Kenelle liikuntatiloja rakennetaan?
Olympiastadionilla huhtikuun lopulla 2026 järjestetyn IAKS Nordic -konferenssin esitykset ja keskustelut antoivat toivoa liikuntakulttuurin muutoksesta. Planetaarisista rajoista muistuttaminen ei nimittäin ole tyypillistä liikunta-alan koulutustapahtumissa, puhumattakaan kasvun paradigman ja järjestäytyneen liikunnan valta-aseman kyseenalaistamisesta.
Teema ”Getting people moving” haastoi kuulijakunnan – tutkijat, suunnittelijat, arkkitehdit sekä liikuntapaikkojen ylläpitäjät – pohtimaan, mitkä vakiintuneet toimintamallit ja roolitukset lisäävät ennestään aktiivisten liikettä samalla kaventaen yhä useampien mahdollisuuksia liikkua. Tanskalainen kehitysasiantuntija Oliver Vanges Lokale og Anlægsfondenissa (Tanskan kulttuuri- ja urheilusäätiö) pysäytti ensimmäisen konferenssipäivän alussa kuulijat pohtimaan, kuinka jatkuva talouskasvun tavoittelu hallitsee lainsäädäntöä ja poliittista tavoitteenasettelua.
Myös liikunnan kentillä kasvu saa usein yliotteen usein muiden tavoitteiden, kuten ympäristön, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon, kustannuksella. Liikuntapaikkarakentamisessa rakennetaan lisää ja parempia olosuhteita kilpa- ja huippu-urheilijoille, eikä välttämättä optimoida olemassa olevien tilojen käyttöä tai uskalleta kyseenalaistaa uusien rakennushankkeiden tarpeellisuutta.
Konferenssissa toistuvasti esille tullut tanskalainen Street Mekka on hyvä esimerkki Vangesin ja muiden Lokale og Anlægsfondenin asiantuntijoiden ohjaamasta uudenlaisesta liikuntapaikkakehittämisestä. Sisätiloissa toimiva urbaanin ja itseorganisoituneen liikunnan ja kulttuurin keskus osoittaa, millaiseksi liikuntatilat voivat kehittyä, kun ne suunnitellaan käyttäjälähtöisesti eikä pelkästään perinteisten lajien ehdoilla.
Tanskassa liikuntapolitiikan rooli laajenee perinteisestä huippu-urheilun edistämisestä kohti laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita. Samalla ilmastonmuutoksen hillitseminen ja kestävyysmurros on otettu vakavasti myös olympiakomiteaa myöten. Maisema-arkkitehti ja konsultti Casper Lindemann Tanskan olympiakomiteassa ja urheiluliitossa (DIF) esitteli kuinka DIF on yhdessä kumppaneidensa kanssa kehittämässä ulkopaviljonkeja ja avoimia kohtaamispaikkoja kilpailu- tai seuratoiminnan huonosti tavoittamille lapsille ja nuorille. Lisäksi DIF ja Climate Forest Foundation ovat sopineet yhteistyöstä urheilu- ja ulkoilumetsien istuttamiseksi eri puolille Tanskaa. Toiminnassa yhdistyvät ilmastohyödyt, luonnon monimuotoisuus ja mahdollisuudet liikuntaan.
Tarpeet ennen haluja
Englantilaisen LA Architects Ltd:n johtajan Mike Lawlessin mukaan liikuntapaikkarakentamisessa ”on käynnissä vallankumous”. Hän nosti puheenvuorossaan esiin kestävyysfilosofiassakin keskeisen argumentin: meidän tulisi tehdä päätöksiä ennemmin tarpeiden kuin halujen ohjaamina. Muuttamalla palvelu- ja aktiviteettitarjontaa vastaamaan laajemman väestön tarpeita edistetään terveyttä ja hyvinvointia yhteistyössä terveyspalveluiden kanssa.
Lapsia ja nuoria kannustetaan liikkumaan tarjoamalla heille riittävästi tilaa omaehtoiselle, ei-ohjatulle liikunnalle Perinteiset liikuntatilat eivät välttämättä houkuttele niitä, jotka eivät koe itseään liikkujiksi, ja niihin voi liittyä myös osallistumista rajaavia merkityksiä, kokemuksia ja normeja. Norjalaisen Tvergan toimitusjohtaja Lisa-Mari Watson haastoi esittämään parempia kysymyksiä: sen sijaan että kysytään mitä haluaisit, tulisi kysyä milloin tunnet olosi turvalliseksi, mikä tekee tilasta hauskan ja mikä saisi sinut tulemaan tänne.
Tiivistetysti kyse on siitä, hoidammeko oireita vai ratkaisemmeko ongelmien juurisyitä. Jatkammeko entiseen malliin vai muutammeko ajattelutapoja, toimintamalleja ja rakenteita.
Konferenssin puheenvuorot myötäilivät norjalaisen liikuntasosiologian professorin Nils Asle Bergsgårdin pohdintoja. Kirjoittaessani liikuntapaikkarakentamisen politiikka-analyysiä opetus- ja kulttuuriministeriölle tutustuin Bergsgårdin tutkimuksiin. Niistä kävi ilmi, miten nykyinen liikuntaolosuhteisiin liittyvä valtarakenne voi muodostaa merkittävän esteen sosiaalisesti osallistavampien ja ympäristöystävällisempien liikuntatilojen kehittämiselle.
Pohjoismaissa urheilu- ja liikuntapaikkojen rakenne ja sitä tukeva politiikka koostuu pääasiassa perinteisistä järjestetyn urheilun tiloista, jotka on rakennettu kansallisten (ja kansainvälisten) kilpaurheilun standardien mukaisesti. Lajikohtaiset tilastandardit voivat rajoittaa olemassa olevien tilojen ja rakennuksien muunneltavuutta liikuntakäyttöön. Lisäksi politiikka on perinteisesti painottanut enemmän uusien tilojen rakentamista kuin olemassa olevien peruskorjausta.
Todellinen muutos vaatii rakennemuutosta
On ymmärrettävää, että seuraharrastaminen tarvitsee toimivia ja terveellisiä tiloja, ja erityisesti kasvukeskuksissa tilojen puute voi olla todellinen ongelma. Haaste liittyy siihen, että järjestäytynyt liikunta on rakenteellisesti vahvassa asemassa suhteessa muihin liikkumisen muotoihin.
Tanskalainen Lokale og Anlægsfonden (LOA) voi hankkeiden rahoittajana suoraan kehittää innovatiivisia liikuntapaikkoja myös omaehtoisen liikkumisen tarpeisiin. Tvergalla on Norjan kulttuuriministeriön mandaatti ohjata kuntia tulevaisuuden liikuntatilojen rakentamisessa ja tutkittuun tietoon pohjautuvassa päätöksenteossa. Valtakunnallisena organisaationa Tverga puhuu muuten äänettömäksi jäävien käyttäjäryhmien puolesta ja edistää itseohjautuvaa liikuntaa kuten skeittausta, parkouria ja nuorisokulttuurista liikkumista.
Norja ja Tanska ovat tuoneet perinteisen liikuntajärjestelmän rinnalle innovatiivisia ratkaisuja kehittäviä muutosorganisaatioita. Suomessa ja Ruotsissa liikuntapaikkarakentamisen roolit ovat monin paikoin vakiintuneet ja uudistuvat hitaasti: valtio rahoittaa, kunnat toteuttavat ja järjestöt huolehtivat toiminnasta.
Nykyisten valtarakenteiden haastaminen ei tapahdu konferensseissa nyökyttelemällä. Kansan liikkumattomuuden ratkaiseminen vaatii rohkeaa toimijuutta ja uudenlaisia yhteistyömalleja. Se edellyttää ennen kaikkea liikunta-alan asiantuntijoiden uskallusta puolustaa erityisesti kaukana päätöksenteon ja vakiintuneiden rakenteiden vaikutuspiiristä olevien liikuntamahdollisuuksia ja -ympäristöjä.
Konferenssin lopussa muutamien kuntien ilmaisema kanta nuorten omaehtoisen liikunnan puolesta jätti ilmaan toivon siitä, että myös suomalaisessa liikuntapolitiikassa ollaan valmiita muutokseen. Kysymys on siitä, kuinka laajasti uudenlaiset ajattelutavat lopulta muuttavat liikuntapoliittisia rakenteita.
Seriina Posio, VTM, LitM
Kansainvälinen IAKS Nordic -konferenssi järjestettiin Olympiastadionilla 21.–22.4.2026. Konferenssin teemat ja puheenvuorot pureutuivat liikuntapaikkarakentamisen kehittämiseen, vähän liikkuvien aktivoimiseen ja järjestäytyneen liikunnan valta-asemaan.