Lihavat liikkujat kaipaavat tukea
Liikuntaa ajatellaan tavallisesti terveyden kautta ihmisen yleistä hyvinvointia edistävänä toimintana. Liikunta tekee useimmille hyvää, mutta kaikille se ei ole itsestään selvästi myönteinen kokemus. Liikkuminen tai liikunnan harrastaminen on erityisen haastavaa niille liikkujille, joiden vartalot poikkeavat jollain tavoin oletetusta normista.
Lihavuus on yksi niistä ominaisuuksista, joka voi vaikuttaa liikuntakokemukseen monella tavoin. Liikunta voi olla haasteellista lihavalle ihmiselle fysiologisista, sosiaalisista, psykologisista tai materiaalisista syistä. Esimerkiksi vartalon koko ja ulottuvuudet voivat joskus fyysisesti estää tai rajoittaa liikkumista. Tietyt liikkumisen muodot voivat olla haasteellisia esimerkiksi vaadittujen liikeratojen tai suuren rasituksen vuoksi. Monet näistä fyysisestä koosta johtuvista rajoitteista on kuitenkin usein mahdollista ylittää lajivalinnalla, apuvälineillä ja erityisesti asianmukaisella ohjauksella, jonka avulla harjoitukset voi mukauttaa sopiviksi. Vartaloiden moninaisuus myös koon suhteen olisi hyvä ottaa huomioon kaikkien liikunta-alan ammattilaisten koulutuksessa. Tällöin esimerkiksi ryhmäliikuntatuntien ohjaajat voivat hienotunteisesti tarjota korvaavia liikkeitä, niiden tilalle, jotka ovat vaikeita tai joita ei voi lainkaan tehdä.
Kun olen tutkinut lihavien ihmisten kokemuksia liikunnasta, useimmiten syyksi vältellä liikuntaa tai haluttomuuteen harrastaa liikuntaa mainitaan sosiaaliset ja niihin liittyvät psykologiset syyt. Lihavien ihmisten liikuntakokemukset ovat usein ikäviä: heihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja he kokevat usein huonoa kohtelua niin kanssaliikkujiensa kuin liikunnan ammattilaisten taholta. Erityisesti lihavat naiset kertovat huonosta kohtelusta, naureskelusta, pilkasta ja pahansuovista katseista, joita kohtaavat harrastaessaan liikuntaa. Erityisesti julkisella paikalla tapahtuvan liikunnan kynnys on tästä syystä korkea. Kuntosalit, ryhmäliikuntatunnit, uimahallit ja uimarannat toistuvat lihavien ihmisten liikuntakertomuksissa huonon kohtelun paikkoina.
Lihavuuden stigma on vahva ja monet lihavat kokevat häpeää, syyllisyyden ja huonommuuden tunteita vartaloonsa liittyen. Nämä tunteet voivat estää tehokkaasti liikunnan pariin hakeutumisen ja varsinkin siitä nauttimisen. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti saatu oppi ja kokemus omasta ruumiista ”vääränlaisena” ja sosiaalisesti epähyväksyttävänä sekä tähän kytkeytyvä pelko joutumisesta negatiivisen huomion, arvioinnin ja nöyryyttämisen kohteeksi liikkuessa on yleinen. Lihavat liikkujat kokevat olevansa vääränlaisia ja väärässä paikassa. Tätä kokemusta vahvistaa sopivan liikuntavaatetuksen tai liikuntavälineiden heikko saatavuus.
Lihavat ihmiset saavat liikuntakentän hämmennyksiin
Näyttää siltä, että lihavat ihmiset ovat myös haaste liikunnan toimintakentälle. Tämä koskee liikunnan toimijoiden käsityksiä lihavista liikkujina, lihavien ihmisten mahdollisuuksista osallistua liikuntaan tai heidän kohtelustaan harrastaessaan liikuntaa. Onkin ristiriitaista, että samaan aikaan kun lihaville ihmisille suositellaan liikuntaa ja heidän oletetusta liikkumattomuudestaan ollaan laajalti huolissaan muun muassa kansanterveyden näkökulmasta, lihavien ihmisten liikkumisen edellytyksiin ja kohteluun liikunnan kentällä kiinnitetään kovin vähän huomiota.
Tällä hetkellä lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin liittyviä asenteita ja ennakkoluuloja ei kuitenkaan usein tunnisteta, eikä niiden vaikutuksia siten myöskään oteta huomioon liikunnan kentällä. Lihavien ihmisten liikkumaan rohkaiseminen edellyttää nykyisen liikuntakulttuurin kriittistä tarkastelua sekä inklusiivisempaa otetta liikuntaan. Liikunnan ei pitäisi olla vain jo valmiiksi liikunnallisten ihmisten tai sellaisiksi oletetuille tarkoitettu kenttä. Liikunnan ilo ja hyödyt kuuluvat myös lihaville.
Hannele Harjunen, YTT
sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto
Kirjoitus on osa Liikuntatieteellisen Seuran keväällä 2021 julkaisemaa vierailijablogisarjaa, jossa tutkijat ja asiantuntijat käsittelevät liikunnan ja urheilun tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä aiheita.