Blogi

Kirjoittaja:

erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS

Julkaistu:

28.05.2019

Jaa:

Jääkiekko: lilliputista kansalliseksi kuningaspeliksi

Suomen leijonamiehistö saavutti kolmannen maailmanmestaruutensa Slovakian MM-kisoissa 2019. Mestaruus ei ollut sattuma, vaikka se näytti ennen kisoja epätodennäköiseltä. Menestyksen perustana on Jääkiekkoliiton vuosikymmenien aikana tekemä järjestelmällinen työ. Suomessa pidettyjen MM-kisojen tuottamaa voittoa on käytetty viisaasti lajin olosuhteiden ja valmennusosaamisen kehittämiseen.

Jääkiekko oli lilliputtilaji 1940-luvun puolivälin Suomessa. Jääkiekkoliittoon kuului parikymmentä seuraa ja puolisentoistatuhatta jäsentä. Laji lähti kapealta pohjalta nousukiitoon, joka on jatkunut 2010-luvulle.

Vauhdikas ja rohkeutta vaativa peli sopi jälleenrakennusajan henkeen. Kentät ja kaukalot valmistuivat talkootyönä. Jääkiekkoliitto mainosti lajia mahtipontisesti talvisena kuningaspelinä. Puheiden ohella Jääkiekkoliitto aloitti olosuhdetyön ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Liitto kampanjoi aluksi luonnonjäiden puolesta. Kaupunkeihin ja kuntiin lähti viesti, joka korosti jääkiekkokentän jäädyttämisen ja valaisemisen olevan paljon helpompaa kuin jääpallokentän.

Iltapelit ja -harjoitukset vahvistivat jääkiekon asemaa suhteessa jääpalloon. Ison kentän palloilijat eivät ensiksi uskoneet kiekon voivan ohittaa heidän paremman pelinsä. 1960-luvun alussa jääpallo oli jo jäänyt kiekkoilun taakse harrastaja- ja yleisömäärissä.

Jääkiekkoon liittyi häivähdys kansainvälisyyttä. Suomessa vieraili säännöllisesti Ruotsin ja Norjan maajoukkueet. Tšekkejäkin nähtiin ja vuonna 1954 Helsinkiin ilmestyi myös rakenteilla ollut ”Punakone”. Kanadalaisia tai Britanniassa pelanneista kanadalaisista koostuneita yhdistelmiä nähtiin Suomessa usein. Pelin pohjoisamerikkalaiset juuret kiinnostivat idän ja lännen välillä tasapainoilevassa maassa.

Pieni, mutta merkittävä yksityiskohta oli pelipaitojen rintamukseen 1940-luvun lopulla tullut leijonavaakuna. Tre Kronor oli otettu Ruotsin maajoukkueen tunnukseksi 1938. Leijonista tuli vähitellen ”brändi”, vaikka turkki ryvettyi usein kansainvälisissä kamppailuissa.

Luonnon armoilta tekojäille

Olosuhteet hidastivat pelin kehitystä. Luonnonjäillä kausi jäi monena talvena lyhyeksi etenkin Etelä-Suomessa. Jopa maajoukkueen kunto riippui ilmoista. Jääharjoittelu alkoi usein vuodenvaihteessa. Kun MM-kisat pelattiin jo helmi-maaliskuun taitteessa, niin Leijonien liuku oli huonona jäätalvena kaukana parhaasta.

Mieli paloi tekojääradoille, halleista ei uskallettu vielä unelmoida. Ensimmäiset tekojäät valmistuivat Tampereelle 1956 ja Helsinkiin 1958. Rauma, Lappeenranta, Turku, Lahti, Pori ja Varkaus seurasivat perässä 1960-luvun alussa. Viimeinen luonnonjäillä pelattu SM-sarjan ottelu nähtiin 1967.

Suomalainen jääkiekko oli 1950-luvulla kaukana kansainvälisestä huipusta. Maajoukkuemiehistä suuri osa luisteli huonosti ainakin takaperin, laukoi heikosti ja vähintään väsähti toisessa erässä. Häijyltä tuntui hävitä 0–24 Kanadalle, kuten 1958 tapahtui.

Jääkiekkoliitto ymmärsi, että harjoittelussa on kosolti parannettavaa. Kanadansuomalaisesta Joe Wirkkusesta tuli Suomi-kiekon todellinen peruskouluttaja. Hän kiersi Suomea vuoden 1952 olympiakisojen alla. Wirkkunen tuli uudemman kerran Suomeen syksyllä 1959 ja vaikutti suomalaiseen valmennukseen koko 1960-luvun. Wirkkunen koulutti myös jääkiekkotuomareita.

Laji kasvoi, peli parani. Seuraava tavoite oli saada MM-kisat Suomeen – ja jäähalli. Vuoden 1965 kisat oli tarkoitus pitää Helsingissä. Kun hallihanke tyssäsi pääkaupungissa, niin Tampereen kaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindfors tarttui toimeen. Asiaa ei haitannut se, että Jääkiekkoliittoa johti Tapparan vahva mies Harry Lindblad. Halli valmistui reilussa vuodessa.

Ensimmäiset Suomessa järjestetyt jääkiekon MM-kisat toivat keväällä 1965 lajille näkyvyyttä. Television ääreen pääsivät jo lähes kaikki suomalaiset – ainakin naapurin olohuoneessa. Vuosittain toistuneet MM-kisat ovat lisänneet jääkiekon tunnettuutta, vaikka huippumenestystä tuli vasta 1990-luvulla.

Mikä tärkeintä: ensimmäiset MM-kisat tuottivat roimasti voittoa. Sama kaava on toistunut kaikissa Suomessa pidetyissä ”kotikisoissa”. Jo ensimmäisten MM-kisojen jälkeen Jääkiekkoliitto perusti rahaston, josta se on kyennyt rahoittamaan valmennusta ja uusien peliareenoiden suunnittelua.

Jääkiekon harrastajamäärät kasvoivat vuosi vuodelta. Eri puolilla maata perustettiin paikallisia juniorisarjoja. Ja suurten ikäluokkien alkupää ehti 1960-luvulla aikuisikään. Jääkiekko-ottelut tarjosivat yhden uuden ajanviettotavan kaupungistuvassa Suomessa.

Uutta potkua liigasta ja halleista

Jääkiekon nousukierrettä vauhditti 1975 perustettu SM-liiga. Jääkiekko jätti katsojamäärissä jälkeensä muut lajit. SM-liiga linkittyi myös olosuhdetyöhön. Liigajoukkueilla oli oltava halli. Forssan Palloseura pelasi huurtuneessa kuplahallissa, jonka katosta saattoi tippua jääpaloja. Kupla riitti, mutta ei pitkään.

Hallimäärän kasvattaminen onnistui. 1970-luvun lopussa halleja oli 20, vuosikymmen myöhemmin 60 ja 2000-luvun alussa jo yli 200. Hallirakentamista vauhditti osaltaan maailmanmestaruus 1995. Samalla lätkä otti pelintekijän roolin suomalaisessa urheiluelämässä.

Jääkiekko oli pitkään täysmiehinen laji. Naiskiekkoilua ei Suomessa nähty ennen 1970-luvun loppua. 1990-luvulla naisten A-maajoukkue nousi jo maailman kärkitason tuntumaan. Kanada ja Yhdysvallat ovat kuitenkin olleet liki ylittämättömiä esteitä naisten A-maajoukkueelle. Naisten kiekon näkyvyys on ollut pientä olympiaturnauksia lukuun ottamatta. MM-kotikisat 2019 Espoossa muuttivat tätä asetelmaa ainakin hetkellisesti. Suomen dramaattinen loppuottelutappio Yhdysvalloille nosti naisten maajoukkueen keskustelunaiheeksi. Suomalaisten mielestä altavastaajalta vietiin voitto tuomaripelillä.

Jääkiekko on aina ollut viihdettä, mutta SM-liigan ottelut ovat muuttuneet tuotetuiksi viihdetuotteiksi. Mikään muu joukkuelaji ei ole onnistunut rakentamaan yhtä hyvää näkyvyyttä koko maan kattavien paikkakuntakohtaisten vastakkainasettelujen kautta. Oulun Kärpät esiintyy ”puolen Suomen joukkueena”, HIFK näyttäytyy suurelle osalle suomea puhuvista inhokkina, mutta myös palavan sitoutumisen kohteena. Jokerit edustaa KHL-joukkueena tarkastelukulmasta riippuen narreja, palkkasotureita tai sankareita.

Arvostelijoiden mielestä jääkiekko on kasvanut liian suureksi lajiksi. Totta toinen puoli. Toisaalta jääkiekko on käyttänyt pelimerkkinsä hyvin. Lätkän asemaa tukee urheilun uutisvirta, jossa soljuu läpi vuoden pistepörssejä, tuloksia ja siirto-, valmentaja- ja varausuutisia. Ikiliikkuja lajin kannalta. Heinäkuussa lätkä saattaa olla hetken lomalla.

Leijonien saavuttama kolmas MM-kulta vahvistaa osaltaan lajin asemaa Suomessa. Ensimmäinen EU-sukupolven voittama mestaruus on tuonut esiin uusia puolia suomalaisesta jääkiekosta. Sen taso on oletettua laajempi. Pelaajien itseluottamus perustuu tietämykseen omista kyvyistä, eikä tyhjään uhoon. Uuden sukupolven kiekkoilijat ovat kasvaneet toimimaan yksilöinä joukkueen eteen.

 

Blogitekstin kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS

 

Lue myös:

Pöytäjääkiekkopeli, jossa pelaajahahmoilla on päällään Suomen ja Ruotsin peliasut.

Kuva: Jari Kanerva, LTS.