Blogi

Kirjoittaja:

erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS

Julkaistu:

20.12.2018

Jaa:

Liikkuva joulu?

Liikkuva joulu?
Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta

Tapahtui niinä aikoina, että maa sai ensimmäisen Liikuntapoliittisen selontekonsa. Tämä selonteko oli laatuaan ensimmäinen, ainakin tällä nimellä. Selonteko sisältää yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista liikunnan alalta. Mutta katso, Liikkuvaa joulua siellä ei näy. Pitäisikö näkyä? Ja näkyykö liikunta ylipäätään joulussa?

Ainakin joulun peruskertomuksessa liikunnalla on merkittävä osa. Jouluevankeliumista saamme lukea, miten kansa joutui kokoontumaan verolle pantavaksi. Jalan ja ratsain oli kuljettava. Liikunta oli välttämättömyys.

Vuoden lyhimpien päivien tienoot olivat Euroopassa suuri juhla jo ennen kristillistä kulttuuria. Kirkko juurrutti tulkintansa joulusta olemassa olevaan maaperään.

Innostipa joulu Seitsemää veljestäkin. He löivät Impivaarassaan painia ja saunoivat niin rajusti, että polttivat pirttinsä. Kirmaisu paljain jaloin halki lumen peittämän metsän entiseen kotitaloon Jukolaan oli pakon sanelema uroteko. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Liikuntaan viittaa omalla tavallaan myös uusvanha sanonta ”joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten”. Alkoholilla on osuutta asiaan.

Joulukuusia oli 1800-luvulla porvaris- ja säätyläisperheissä. Kansakoulu teki joulukuusesta laajalti tunnetun. Samalla kuusenhausta tuli osa joulunalusohjelmaa. Perinteisellä tyylillä metsästä tehtynä suoritus käy liikunnasta. Tänä päivänä moni ottaa yllättävän monta askelta jahdatessaan ”pakollisia” joululahjoja.

Talvi ja lumi liittyvät jouluun, kuten iltapäivälehtien jouluennusteista saamme jo hyvissä ajoin lukea. Valkea joulu on talviurheilijan unelma – ja kaikuu se joululauluissakin. ”Kun maas´ on hanki ja järvet jäässä” tai ”On hanget korkeat, nietokset” vievät aikaan, joka on yhä vaikeampi tavoittaa. Ilmoja pitelee aina, mutta ilmastonmuutos pitelee pahoin talviurheilun ystäviä. Jääkiekko on pelastautunut halleihinsa, hiihto katon alla ei ole saanut vastaavaa suosiota.

Joulupaketeista löytyy usein liikunnallisia lahjoja. Ja niitä kokeillaan heti, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Kahdeksanvuotiaana ehdin katkaisemaan lahjasukset joulupäivänä. Isävainaa liitti kärjen pellittämällä, kuten 1970-luvulla saatettiin vielä tehdä.

Joulu on myös maallisten ja ennen kaikkea mahallisten nautintojen aikaa. ”Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroa”, oli sata vuotta sitten enemmän toivetta kuin todellisuutta. ”Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa / Läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa” on runoillut Juice Leskinen 1980-luvulla. Sittemmin joulupöydän kattaukseen on tullut laatuja lisää, mikä ei ole tappanut nautinnonhakuisuutta.

Joulun jälkeen koittaa kieltäymysten aika. Menneinä vuosisatoina kinkunsulatus hoitui pakosta, kun ruokavarat niukkenivat kevättä kohti. Näinä aikoina lehdet pursuavat vuoden vaihduttua laihdutus- ja kuntoiluvinkkejä. Tiensä autuuteen löytäneet todistavat, miten he ovat ”joutuneet” panemaan vaatekaappinsa uusiksi, tai miten juuri syväkyykky-yläpysty -jumppa on se oikea.

Kokemusviisaus sanoo, että on sama, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, kun pitää silmällä syömisiään uudenvuoden ja joulun välillä. Vankka jouluateria voi tosin jäädä viimeiseksi. Sekavan, rosollin rippeitä tapaninpäivänä muistuttavan katsaukseni pohjalta ehdotan, että Liikkuva joulu jää kaikessa ristiriitaisuudessaan valtiovallan vaikutusyritysten ulkopuolelle.

Hyvää joulunaikaa!

Blogitekstin kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS