillä normina, josta maahanmuuttotaustaiset pelaajat joko hyvässä tai pahassa poikkeavat. Normina on annettujen yksilötaitojen sijasta ohjeiden ja taktiikan tunnollinen noudattaminen: nöyrän työteliäs ja epäitsekäs joukkuepeli. 

Maahanmuuttotaustaiset jalkapalloilijat näyttäytyvät tässä vertailussa (hyvässä) ylivertaisilta, itsevarmoilta, periksiantamattomilta ja pallolliselta osaamiseltaan poikkeuksellisilta. Perusteita tälle haetaan heidän kantasuomalaisista pelaajista poikkeavista juuristaan. Vastapainona tällaiselle meritokratiapuheelle toimii huolipuhe, jossa ongelmia paikannetaan erityisesti joukkuepelaamiseen ja pelaajien henkisiin ominaisuuksiin. Pelitaitoja ei kyseenalaisteta, vaan kyse on lähinnä asenteesta, sitoutumisesta ja sopeutumisesta. Meritokratia- ja huolipuheen kautta maahanmuuttajataustaisille pelaajille muodostuu odotuksia, jotka vaihtelevat ”jalkapalloperiferian pelastajista” ”tyhjiin arpoihin”. 

Toisaalta aineisto osoittaa myös sen, että maahanmuuttotaustaisten pelaajien kuvailun laajenemisen ja monipuolistumisen myötä stereotyyppinen rajanveto on viime vuosina hälventynyt. Esimerkeiksi tutkija esittää jutuissa Lukas Hradeckyyn liitetyn henkisen johtajuuden ja Glen Kamaran nöyryyden. Samalla meritokratia- ja huolipuheen vertailukohdaksi ovat vaihtuneet ulkomaiset futistähdet. 

LÄHDE

Kananen, M. 2020. ”Supertähden ilmaantuminen on oletettavasti vain ajan kysymys”. Maahanmuuttajat ja suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuus. Kulttuurintutkimus 37 (3–4), 69–83. Verkkoartikkeli