Liikuntatieteellinen näkökulma koulujen avoimiin tilaratkaisuihin

Uusimman lasten ja nuorten liikuntasuosituksen mukaan 7‒17-vuotiaiden olisi liikuttava monipuolisesti, reippaasti ja rasittavasti vähintään 60 minuuttia päivässä itselleen sopivalla tavalla, ikä huomioiden. Lisäksi runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa tulisi välttää. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrä huolestuttaa laajasti. Esimerkiksi LIITU 2018-tutkimuksen mukaan vain 38 prosenttia 9–15-vuotiaista liikkui suositusten mukaisesti. Kouluja pidetään keskeisinä ympäristöinä, joissa fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä, sillä lapset ja nuoret viettävät siellä suuren osan arkipäivistään. Koulupäivissä on myös paljon potentiaalia fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Lapset ja nuoret viettävät keskimäärin 65 prosenttia kouluajasta fyysisesti passiivisina ja noin viisi prosenttia ajasta kohtalaisella tai rasittavalla intensiteetillä liikkuen.

Tilaratkaisut vaikuttavat oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. Avoimet ja joustavat tila- ja kalusteratkaisut voivat mahdollistaa enemmän kohtalaista- ja rasittavaa liikkumista oppituntien aikana, sillä kun kalusteet ovat helposti liikuteltavissa, voidaan oppituntien aikana järjestää tilaa myös vauhdikkaammalle liikkumiselle. Avoimien tilaratkaisujen mahdolliset vaikutuksen oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen kohdistunevat erityisesti paikallaanolon määrään ja sen tauottamiseen. CHIPASE-tutkimuksen tulosten perusteella paikallaanoloa tauotettiinkin avoimissa tiloissa perinteisiä luokkatiloja enemmän, mutta viidesluokkalaiset olivat jopa fyysisesti passiivisempia avoimissa tiloissa (linkki tutkimukseen).

Avoin tila ei yksin lisää liikettä

Avoimiin tiloihin liitetään usein itseohjautuva oppiminen, liikkumisen vapaus ja yhteistyö vertaisten kanssa, jolloin oppilaiden paikallaanoloaika voi mahdollisesti vähentyä. Ympäristö ei itsessään todennäköisesti kuitenkaan lisää oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Myös opettajien toiminta vaikuttaa merkittävästi oppilaiden liikkumiseen.

Avoimiin tilojen käyttöön liittyy haasteita, sillä opettajat tasapainoilevat esimerkiksi liikkumisen vapauden ja työrauhan välillä, sillä oppilaiden määrä on avoimissa tiloissa yleensä suurempi kuin perinteisissä luokkatiloissa. Aiemmissa tutkimuksissa on myös raportoitu haasteita opettajien sopeutumisessa avoimiin tiloihin. Huolimatta fyysisten tilojen muutoksesta opettajat ovat jatkaneet samojen pedagogisten käytänteiden käyttöä kuin perinteisissä luokkatiloissa. Lisäksi avoimien tilojen hyödyntäiseen liittyvinä haasteina on raportoitu koulujen käytäntöjen joustamattomuutta, vaikeuksia johdonmukaisen pedagogiikan luomisessa, ristiriitoja opettajatiimin sisällä ja puutteita opettajien taidoissa muokata fyysistä ympäristöä. Myös opettajien henkilökohtaiset valmiudet tukea fyysistä aktiivisuutta sekä näkemykset sen tärkeydestä vaikuttavat siihen, miten paljon he mahdollistavat oppituntien aikaista fyysistä aktiivisuutta.

CHIPASE-tutkimuksessa olemme havainnoineet opettajien toimintaa avoimissa ja perinteisissä luokkatiloissa. Tällä hetkellä vertaisarvioinnissa olevan tutkimuksen perusteella opettajat rajoittivat avoimissa tiloissa oppilaiden liikkumista enemmän kuin perinteisissä luokkatiloissa. Avoimissa tiloissa opettajat organisoivat enemmän siirtymiä, kun taas perinteissä luokkatiloissa opettajat johtivat enemmän fyysistä aktiivisuutta esimerkiksi taukojumpan muodossa.

Fyysinen aktiivisuus voi edistää oppimista ja sitoutumista

Terveysvaikutusten lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on havaittu olevan yhteyksiä oppimiseen liittyviin tekijöihin ja esimerkiksi eri koulusitoutuneisuuden ulottuvuuksiin. Watson ym. (2017) meta-analyysin mukaan oppituntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella on mahdollisesti myönteinen yhteys esimerkiksi luokkahuonekäyttäytymiseen ja kognitiivisiin toimintoihin. Lisäksi Owen ym. (2016) mukaan fyysisellä aktiivisuudella on havaittu positiivinen yhteys koulusitoutumiseen.

CHIPASE-tutkimuksessa selvitimme luokkatilojen, fyysisen aktiivisuuden ja koulusitoutumisen välisiä yhteyksiä. Avoimet tilaratkaisut olivat yhteydessä oppilaiden emotionaaliseen sitoutumiseen, joka puolestaan oli yhteydessä behavioraaliseen sitoutumiseen, mutta kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä koulusitoutuneisuuteen (linkki tutkimukseen). Tulosten perusteella fyysisen aktiivisuuden määrä ei itsessään ole yhteydessä koulusitoutuneisuuteen. Aiemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet liittyvät mahdollisesti muihin tekijöihin kuin fyysiseen aktiivisuuden määrään itsessään, kuten taukoihin opetuksesta ja fyysisesti aktiivisiin oppimismenetelmiin.

Opettajille tarjottava työkaluja ja koulutusta luokkatilojen hyödyntämiseen

Koulujen avoimiin tilaratkaisuihin liittyy liikuntatieteellisestä näkökulmasta useita mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Kiinnostavia näkökulmia avautuu esimerkiksi oppilaiden oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, opettajien toimintaan ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiin oppimiseen liittyviin tekijöihin sekä koulusitoutuneisuuteen.

Aikaisemman tutkimuksen ja CHIPASE-tutkimuksen alustavien sekä jo julkaistujen tulosten perusteella avoimet tilat luovat mahdollisuuksia. Opettajista sekä oppilaista itsestään riippuu kuitenkin, miten näitä tiloja hyödynnetään myös fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Avoimien tilojen käyttöön liittyy myös haasteita, joten opettajille on tarjottava riittävästi työkaluja ja koulutusta luokkatilojen potentiaalin hyödyntämiseen.

Jani Hartikainen
Väitöskirjatutkija
Liikuntatieteellinen tiedekunta
Jyväskylän yliopisto
jani.p.hartikainen(at)jyu.fi
Twitter: @JpHartikainen

Jani Hartikaisen tutkimus ”Oppituntien aikainen fyysinen aktiivisuus, opettajien toiminta ja koulusitoutuneisuus avoimissa oppimisympäristöissä ja perinteisissä luokkatiloissa” palkittiin Liikuntatieteen päivien 2021 Nuorten tutkijoiden tutkimuskilpailussa.

Lähteet

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Julkaisun verkkoversio.

Brittin, J., Sorensen, D., Trowbridge, M., Lee, K. K., Breithecker, D., Frerichs, L., & Huang, T. (2015). Physical activity design guidelines for school architecture. PloS one, 10(7), e0132597.

Saltmarsh, S., Chapman, A., Campbell, M., & Drew, C. (2015). Putting “structure within the space”: Spatially un/responsive pedagogic practices in open-plan learning environments. Educational Review, 67(3), 315–327.

Kokko, S., Martin, L., Husu, P., Villberg, J., Mehtälä, A., Jussila, A. M., ... & Välimaa, R. (2019). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja, (2019: 1).

Hegarty, L. M., Mair, J. L., Kirby, K., Murtagh, E., & Murphy, M. H. (2016). School-based interventions to reduce sedentary behaviour in children: A systematic review. AIMS Public Health, 3(3), 520. https://doi.org/10.3934/publichealth.2016.3.520 

Van Stralen, M. M., Yıldırım, M., Wulp, A., Te Velde, S. J., Verloigne, M., Doessegger, A., ... & Chinapaw, M. J. (2014). Measured sedentary time and physical activity during the school day of European 10-to 12-year-old children: the ENERGY project. Journal of Science and Medicine in Sport, 17(2), 201–206.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021). Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Opetusministeriön julkaisuja 2021:19. Julkaisun verkkoversio.

Hartikainen, J., Haapala, E. A., Poikkeus, A-M., Lapinkero, E., Pesola, A. J., Rantalainen, T., Sääkslahti, A., Gao, Y. & Finni T. (2021). Comparison of Classroom-Based Sedentary Time and Physical Activity in Conventional Classrooms and Open Learning Spaces Among Elementary School Students. Front. Sports Act. Living 3:626282. doi: 10.3389/fspor.2021.626282

Sigurðardóttir, A. K., & Hjartarson, T. (2016). The idea and reality of an innovative school: From inventive design to established practice in a new school building. Improving Schools, 19(1), 62–79.

Campbell, M., Saltmarsh, S., Chapman, A., & Drew, C. (2013). Issues of teacher professional learning within ‘non-traditional’ classroom environments. Improving Schools, 16(3), 209–222.

Carvalho, L., & Yeoman, P. (2018). Framing learning entanglement in innovative learning spaces: Connecting theory, design and practice. British Educational Research Journal, 44(6), 1120–1137.

Deed, C., & Lesko, T. (2015). ‘Unwalling’ the classroom: Teacher reaction and adaptation. Learning Environments Research, 18(2), 217–231.

Michael, R. D., Webster, C. A., Egan, C. A., Nilges, L., Brian, A., Johnson, R., & Carson, R. L. (2019). Facilitators and barriers to movement integration in elementary classrooms: A systematic review. Research quarterly for exercise and sport, 90(2), 151–162.

Watson, A., Timperio, A., Brown, H., Best, K., & Hesketh, K. D. (2017). Effect of classroom-based physical activity interventions on academic and physical activity outcomes: a systematic review and meta-analysis. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 14(1), 1–24.

Owen, K. B., Parker, P. D., Van Zanden, B., MacMillan, F., Astell-Burt, T., & Lonsdale, C. (2016). Physical activity and school engagement in youth: a systematic review and meta-analysis. Educational Psychologist, 51(2), 129–145.

Kariippanon, K. E., Cliff, D. P., Lancaster, S. J., Okely, A. D., & Parrish, A. (2019). Flexible learning spaces facilitate interaction, collaboration and behavioural engagement in secondary school. PloS One, 14(10)

Kariippanon, K. E., Cliff, D. P., Lancaster, S. L., Okely, A. D., & Parrish, A. (2018). Perceived interplay between flexible learning spaces and teaching, learning and student wellbeing. Learning Environments Research, 21(3), 301–320.

Hartikainen, J., Poikkeus, A-M., Haapala, E. A., Sääkslahti, A. & Finni T. (2021). Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. Sustainability. 2021; 13(14):8116. https://doi.org/10.3390/su13148116