FIFA jallitti taas meitä

Taas kerran toistui suurkilpailuista tuttu kaava. Olympiakisojen tai jalkapallon suurtapahtumien päästyä vauhtiin kisojen järjestäjämaata kohtaan suunnattu kritiikki vaimeni ja sai vähemmän näkyvyyttä, vaikka ei kadonnut kokonaan.

Loppuottelun lähestyessä suurin osa meistä kisoihin kriittisesti suhtautuneistakin heittäytyi mukaan futistunnelmaan. Oli toki heitäkin, joiden boikotti piti loppuun asti.

Yhdeksänkymmenen minuutin nationalismi osoitti jälleen vetovoimansa. Peli kiskaisee seuraajansa irti ympäröivän maailman todellisuudessa. Michael Billig on puhunut kansallisia vertauskuvia suruttomasti hyödyntävästä banaalista nationalismista, joka kukki Qatarin katsomoissa ja tulvi median välityksellä eri puolille maapalloa. Karnevalistinen leikki kansallisväreillä ja -symboleilla näyttää viattomalta hauskanpidolta, mutta jakaa ihmiset tehokkaasti meihin ja heihin.

Fifan puheenjohtajan Gianni Infantinon toive MM-turnauksen rajaamisesta mukamas epäpoliittiseksi tapahtumaksi toteutui pitkälti. Hänen mukaansa ”turnausten ja otteluiden ulkopuolella jokainen voi ilmaista näkemyksiään, mutta annetaan 90 minuutin ajaksi tämä hetken ilo”. Tämän pelikirjan mukaan mentiin yhä enemmän turnauksen edetessä. Jalkapallo yhdisti maailman pitkälti FIFAn toivomalla tavalla.

Savuverho kisojen suojaksi

Infantinon kisoihin liittyvät lausunnot herättivät vähintään ristiriitaisia tunteita. Hän toivoi turnauksen alla tulitaukoa Venäjän ja Ukrainan sotaan. Avaus pelasi suoraan edellisen kisaisännän Vladimir Putinin pussiin. Erikoiset puheet voi tulkita savuverhoksi, jonka suojissa FIFA saattoi toimia MM-kisojen aikana. Sanomisillaan Infantino suuntasi huomiota pois Qatarin kisojen epäkohdista.

Puheenjohtaja sai osakseen länsimaiden medioissa kovaa arvostelua, mutta se häntä näyttänyt vaivaavan. Kipurahoiksi hän nauttii yli kolmen miljoonan euron vuosipalkkaa ja pääsee paistattelemaan maailman johtajien seurassa. Loppuottelua seuraamaan saapui Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja kisojen aikana katsomossa nähtiin lukuisia valtionjohtajia.

Itse asiassa meillä länsimaissa on vääristynyt kuva Qatarin MM-kisoihin kohdistuneen arvostelun laajuudesta. Suuressa osassa maailmaan kisat olivat urheilutapahtuma muiden joukossa. Ihmisoikeusteemat eivät edes päässeet esiin autoritäärisissä maissa saati diktatuureissa.

FIFAn jäsenmaista demokratiat ovat vähemmistössä. Järjestön voi sanoa suhtautuvan pragmaattisesti ja suorastaan kyynisesti arvosteluun. Se toteuttaa pieniä uudistuksia, ja esimerkiksi naisten jalkapallon edistäjänä FIFAlla on ansionsa. Järjestölle on kuitenkin tärkeintä pitää rahantekokoneensa – MM-kisat – vireessä. Länsimaiden painoarvo ei enää ole markkina-alueena yhtä suuri kuin vielä 2000-luvun alussa, mikä vaikuttaa varmasti FIFAn punnintoihin.

Nuoria katsojia turha syyllistää

FIFAn pelikirjaan sopii hyvin, että suuri osa MM-kisojen seuraajista on lapsia ja nuoria, joille tapahtuma on itsessään aidosti innostava ja ainutkertaiselta tuntuva kokemus. Heitä on turha lähteä tästä syyllistämään. Harva meistä on ollut tiedostava yksilö murrosiässä. Ja varmasti kisojen nostattama kohu virittää osalla nuorista kriittistä ajattelua.

Muistan elävästi, miten vuosien 1974 ja 1978 MM-kisat sykähdyttivät 10- ja 14-vuotiaana. Hollannin tähdet tempasivat Johan Cruyffin johdolla mukaansa kesällä 1974. Länsi-Saksa kuitenkin voitti. Cruyff ei lähtenyt vuoden 1978 kisoihin Argentiinaan. Huhujen mukaan hän boikotoi sotilasjuntan johtamassa maassa pelattuja kisoja. Vuonna 2008 Cryuff kertoi kuitenkin, että syynä oli koko hänen perheeseensä joutuminen kidnappausyrityksen kohteeksi keväällä 1978.

Noteerasin Argentiinan sisäpoliittisen tilanteen jotenkin, mutta silti päällimmäiseksi jäi pelien seuraaminen. Loppuottelussa kohtasivat Argentiina ja Hollanti. Ja taas oranssipaidat hävisivät pettymyksekseni. Katsoin uudelleen finaalin maalit ja hienoja ne olivat edelleen. Mario Kempes loisti ja sotilasjuntta sai toivomansa maailmanmestaruuden.

Yhtä lailla suosikkipelaajat ja -joukkueet tempaavat 2020-luvun nuoret mukaansa. Yksistään Lionel Messin ja Kylien Mpappen loppuotteluun huipentunut kamppailu kisojen kuninkuudesta tarjosi innoittavaa seurattavaa. Tässäkin mielessä MM-kisat olivat Qatarille menestys. Molemmat pelaavat qatarilaisomisteisessa Paris Saint-Germainissa.

Jouko Kokkonen

Helsingin Sanomat 18.12.2022. Ari Virtanen, Qatarin MM-turnauksen perintö voi olla pelottava – ”aikainen varoitus muutoksesta”. Linkki verkkoartikkeliin.