Liikunta on lihavuuden hoidon perusta, mutta huono laihdutuskeino

World Obesity Federationin mukaan liikunnan merkitys lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa on kaksijakoinen. Liikunta on välttämätön osa lihavuuden hoitoa ja se edistää terveyttä. Pelkkä liikunta vaikuttaa painoon kuitenkin vähän ilman ruokavaliomuutoksia. Lihavuus ei ole kiinni yksilön tahdonvoimasta, joten keskustelun ja toimenpiteiden tulisi siirtyä yhä enemmän yksilöstä elinympäristöön ja yhteiskunnan rakenteisiin. Kannanoton mukaan lihavuuslääkkeet vähentävät lihasmassaa, mikä korostaa voimaharjoittelun tärkeyttä niiden käytön yhteydessä.

Gowers ja kumppanit kokosivat kesä–syyskuussa 2025 tutkimustietoa ja kansainvälisten terveysjärjestöjen suosituksia. He täydensivät aineistoa neljän asiantuntijan haastatteluilla. Liikunnan hyödyt ovat kiistattomia lihavilla henkilöillä. Liikunta laskee verenpainetta, parantaa veren rasva-arvoja ja verensokerin hallintaa sekä lievittää masennus- ja ahdistusoireita. Se edistää myös tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja vähentää matala-asteista tulehdusta. Painoa suositusten mukaiset liikuntamäärät alentavat sen sijaan vain vähän ilman ruokavaliomuutoksia.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tavoitteena on vähentää riittämättömästi liikkuvien määrää 15 prosenttia vuoden 2010 tasosta. Kehitys on kuitenkin kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Vuonna 2010 liian vähän liikkuvien aikuisten osuus oli 26,4 prosenttia ja vuonna 2022 jo 31,3 prosenttia.

Kannanoton tuorein osa koskee painonhallintalääkkeitä. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi joulukuussa 2025 suosituksen GLP-1-lääkkeiden pitkäaikaiskäytöstä aikuisten lihavuuden hoidossa. Lääkkeet ovat tehokkaita, mutta paino palautuu usein hoidon päätyttyä, ja käytön aikana lihasmassaa katoaa usein merkittävästi. Lääkkeiden tuleekin olla osa laajempaa hoitokokonaisuutta, johon kuuluvat sekä ravitsemusohjaus että erityisesti voimaharjoitteluun painottuva liikunta.

Kannanotto arvostelee voimakkaasti ajattelutapaa, jonka mukaan lihavuus johtuisi vain tahdonvoiman puutteesta. Osin elintarvike- ja juomateollisuuden ylläpitämä käsitys vahvistaa lihavuuden stigmaa. Monet elintarvike- ja juomateollisuuden toimijat ovat pyrkineet liittämään tuotteensa liikunnallisuuteen ja terveyteen, esimerkiksi sponsoroimalla olympiakisoja, ja siten pyrkineet vaikuttamaan käsityksiin terveyttä edistävistä elintavoista.

Ratkaisuiksi Gowersin ryhmä esittää WHO:n toimintaohjelman neljä tavoitetta: 1) aktiivinen yhteiskunta, 2) aktiiviset ympäristöt, 3) aktiiviset ihmiset ja 4) aktiiviset järjestelmät. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteiskunnassa vallitsevien käsitysten ja normien muuttamista liikuntaa arvostaviksi.

Tarpeen on myös rakennetun ja rakentamattoman ympäristön tekeminen liikuntaa tukeviksi. Keinovalikoimaan kuuluu lisäksi yhteiskuntaa läpileikkaavien näyttöön perustuvien liikunnan edistämisohjelmien käynnistäminen varhaiskasvatuksessa, kouluissa, työpaikoilla ja terveydenhuollossa. Hallitusten tukea tarvitaan kaikille näille tavoitteille. Oleellista on myös tukea riittävästi sekä tutkimusta että tutkimustiedon käytäntöön viemistä.

Eero Haapala
eero.haapala(a)xamk.fi

Lähde:

Gowers, Z., Li, B., Gómez, S. F., Jackson-Morris, A., Farmer, M., Thompson, R. & Buse, K. 2026. The Role of Physical Activity in the Prevention and Management of Obesity: A Position Statement From the World Obesity Federation. Obesity Reviews 2026;27:e70103. doi.org/10.1111/obr.70103