Liikunta & Tiede -lehti 5/2020

Kirjoittaja:

Heidi Pekkola

Julkaistu:

19.11.2020

Jaa:

Lobbarina Brysselissä: liikunta ja urheilu tarvitsevat eurooppalaista edunvalvontaa

Lobbarina Brysselissä: liikunta ja urheilu tarvitsevat eurooppalaista edunvalvontaa
Kuva: Heidi Pekkolan kotialbumi

Vaikka lobbaamisella on hieman huono kaiku suo­meksi, myös positiiviset asiat, kuten liikunnan ja urheilun edistäminen ja olosuhteiden takaaminen, tarvitsevat EU-edunvalvontaa. Miten EU vaikuttaa lii­kunnan ja urheilun pelikenttiin? Miksi on tärkeää, että myös liikuntasektorin ääni on kuuluvilla Brysselissä? 

Olen toiminut yhdeksän vuotta Brysselissä liikun­nan ja urheilun eurooppalaisissa edunvalvontatehtävis­sä, ensin eurooppalaisten urheilujärjestöjen ENGSOn liikuntapoliittisena johtajana ja nykyisin Euroopan olym­piakomiteoiden (EOC) EU-toimiston varajohtajana. Täl­lä hetkellä yksi kuumimpia aiheita on eurooppalaisen urheilumallin turvaaminen. Amerikassa urheilu on pit­kälti tuottoa tavoittelevaa toimintaa myös harrastetasol­la: liikuntaa ja urheilua harrastavat ne, joilla on siihen taloudellisesti varaa. Euroopassa urheilu perustuu kan­salaistoimintaan ja pyramidin perustana nähdään yleis­hyödyllinen seuratoiminta ja huippuna ammattimainen huippu-urheilu.

Perusajatuksena on, että sekä ruohonjuuritason liikun­ta että huippu-urheilu toimivat samassa ekosysteemissä toisiaan tukien ja toisensa mahdollistaen. Pyramidiin si­joittuvat myös lajiliitot, joilla tunnustetaan olevan urhei­lun sisällä monopoli muun muassa päättää oman lajinsa säännöistä ja järjestää mestaruuskisoja. Idea parhaan ur­heilijan löytämisestä ei voi toimia, jos on monta tahoa, jot­ka väittävät järjestävänsä lajinsa mestaruuskilpailut. 

Tämä monopoliajattelu on ristiriidassa EU:n kilpailu­lainsäädännön kanssa, jonka alaista myös urheilu komis­sion linjauksen mukaan on, kun on kyse taloudellises­ta toiminnasta. Karkeasti ottaen EU:n kilpailupolitiikan mukaan kaikilla halukkailla pitää olla yhtäläinen oikeus järjestää taloudellista toimintaa. Urheilussa lajiliitot tai yksityiset järjestäjät ovat tällä perusteella oikeutettuja jär­jestämään kilpailuja riippumatta siitä, käytetäänkö voitot yleishyödyllisesti lajin sisäiseen kehittämiseen vai kää­räistäänkö voitot liikemiesten taskuun.

Haastavaksi tämän yhtälön tekee se, että taloudellises­ta toiminnasta saatavilla tuloilla on yleishyödylliseen toi­mintaan perustuvassa järjestäytyneessä urheilussa perin­teisesti kehitetty lajia solidariteettijärjestelmän kautta. Tuotot on sijoitettu muun muassa ruohonjuuritason seu­ratoimintaan, lasten ja nuorten liikuntaan tai tuomarei­den ja valmentajien kouluttamiseen. Komission kilpailu­politiikan pääosasto ei tätä erityispiirrettä täysin tunnusta.

Urheilumallin erityispiirteistä on viime aikoina ky­seenalaistettu myös eurooppalaisten ja kansainvälisten la­jiliittojen oikeus päättää lajinsa asioista. Yhtenä esimerk­kinä on kansainvälisen koripalloliiton (FIBA) ja Euroliigan välinen kiista, jossa Euroliiga ei ole halunnut tunnustaa FIBA:n maajoukkuekarsintojen aikataulutusta. Tämä on asettanut Euroliigan pelaajat hankalaan asemaan, sillä liigapelit ovat jatkuneet maajoukkuekarsintojen aikana. Myös Suomen maajoukkue kärsi taannoisissa MM-karsin­noissa kiistasta muun muassa Petteri Koposen ajoittais­ten poissaolojen takia. Euroliiga on tehnyt kiistassa valituksen Euroopan komissiolle.

Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) ja kaksi pikaluis­telijaa kiistelevät ISU:n urheilijoille langettamasta ran­gaistuksesta. Luistelijat osallistuivat Dubaissa järjestet­tyyn yksityiseen kilpailuun, jota ISU ei ollut hyväksynyt vedonlyöntiin liittyneen integriteettiriskin takia. Luiste­lijat valittivat päätöksestä Euroopan komissioon. Heidän mielestään ISU käytti hallitsevaa markkina-asemaansa estämällä muita tapahtumanjärjestäjiä tulemasta mark­kinoille, minkä vuoksi luistelijat eivät näin voineet har­joittaa ammattiaan. EU-tuomioistuimeen edennyt tapaus on vielä kesken. Sekä koripallon että luistelun tapauk­sissa on lopulta kyse lajiliittojen päätösvallasta omassa urheilulajissaan.

Yleishyödyllisen toiminnan ja matalan kynnyksen osal­listumismahdollisuuksien turvaaminen vaatii, että järjes­täytynyt urheilu pystyy perustelemaan entistä paremmin urheilun eurooppalaiseen pyramidin erityispiirteet, jot­ta komissiokin ne täysin tunnustaisi. Koronakriisin talou­delliset vaikutukset heikentävät tilannetta entisestään, eivätkä ainakaan helpota mallin tulevaisuutta. Tässä ti­lanteessa myös järjestäytyneen urheilun itsensä tulee toi­mia vastuullisesti, eettisesti kestävästi ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen, jotta sen erityispiirteet voidaan perustella. 

Green Deal ja tasa-arvo komission painopisteinä 

Ursula von der Leyenin johtaman Euroopan komission yksi pääpainopiste on ”Green Deal”, jonka alle on koot­tu komission suunnittelemat toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Nämä näkyvät myös liikuntaan ja urheiluun vaikuttavina käytännön toi­mina. Suomessakin julkisuutta saanut, mahdollinen ny­kyisen kaltaisista tekonurmista luopuminen voi olla seu­raus EU:n suunnittelemasta mikromuovien kieltämisestä, sillä tekonurmilla käytettävä kumirouhe sisältää mikro­muoveja. Asian käsittely jatkuu. Tärkeää olisikin löytää vaihtoehtoja kumirouheelle ja varmistaa vähintään riittä­vä siirtymäaika. Lisäksi Green Dealin vaikutukset voidaan nähdä myös hiihdon suksivoiteissa, joihin EU:n fluorira­joitukset vaikuttavat, tai ampumaurheilussa, sillä lyijyluo­tien kieltäminen on myös asialistalla.

Green Deal tulee kuitenkin nähdä myös mahdollisuu­tena. Liikunnan ja urheilun on muututtava kestävämmäk­si sekä ilmastonmuutoksen torjunnan eteen aktiivisesti toimivaksi toimijaksi jo siksi, että ilmastonmuutoksen torjuminen on elinehto monen lajin harrastamiselle tu­levaisuudessa. EU:n vuosien 2021–2027 rahoitusohjel­mien ympäristöpainotus näkyy vahvasti esimerkiksi ra­kennerahastoissa. Tämä voi avata mahdollisuuksia myös esimerkiksi liikuntapaikkojen energiatehokkuuden pa­rantamiseen, urheilutapahtumien ekologisen jalanjäl­jen pienentämiseen tai jokapäiväisen seuratoiminnan kehittämiseen.

Toinen urheiluun vaikuttava komission painopiste on sukupuolten välinen tasa-arvo. Komission tasa-arvostra­tegiassa 2020–2025 urheilu mainitaan suoraan muun muassa siten, että strategia tavoittelee tasa-arvoa niin urheilun johtopaikoilla kuin liikuntaan osallistumisen mahdollisuuksissa.

Moni EU:n päätös vaikuttaakin liikunnan ja urheilun harrastamiseen Suomessa ruohonjuuritasolla. EU-edun­valvontaa tarvitaan ja kaikki edellä esitelty onkin EOC EU -toimiston asialistalla. Lisäksi seuraamme muun muas­sa EU:n rahoitusohjelmaneuvotteluita esimerkiksi Eras­mus-ohjelmaa vuosille 2021–2027. Yritämme vaikuttaa sii­hen, että EU tukisi myös liikuntasektoria koronakriisistä selviämiseen. Edessä ovat haastavat ajat, ja tässä tilan­teessa edunvalvontaa tarvitaan ehkä jopa enemmän kuin koskaan. 

HEIDI PEKKOLA 
Deputy Director
EOC EU Office
pekkola(a)euoffice.eurolympic.org