Liikkumisen suositukset ovat lahja liikunnalle
”Liiku tai liikuskele edes kevyesti. Tauota paikallaanoloa, ja muista riittävä uni.” UKK-instituutin liikkumisen suositukset (21.10.) ovat hämmentäneet ja jopa närkästyttäneet reippaan liikunnan ystäviä. Lasketaanko tuolista nouseminen liikunnaksi, ihmetellään Tahko Pihkala -seurassa (HS 26.10). Myös Helsingin Sanomat katsoo, että suositukset muuttavat koko liikunnan käsitteen (HS 21.10). Tällaisiin tulkintoihin päädytään, kun liike ja liikuskelu sotketaan liikuntaan.
UKK-instituutin suositukset ovat terveyssuosituksia, eivät liikuntasuosituksia. ”Liikkumisen suositukset kiteyttävät terveyden kannalta tarvittavan viikoittaisen liikkumisen määrän”, todetaan suosituksissa. Ohessa muistutetaan riittävästä unesta. Samalla olisi voinut muistuttaa oikeanlaisesta ravinnosta, lihavuuden välttämisestä, suun terveydestä, seksuaaliterveydestä, mielen terveyden vaalimisesta sekä tupakan, päihteiden ja riippuvuuksien vaaroista. Terveys on monen tekijän summa ja liikkumisella on siinä oma tehtävänsä.
Suositusten julkistamistilaisuudessa valtiovallan puheenvuoron käytti STM:n valtiosihteeri, ei OKM:n. Valinta oli perusteltu, sillä terveyden edistämisen päävastuu on STM:llä. Toinen kommenttipuheenvuoro oli tilattu Helsingin kaupungilta, jolla on oma liikkumisohjelma. Siinä korostetaan nimenomaan kaikenlaista liikkumista varsinaisen liikunnan ja urheilun sijaan. Kokonaisuudessaan julkistamistilaisuus alleviivasi sitä, ettei liikkumisen suosituksia tule sekoittaa liikunnan ja urheilun tavoitteisiin.
Kun kaikki varmasti kannattavat terveyden edistämistä, miksei UKK-instituutin suosituksille taputeta varauksettomasti myös liikuntaväen piirissä? Ehkä siksi, että liikunnan yhteiskunnallinen perustelu on ehditty hirttää terveystavoitteisiin, ja nyt koetaan, että ”liikunta on tehtävänsä tehnyt, liikunta saa mennä”. OKM:n johdolla uudistettu (2015) liikuntalaki ohjeistaa OKM:n koordinoimaan ”kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jonka tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen”. Nyt julkaistut suositukset antavat ymmärtää, että oikeampi koordinointitaho olisi STM (ja STM:n kautta valtionavustusta saava UKK-instituutti).
Onko liikuntapiireissä syytä huolestua liikuntasektorin yhteiskunnallisen merkityksen kaventumisesta? OKM ja sen avustamat liikuntajärjestöt ovat tärkeitä, mutta eivät niin keskeisiä liikkeen ja liikuskelun moottoreita kuin itse toivoisivat olevansa.
Huolestumisen sijaan liikuntaväen on syytä iloita. UKK-instituutti tekee suosituksillaan liikuntasektorille palveluksen. Suositusten myötä liikuntaväki oivaltanee, ettei kahviautomaatille kävelyn edistäminen tai unituntien laskeminen kuulu sen ydintehtäviin.
Yleensä paras tulos saavutetaan, kun keskitytään siihen missä ollaan hyviä ja missä on kilpailuetua muihin nähden. Liikuntasektori on ylivoimainen toimija, kun puhutaan liikuntaharrastuksesta, kisailusta ja urheilusta. Liikunnan toimijat ovat kuitenkin (ja aivan liian helposti) antautuneet ajatukselle, että vain se mitä voidaan mitata, on arvokasta. Liikunta ei ole pelkästään terveyskäyttäytymistä vaan myös kulttuuria, jonka arvo on toistaiseksi mittaamatonta kuten kulttuurin muutenkin. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa, että luovutaan liikuntakulttuurin itseisarvon vaalimisesta ja liikuntaan liittyvien merkitysten kartoittamisesta.
Pääministeri Rinteen hallitusohjelman mukaan ”tehdään selvitys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta”. Samalla on hyvä mahdollisuus tarkistaa liikuntalakia muutenkin. Laissa sopisi palata varsinaisen liikunnan ja liikuntakulttuurin edistämiseen. Silloin ehkä olisi aikaa ja voimia määritellä liikuntakulttuurin arvoa muutenkin kuin askel- ja rasvamittareilla.
Blogitekstin kirjoittaja: Teijo Pyykkönen, vapaa kirjoittaja
teijo.pyykkonen(at)gmail.com