Kehonhallinta määritelty terveyttä edistäväksi

Amerikkalainen liikuntalääketieteen yhdistys ACSM:n mukaan jako on vanhentunut. ACSM:n asiantuntijapaneeli päivitti fyysisen kunnon osa-alueet. Uudessa mallissa fyysinen kunto muodostuu viidestä osatekijästä, jotka ovat kestävyyskunto, lihaskunto, kehon koostumus, kehonhallintataitoihin liittyvä (neuromotorinen) kunto ja liikkuvuus. Tasapainoa, ketteryyttä ja tehontuottoa ei enää pidetä pelkkinä taitoon ja suorituskykyyn liittyvinä kunnon osa-alueina, vaan ne luetaan terveyden kannalta tärkeiksi ominaisuuksiksi.

Rieben ja kumppaneiden 21 asiantuntijan paneeli kävi läpi aikuisten fyysistä kuntoa koskevaa tutkimusnäyttöä. Fyysisen kunnon osa-alue otettiin päivitettyyn fyysisen kunnon määritelmään mukaan, jos se täytti neljä ehtoa: 1) siihen voidaan vaikuttaa liikunnalla, 2) se vaikuttaa liikuntakyyn, 3) se on yhteydessä terveyteen ja 4) se voidaan mitata luotettavasti myös laboratorioiden ulkopuolella.

Lihaskunto jaetaan lihasvoimaan, lihaskestävyyteen ja tehontuottoon. Kehon koostumus jakautuu rasvamassaan ja rasvattomaan massaan. Neuromotoriseen kuntoon kuuluu sekä karkea- että hienomotorisia taitoja kuten tasapainotaitoja ja ketteryys. Harkinnassa oli myös luustokunnon mukaanotto. Työryhmä luopui siitä, koska luuston mineraalipitoisuutta ja -tiheyttä voidaan arvioida helposti ja luotettavasti vain laboratoriossa.

Raja terveyskunnon ja taitoihin liittyvän kunnon välillä poistettiin. Tasapaino, ketteryys ja nopeus on usein laskettu suorituskykyyn ja urheiluun liittyviksi taidoiksi. Tutkimusnäytön lisääntyessä neuromotorisen kunnon on havaittu ennustavan sydän- ja verisuonitauteja, aivo- ja mielenterveyttä sekä toimintakykyä. Fyysisen kunnon osa-alueet ovat myös kytköksissä toisiinsa. Voimaharjoittelu voi parantaa lihaskunnon lisäksi esimerkiksi tasapainoa ja kehon koostumusta ja kestävyysharjoittelu neuromotorista kuntoa.

Liikunta- ja terveysalan ammattilaisten kannattaa päivityksen pohjalta arvioida fyysistä kuntoa laajemmin kuin pelkän kestävyyskunnon ja lihasvoiman pohjalta. Mittaamiseen riittävät yksinkertaiset menetelmät, kuten kymmenen metrin kävelytesti, tuolilta ylösnousu ja tasapainotestit. Kestävyyskunnon voi arvioida myös ilman maksimaalista rasitustestiä. Esimerkkejä helpoista ja luotettavista mittausmenetelmistä löytyy juuri päivitetyssä Liikunnan Käypä hoito -suosituksessa.

EERO HAAPALA
eero.haapala@xamk.fi

Lähde:

Riebe, D., Magal, M., Kaminsky, L. A., Ross, R., Phillips, S. M., Alhassan, S. ym. 2026. The Components of Physical Fitness: A Roundtable Statement by the American College of Sports Medicine. Medicine & Science in Sports & Exercise 2026;58(8):1827–1850. doi.org/10.1249/MSS.0000000000003997