Korona-aika jarruttaa järjestäytyneen liikunnan oravanpyörää

Suuret lajiliitot ja Olympiakomitea ovat tiukalla äänensävyllä vaatineet sisäliikuntapaikkojen avaamista lasten ja nuorten harjoittelua varten. Toive meni osittain läpi, kun pääkaupunkiseudun kunnat päättivät sallia helmikuun alusta alkaen 20-vuotiaiden ja nuorempien liikunnan omistamissaan sisäliikuntatiloissa. Tilansa sulkeneet seurat ja muut toimijat toimivat samoin.

Korona-aikana hämmennystä lisää se, että paikallistason päätökset menevät toisinaan ristiin. Kun Helsinki, Espoo ja Vantaa sallivat harrastustilojen avaamisen lasten ja nuorten harjoitteluun, niin Kuopio pani sisätilat säppiin ja Jyväskylä teki samoin.

Olympiakomitean puheenjohtajaksi marraskuussa 2020 valittu Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on liikuntaa koskevassa päätöksenteossa erikoisessa kaksois- tai jopa kolmoisroolissa: järjestö- ja kuntajohtajana sekä oppositiopoliitikkona. Vapaavuori ajoi vahvasti lasten ja nuorten harrastustilojen avaamista. Kuntavaalit lisäävät muutoinkin hermostuneisuutta sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Lapsiaan harrastuttavat vanhemmat ovat aktiivisia äänestäjiä.

Kyllä hätä keinot keksii

Seuratasolla kahden kuukauden pakkotauko pani vastuuhenkilöt koville. Esimerkiksi FC Konnun johtokunta joutui pohtimaan, pitäisikö oma kuplahalli avata. Siihen olisi antanut mahdollisuuden Palloliiton tulkinta, jonka mukaan ylipainehalli ei ole sisätila. Halli pysyi kiinni ja harjoittelu jatkui ulkokentillä pääkaupunkiseudun uusiin linjauksiin saakka. Helmikuun alussa harjoitukset alkoivat pyöriä uuteen ohjeistukseen perustuvien rajoitusten pohjalta.

Sisäharjoittelusulun aikana treenit jatkuivat ulkona. Runsas lumentulo pakotti vanhemmat kolaamaan kenttää. Ja isommat junnutkin työnsivät alkulämmöikseen työntäneet lunta kentältä. Kolaustalkoisiin osallistuneilta vanhemmilla tuntui pääosin löytyvän ymmärrystä rajoituslinjalle. Jupinaa aiheutti se, että osa seuroista oli samaan aikaan avannut hallinsa.

Poikkeusaika houkuttelee herkästi myös vilungintekoon. Puskaradio kertoo, että pääkaupunkiseuran junioreita on käynyt harjoittelemassa paikkakunnilla, joilla ei ole ollut rajoituksia. Mitään ainutlaatuista sääntöjen rikkominen ei ole. Sotavuosina voimassaollutta tanssikieltoa rikottiin yleisesti.

Miten tähän on tultu? Pääsyy on varmasti se, että pandemian kesto rassaa ihmisiä. Rokotteiden saatavuudesta pääsi kehittymään liian ruusuinen kuva. Viime keväänä puhuttiin pitemmästä kehitysajasta kuin reilusti alle vuodesta. Suurin ponnistuksin rokotteet valmistuivat ennätysvauhtia, mutta esteeksi ovat nousseet muun muassa patentit ja rokotevalmistajien tuotantokapasiteetti.

Aitoa huolta – ja reipasta edunvalvontaa

Liikuntakulttuurin tasolla urheilujärjestöillä kyse on isosta pelistä. Lapsista ja nuorista koettu huoli on epäilemättä aitoa, mutta siihen sekoittuu tuhdisti myös edunvalvontaa. Pandemia on tehnyt näkyväksi seuratoiminnan luonteen muuttumisen.

Monilla seuroilla on paljon pelissä, kun tulovirrat ovat jo osittain kuivuneet maksavien harrastajien kadotessa. Yhtä lailla kovilla ovat suuret lajiliitot, joilla lisenssirahoituksen merkitys korostuu, kun Veikkauksen tuotot laskevat.

Lukuisien seurojen ja lajiliittojen toiminta perustuu maksavien harrastajien määrään, johon myös julkiset ovat suurelta osin sidoksissa. Riittävän suuri harrastajamäärä mahdollistaa valmentajien ja käytännön toimintaa pyörittävien palkkaamisen. Seurojen ja lajiliittojen näkökulmasta seuratoiminta on sama asia kuin liikunnanharrastaminen. Oravanpyörä vaatii pysyäkseen vauhdissa vähintään harrastajamäärän pysymisen ennallaan.

Ulkoistetun liikuntavastuun kääntöpuoli

Järjestetty liikunta ei kuitenkaan tulisi toimeen ilman todellista kysyntää. Monilla lapsensa seuratoimintaan ohjaavilla vanhemmilla painottuu maksavan asiakkaan näkökulma. Erityisen kovaa painetta näyttäisi korona-aikanakin tulevan nuorimpien ikäluokkien vanhemmilta. Vähän ilkeämielisesti voi sanoa, että nyt näkyvät liikunnan täydellisen ulkoistamisen vaikutukset.

Vanhemmat ovat siirtäneet yhä pienempien lasten liikuttamisvastuuta seuroille. Lajinomainen harjoittelu alkaa usein jo esikouluiässä. Liikuntataidot karttuisivat kuitenkin yhtä hyvin elleivät paremmin äidin, isän tai toisten lasten kanssa vapaamuotoisesti peuhatessa.

Voi myös kysyä, kenen ehdoilla lapsi liikkuu seurassa. Jos tauko harrastuksessa johtaa sen loppumiseen, niin lapsen oma motivaatio ei ole alun perinkään ollut järin vahva. Lopettaminen tai siirtyminen toiseen lajiin olisi tapahtunut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Seuratoiminnan moninaisuudesta on toisaalta osoituksena sen rajoitusten keskellä osoittama joustavuus. Harjoituksia on pidetty soveltaen ulkona. Vapaaehtoisia on löytynyt talkoisiin ja auttamaan poikkeusolojen vaatimien ratkaisujen toteuttamisessa. Mokkapalojen ja makkaran myynnistä on siirrytty kolaamaan ja lapionvarteen. Viisari on samalla ehkä liikahtanut takaisin kansalaistoiminnan suuntaan.

Paluuta entisajan täysin talkoovetoiseen seuratoimintaan ei ole, mutta asiat eivät palaa täysin ennalleenkaan. Maksukykyisten määrä kutistuu, kun pandemian talousvaikutukset iskevät täydellä voimallaan Suomeen. Kannattaa varautua siihen, että seuratoiminnassa tarvitaan tulevaisuudessa lisää vapaaehtoisvoimia. Ja seura-aktiivien on syytä jo nyt miettiä, millaista toimintaa on tarjolla pandemian hellitettyä.

Liikuntaväeltä kysytään malttia

Mitä korona-ajasta muuta voisi oppia? Osan suomalaisten omaehtoinen liikunta on lisääntynyt, mutta ei likikään kaikkien. Voisiko vapaamuotoinen, löyhästi organisoitu liikunta voittaa lisää alaa niin lasten kuin aikuisten keskuudessa?

Koronaa ei ole Suomessa nujerrettu, vaikka tilanne on maailmanlaajuisessa vertailussa erittäin hyvä. Hyvät luvut saavat helposti ajattelemaan, että Suomi taitaa päästä kuin koira veräjästä. Samalla jää huomaamatta, että suotuisa tilanne on sittenkin pääosin toimineiden rajoitusten ja suositusten ansiota. Elmo-lehden Jari Kupila kysyy, onko tärkeysjärjestys oikea, jos harrastusmahdollisuuksia avataan ja toisen asteen koulut sekä korkeakoulut pidetään kiinni. 

”Harrastustilat eivät sittenkään ole koko nuorisoa koskeva ongelma. Toisen asteen koulujen laajamittainen ja pitkään jatkuva etäopiskelu on. Siksi urheiluporukankin pitäisi tässä kohdin malttaa. Jos ollaan aidosti huolissaan lasten hyvinvoinnista, ei pidä ensimmäisenä vaatia harrastustiloja auki. Sellaisesta puheenvuorosta kun tulee ikävästi se vaikutelma, että urheilu käyttää huolta lasten ja nuorten hyvinvoinnista omana keppihevosenaan – ja puolustaakin todellisuudessa vain omia intressejään”, Kupila tiivistää.

Liikunta- ja urheiluväki osaa yhdenlaisen edunvalvonnan: välittömiä etuja ja rahaa itselleen tuovan. Silläkin on aikansa ja paikkansa. Pandemian aikana tilanne on monisyisempi, eikä pikavoittoja ole tarjolla.

Jouko Kokkonen
toimituspäällikkö
Liikunta & Tiede -lehti

Elmo-lehden artikkelit

Jari Kupila: Urheilun pitää maltaa olla ajamatta vain omaa etuaan – Vapaavuoren sooloilu ei ole lasten ja nuorten etu. Elmo-lehti 1.2.2021,

Juuso Kokkonen: Korona nostaa esiin valtavan huolen junioriurheilusta, mutta sitä ei päättäjien puheissa kuulu. Elmo-lehti 20.1.2021.

Kuvassa on menossa FC Konnun tammikuiset lumitalkoot Kurkimäen kentällä Helsingissä. Kuva: Jouko Kokkonen.