Kun kehitysuskoa vielä riitti

Keskustapoliitikko ja Suomen Pankin johtaja Ahti Karjalainen teki aikoinaan tunnetuksi sanonnan ”ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen”. Lausahduksen esitti alun perin tanskalainen fyysikko Niels Bohr. Kiteytys tuli mieleen, kun luin Katse vuoteen 2020 – tiedemiehet ennustavat tulevaisuutta -teosta. Nappasin seuramme toimiston muuton yhteydessä talteen roskiin menossa olleen kirjan.

Vuonna 1968 Yhdysvalloissa ilmestynyt ja kaksi vuotta myöhemmin suomennettu teos sisältää 13 artikkelia, joissa eri alojen asiantuntijat suuntaavat katseensa 50 vuoden päähän. Vuosi 2020 on jäänyt selkämme taakse. Olisi helppo naureskella tiedemiesten epätarkoilla ennustuksilla. Niitäkin teoksesta löytyy. Valtio-opin professori Ithiel de Sola Pool ennusti esimerkiksi nationalismin heikentyvän. Hän perusteli näkemystään sillä, että ”kansalliset katkeruuden aiheet menettävät voimansa paremman viestinnän, helpomman kielenkääntämisen ja ihmisten motivaatioiden suuremman ymmärryksen takia, minkä johdosta kansat yleisesti suhtautuvat toisiinsa ihmisinä yli etnologisten ja kansallisten rajojen”.

Kiinnostavampaa on tarkastella teosta ajankuvana 1960-luvun lopusta ja sen pohjalta nousseista käsityksistä kehitystrendeistä. Kirjoittajat näkivät maailman kahden suurvaltablokin järjestelmänä, mikä oli tuolloin järkevää. Kiinan nousu talouden ja politiikan suurvallaksi jää täysin tämän asetelman varjoon. Tätä selittää maan kulttuurivallankumouksesta johtunut sekasortoinen tilanne 1960-luvulla.

Nopeasti kiihtynyt väestönkasvu kiinnosti 1960-luvulla, sillä ihmisten määrän lisääntyminen pakotti pohtimaan mistä kaikille riittää ruokaa. Chicagon yliopiston professori Philip M. Hauser esitteli kolme mahdollista mallia, joiden mukaan maailman väkiluku olisi syntyvyyden tasosta riippuen vuonna 2018 joko 8,5, 9,7 tai 10,4 miljardia ihmistä. Vuonna 1966 maapallolla asui 3,3 miljardia ihmistä. Väestökasvu alitti maltillisimman vaihtoehdon, sillä kahdeksan miljardin raja ylittyi marraskuussa 2022.

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ilmatieteellisen komitean johtaja Thomas F. Malone tarkasteli säätä ja ilmastoa. Hänen arvioi, että sadetta, sumua, myrskyjä ja jopa koko ilmastoa opitaan tulevaisuudessa säätelemään. Malone totesi toisaalta hiilipitoisten polttoaineiden kulutuksen vaikuttavan ilmakehään ja ennakoi, että vuonna 2020 vaikutukest ovat saattaneet ylittää toleranssirajan.

Tietokoneiden nousu oli jo hyvässä vauhdissa. Bellin viestintätutkimuksen laitoksen johtaja J. B. Pierce arvioi, että vuonna 2020 ”kuvien ja tekstien viestittämisen sekä tietokoneiden ja laitteiden kauko-ohjauksen lisäksi ihmisten keskustelut voidaan kansainvälisellä puhelinjärjestelmällä välittää mihin maapallon kolkkaan tahansa”.

Lentoliikenteen PanAmin johtajistoon kuulunut Najeeb E. Halaby ennakoi tulevan hyvin monien ihmisten ulottuville kuten on myös tapahtunut. Hän ennusti ääntä nopeampien lentokoneiden yleistyvän. Tämä olisi mahdollistanut lennot etäisimpiinkin kohteisiin kahdeksassa tunnissa. Lentorahdin määrän voimakkaassa kasvussa Halaby osui oikeaan.

Artikkeleita sävyttää tietynlainen optimismi, joka näkyy uskona diplomatian, tieteen ja talouskasvun kykyyn ratkaista erilaisia ongelmia. Esimerkiksi ydinenergian lisääntyvä käyttö näytti laskevan sähkönhintaa. Myös luottamus kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksiin on luja. Kirjoittajat eivät käsittele elintason noususta ihmisille aiheutuvia ongelmia, kuten liian vähäisen liikkumisen ja yhä useampaa ihmistä koskettavan ylenpalttisen ravinnonsaannin seurauksia.

Eikä vastaavaa teosta koottaisi enää pelkästään tiedemiesten voimin. Herraseuran teksteissä naisten ja lasten näkökulmat jäivät sivuun.

Jouko Kokkonen

Katse vuoteen 2020. Tiedemiehet ennustavat tulevaisuutta. Weilin + Göös 1970. Suomennos Risto Varteva. Alkuteos Toward the Year 2018, Foreign Policy Association 1968.