Liikunta-alan osaaminen murroksessa

Opetushallituksen liikunta-alaa tarkastelevassa raportissaan ennakointiryhmä (Nikander, Haapamäki & Tuominen-Thuesen 2020) keskittyy terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan. Kilpa- ja huippu-urheilu on rajattu pois tarkastelusta.

Kunnat ovat yksi suurimmista terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toteuttajista ja mahdollistajista (Liikuntalaki 5 §). Ennakointiryhmän mukaan liikuntapalveluiden järjestäminen kunnissa erikseen omana kokonaisuutenaan ei tulevaisuudessa riitä. Liikuntapalveluiden tulisi tunnistaa ja ottaa käyttöön erilaisia yhteistyömuotoja kunnan palveluiden välillä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut voivat tavoittaa paremmin juuri niitä kuntalaisia, joista usein ollaan eniten huolissaan puhuttaessa liian vähäisestä liikkumisesta.

Tulevaisuuden moniammatilliset liikuntapalvelut edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Moniammatillisuus on kuntasektorilla trendikästä. Hyvinvoinnin edistämisen kannalta sitä myös todella tarvitaan. Sen pitäisi tarkoittaa entistä useamman eri ammattikunnan läheistä yhteistyötä, sillä nykyisin kuntien siiloutuneet palvelut eivät edistä kuntalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla.

Nikanderin ja kumppaneiden (2020) raportin mukaan yhteistyön lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa vaatii liikunta-alan ammattilaisilta hyvinvoinnin eri osatekijöiden laajempaa tuntemusta. Myös sote-palveluissa tulisi tunnistaa liikuntapalvelut mahdollisena kumppanina hyvinvoinnin palveluviidakossa.

Liikunta-alan ja sosiaali- ja terveydenhuollon lähentyminen vaikuttaa liikunnan ammattilaisten osaamistarpeisiin. Ennakointiryhmä nostaa raportissaan esiin kunnissa tulevaisuudessa työskentelevien liikunta-alan asiantuntijoiden tärkeinä osaamisalueina ensinnäkin laaja-alaisen hyvinvointiymmärryksen sekä tiedon käsittelyn ja hyödyntämisen. Myös liikunta-alan toimintojen vaikutusten ja riippuvuussuhteiden ymmärtämiseen perustuva prosessiosaaminen korostuu. Tulevaisuuden haasteena on rakentaa uutta siltaa maakunnallisten hyvinvointi- ja terveyspalveluiden ja kunnan liikuntapalveluiden välille. Raportin perusteella näissä moniammatillisissa yhteistöissä liikunnan itseisarvollinen rooli vähenee ja välineellisen arvon merkitys korostuu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oikeanlaisella liikunnalla voidaan ehkäistä sairauspoissaoloja vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta. Pelkästään selkäsairauksien aiheuttamat sairauspoissaolot työikäisten keskuudessa aiheuttavat 1,7 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää vuodessa (Vasankari & Husu 2018).

Kuntien liikuntapalvelut tulevat jatkossa tekemään yhteistyötä koko ihmisen elämänkaaren matkalla neuvolapalveluissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, terveydenhuollossa ja kotihoidossa. Ennakointiryhmä haluaisi nähdä liikunta-alan asiantuntijat tasavertaisina terveydenedistämisen moniammatillisessa palvelujärjestelmässä. Hyvä esimerkki moniammatillisesta yhteistyöstä on liikuntaneuvonta terveysasemilla. Tällä hetkellä sitä saavat antaa fysioterapeutit, joilla on oikeus tutustua potilastietoihin. Liikunnanohjaajat eivät voi tehdä tätä työtä, sillä Valvira ei tunnista heidän osaamistaan. Voisivatko liikunnanohjaajat antaa liikuntaneuvontaa jatkossa?

Käynnissä olevan Erityisliikunnanohjaaja – Kohti soveltavan liikunnan kehityskumppanuutta -hankkeen kokemusten perusteella moniammatillisuus tulee jatkossa korostumaan entisestään myös erityisliikunnanohjaajilla, joista yli puolella on liikunta-alan ammattikorkeakoulututkinto. Tarvitsevatko eritysliikunnanohjaajat jatkossa myös jotakin muuta koulutusta liikunta-alan tutkinnon lisäksi, jos he käsittelevät työssään potilastietoja esimerkiksi myöntäessään erityisuimakortteja?

Liikunta-alan nykyiset koulutusnimikkeet eivät kerro osaamisesta

Liikunta-alan koulutusten osalta on koettu haasteelliseksi, ettei tutkinnon sisältöjä ja osaamista tunnisteta. Liikunta-alan asiantuntija joutuu usein itse esittelemään ja perustelemaan substanssiosaamistaan, kuten liikunnanohjaajan tutkinnon (AMK) suorittaneiden osalta on havaittu (Lehmusto 2021).

Liikunnanohjaajan AMK-tutkinto tähtää liikunnan ja urheilun asiantuntijatehtäviin. Oman kokemukseni perusteella kyseinen tutkinto on kunnissa usein kelpoisuusvaatimuksena liikunnanohjaajan tehtäviin, joihin ammattikorkeakoulujen liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma ei nykyisessä muodossaan tarjoa osaamista. Paremmat eväät liikunnanohjaukseen kunnissa antaa urheiluopistoissa tapahtuva liikuntaneuvojien koulutusohjelma.

Nikanderin ja kumppaneiden raportin (2020) mukaan liikunta-alan ydinosaaminen tulee jatkossakin olemaan liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden ylläpitoa ja vahvistamista. Lisäksi tarvitaan senioriliikuntaan erikoistuneita ammattilaisia, liikuntaan sosiaalistamisen osaajia sekä etäohjauksen ja liikunta-alan sisällöntuotannon taitavia asiantuntijoita. Ennakointiryhmä näkee liikunta-alan ammattilaisten olevan myös tärkeässä roolissa tukemassa opetusta ja opetushenkilökunnan osaamista, jotta väestön fyysisen aktiivisuuden väheneminen voitaisiin pysäyttää ja suunta kääntää liikkumisen kasvuun. Lapsista ja nuorista entistä useampi harrastaa ohjattua liikuntaa ammattimaisesti toteutetussa ohjauksessa, mutta samalla arkiliikkuminen ja omatoiminen liikkuminen vähenevät (Kokko & Martin 2019).

Liikkuvat-toimintamallin mukaan liikunta-alan ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella voi edistää liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Hyviä esimerkkejä onnistuneesta moniammatillisesta yhteistyöstä kunnissa löytyy juuri sivistyspalveluissa. Esimerkiksi Lappeenrannassa koululiikunnanohjaajat työskentelevät osana kouluyhteisöä. Vantaan liikuntapalvelut ovat puolestaan vakinaistaneet Liikkuvan koulun ja varhaiskasvatuksen koordinaattorit, jotka toimivat kasvattajien tukena.

Ennustan, että seuraavassa liikunta-alan osaamisen arvioinnissa tullaan pohtimaan edellä mainittujen toimenpiteiden vaikutusta tulevaisuuden työikäisten liikkumiseen. Millaisia itsenäisiä liikkujia lapsista ja nuorista kasvaa, kun liikuntaharrastukset ovat olleet heille helposti saatavilla koulu- tai opiskelupäivän yhteydessä? Nähdäänkö tulevaisuuden työelämässä myös harrastustuokioita työpäivän yhteydessä? On kiinnostavaa seurata, kuinka ohjatuissa ryhmissä liikkumaan tottuneet lapset ja nuoret löytävät myöhemmin aikuisena omaehtoisen liikkumisen.

Riikka Roitto
hankekoordinaattori
Liikuntatieteellinen Seura

Lähteet

Kokko S. & Martin L. (toim.) 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. Julkaisun verkkoversio.

Lehmusto T. 2021. Liikunnanohjaajan tutkintonimike ei kerro tarpeeksi asiantuntijuudesta. Haaga-Helian tiedote. Tiedote verkossa.

Nikander J., Haapamäki J. & Tuominen-Thuesen M. 2020. Vierivä kivi ei sammaloidu – liikunta-ala murroksessa. Liikunta-alan osaamisen ennakointityön loppuraportti. Opetushallitus, raportit ja selvitykset 2020:27. Julkaisun verkkoversio.

Vasankari T. & Husu P. (toim.) 2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2018:31.