En olisi minä ilman kilpatanssia

Liikunta on kuulunut Odusogan elämään aina. Koululiikunnasta hänelle on jäänyt pääosin hyvin muistoja. Joukkuepelit eivät tosin kuuluneet suosikkeihin, koska niissä hän ei kokenut olevansa riittävän hyvä.

– Minulla oli koko ajan syyllisyys siitä, että takiani oltiin huonoja. Osasin olla osa joukkuetta, jos olin tosi hyvä.

Odusoga muistelee pärjänneensä hyvin pesäpallossa. Liikuntatuntien ohella mieleen jäivät Turun koulujen väliset kilpailut Paavo Nurmen stadionilla. Jännityksen täyteiset hetket ennen pikajuoksun tai viestin lähtöä ovat jättäneet muistijäljen. Liikuntatunneille Odusoga sanoo menneensä innostuneena, vaikka niiden sisältö ei aina ollutkaan mieleen. Häntä kummastuttivat tunneilta lintsanneet.

– Ihmettelin sitä, että jotkut tulivat farkuissa, kun olin aina liikuntavarusteissa. Minusta oli hienoa päästä liikkumaan ja tekemään jotain muuta kuin opiskelua ja istumista. Tykkäsin liikuntatunneista, vaikka moni laji tuntui itselle haastavalta, koska olen ollut pienestä asti kilpailunhaluinen. Jos ei ollut lajissa tosi hyvä, niin se tuntui kiusalliselta, kun tiesi ettei voita tai ole parhaita.

Kilpatanssi vei mukanaan

Liikuntaharrastukset tulivat Odusogan elämään jo ennen kouluikää. Hän harrasti vähän aikaa taitoluistelua, mutta siirtyi nopeasti tanssin pariin. Hän aloitti satubaletissa, joka tuntui kuitenkin energisestä tytöstä liian yksitoikkoiselta jalannostoineen ja venyttelyineen. Odusoga kaipasi enemmän toimintaa. Hän sattui näkemään kilpatanssiesityksen kuusivuotiaana ja innostui lajista. Toden teolla harrastus alkoi vuoden kuluttua ja jatkui 16 vuotta. Odusoga kilpaili SM-tasolla vuoteen 2000 saakka.

Tanssin ohella Odusoga ratsasti pitkään ja kilpaili seuran sisäisissä estekisoissa.

– Ratsastus piti jättää, kun oli kilpatanssi ja koulu. Hevoset eivät mahtuneet siihen yhtälöön taloudellisesti ja ajallisesti.

Kilpatanssin Odusoga sanoo antaneen paljon. Hän sanoo tanssin muovanneen persoonaansa, ulkoista olemustaan, liikkumistaan ja tapaa esiintyä. Vaikka tanssivuosista on kulunut yli 20 vuotta, niin Odusoga kokee niiden aikana kertyneen opin, ryhdikkyyden sekä tavan liikkua ja käyttää lihaksistoa vaikuttavan edelleen. Pysyväksi jäi myös kiinnostus eri rytmeihin ja tapoihin ilmentää musiikkia.

Odusoga muistelee hyvällä vuosiaan tavoitteellisen urheilun parissa. Harmittamaan jäi se, että paikka Suomen maajoukkueessa jäi saavuttamatta.

– Kävin kuitenkin maailman suurimmissa kisoissa Blackpoolissa kaksi kertaa ja muissakin kansainvälisissä kisoissa. Kansainvälisiltä parketeilta mieleen jäivät voitot Suomen silloisista huippupareista.

Oman ulottuvuutensa toi kiinteä yhteistyö tanssiparin kanssa. Odusoga sanoo lähes päivittäisten harjoitusten ja kilpailuiden avanneen mahdollisuuden tutustua pojan ja miehen kasvamiseen.

Tanssivuodet tekivät Lolan

Kilpatanssiin kuuluu vahvasti myös estetiikka, jonka tuntemuksesta on ollut Odusogalle hyötyä. Uran varrella opitut meikkaus- ja tukanlaittotaidot ovat olleet tarpeen, samoin vaatteiden suunnitteluosaaminen. Lajin ulkoisen kuvan vuoksi monet suomalaiset eivät ole kuitenkaan pitäneet kilpatanssia oikeana urheiluna.

– Kilpatanssista muistan ikuiset keskustelut siitä, että voisiko siitä tulla olympialaji, onko se edes urheilua. Liimataan jotain tekokynsiä, miten se on urheilua.

Odusoga korostaa pintarusketusaineiden ja tekoripsien olevan lajille ominaista estetiikkaa, joilla luotu illuusio on osa esitystä. Laji itsessään on henkisesti ja fyysisesti vaativa. Odusoga sanoo eläneensä urheilijan elämää, joka loi pohjan myös valinnalle Miss Suomeksi.

– Kehoni oli täysin kilpatanssin määrittelemä. Kaikki mitä olin johtui siitä, että elin kuin huippu-urheilija. Se miltä näytin, oli vain ja ainoastaan tanssin ansiota. En olisi ollut minä ilman kilpaurheilua.

Ihmiset ovat kommentoineet Odusogan ulkonäköä ja ihmetelleet, miksi hän ei muistuta missivuosien Lolaa. Hän muistuttaa, ettei ole enää kilpaurheilija tai missi, jonka kehon ihmiset muistavat.

– Kun tanssiurheilu loppui, niin kehohan alkoi tietenkin muuttua. Siinä kohtaa vasta tajusi, kuinka hiton hyvässä kunnossa olin ollut jaksamisen puolesta, vaikka en mennyt lenkille ja kuntosalille, vaan harjoittelin kilpa-
tanssia.

Tanssii tähtien kanssa -kilpailu on Odusogan mukaan muuttanut ihmisten käsityksiä kilpatanssista. Kisa tuo kilpatanssin pariin ihmisiä, jotka yllättyvät paitsi lajin taidollisesta vaativuudesta myös fyysisestä kovuudesta.

– Ymmärretään, että se on todellakin urheilua isolla uulla, vaikka ei olla urheiluvetimissä. Ihmisten on ollut vaikea käsittää, että esteettinen laji oikeasti on samanlaista kovaa urheilua kuin räkä poskella hiihto, vertaa Odusoga.

Käsityksiin kilpatanssista on vaikuttanut myös moraalinen ulottuvuus ja lajiin liitetty synnillisyys. Tanssit, joihin kuuluu viettely, ovat olleet lajia kritisoiville todiste sen moraalittomuudesta. Vuosikymmeniä sitten isketty leima on haalistunut hitaasti.

Kerran missi, aina missi

Odusogasta tuli Miss Suomi vuonna 1996. Hän myöntää valinnan määrittävän edelleen elämäänsä. Ensimmäisenä tummaihoisena missinä Odusogasta tuli tietynlainen tienraivaaja. Hän sanoo miettineensä pitkään osallistumista, sillä ihonvärin nousemisen puheenaiheeksi saattoi ennakoida. Halu päästä kilpailemaan ja julkisuuteen sai hänet lähtemään.

– Tiesin, että erilaisuusaspekti tulee olemaan isosti läsnä. En kuitenkaan tajunnut, kuinka iso juttu se kuitenkin tulisi olemaan. Ja kuinka pitkään tämä tienraivausprosessi ja rasismista jatkuvasti puhuminen jatkuu. Pitkään ajattelin, että tämä on vuoden pesti ja sitten teen muita duuneja.

Missikisoissa nuoret naiset joutuivat 1990-luvulla sekä tuomariston että suuren televisioyleisön arvioitavaksi. Tuolloin kilpailijoiden paino ja pituus kerrottiin. Myös ”strategiset mitat” – rinnan, vyötärön ja lantion ympärys – esiteltiin kaikelle kansalle. Nämä luvut julkistettiin vielä vuonna 2019.

– Koitan muistuttaa ihmisille, että missikilpailussa ihmisen arvosteleminen ulkonäön perusteella on sallittua. Olet itse mennyt sinne, tiedät pelin ja otat vastaan sen mitä ihmiset sinusta sanovat. Se kuuluu siihen pakettiin.

Missikisat ovat Odusogan mielestä erityistapaus samaan tapaan kuin fitnesslajit, joiden alhaisen rasvaprosentin tavoittelussa ollaan kaukana normaalielämästä. Kokonaan toinen asia on arvostella aikoinaan missikisoissa menestynyttä vuosien ja vuosikymmenien jälkeen. Menestys ulkonäköön ja persoonaan pohjautuvissa kisoissa vaikuttaa kuitenkin koko loppuelämään. Ihmiset ovat katsoneet ikuiseksi oikeudekseen kommentoida Odusoga ulkonäön muuttumista ja kilojen kertymistä. He peilaavat käsityksiään missivuosina otettuihin kuviin.

– Koko ajan verrataan siihen mitä olit silloin. Oletko harmaantunut? Oletko rupsahtanut? Onko tullut painoa? Ovatko lihakset kasvaneet tai pienentyneet? On hullua, että missin ei anneta muuttua ollenkaan. Pitäisi aina näyttää samalta, painaa saman verran, olla samankokoinen joka kohdasta. Ja auta armias, jos tekee jotain pyhälle keholleen, menee pilaamaan sen vaikka tatuoinneilla, niin se on syntiä syvintä.

Julkisuuden luonne muuttunut

Missiksi tullessaan 18-vuotiaalta Odusogalta jäi kokematta tavallinen aikuistuminen. Odusogan näkyvyyttä lisäsi kansainvälinen menestys. Vuonna 1996 hän sijoittui Miss Universum -kilpailussa kolmanneksi ja hänet valittiin syksyllä seuraavaksi vuodeksi Miss Skandinaviaksi.

Miss Suomi -kilpailun merkitys oli 1990-luvulla paljon suurempi kuin 2020-luvulla. MTV3 televisioima kilpailu keräsi miljoonayleisön ja siitä kirjoitettiin laajasti sanoma- ja aikakauslehdissä. Misseys oli 1990-luvulla samanlainen ponnahduslauta julkisuuteen kuin näkyvyys poliitikkona, näyttelijänä, muusikkona tai urheilijana.

– Ajat olivat niin erilaiset. Kun sinut tunnettiin jostain, niin olit televisiossa, radiossa, lehdissä ja kaikissa markkinatapahtumissa. Tänä päivänä on netti, youtube, some ja tositeeveet. Kuka tahansa voi saada itsensä esiin jotakin väylää pitkin.

Julkisuus on toisaalta pirstoutunut ja medioiden luonne muuttunut. Joku on hyvin tunnettu Tiktokissa, mutta sitä käyttämätön ihminen ei tiedä hänestä mitään. Laajan yleisön huomion saavuttaminen on 2020-luvulla vaikeaa. Odusogan voi sanoa kuuluvan Suomen kestojulkkiksiin.

Hänet on jopa valittu vuonna 2000 Suomen turhimmaksi julkkikseksi Radio Mafian äänestyksessä.

Odusoga sanoo, ettei hän tietoisesti pyrkinyt pysymään julkisuudessa. Näkyvyyden perustana ovat ensimmäisen erilaisen missin status ja valmius esittää mielipiteitä. Odusoga kokee, että julkisuuden kautta hän on voinut pitää esillä tärkeitä teemoja.

– Haluan puhua edelleenkin rasismista, vaikka paljon aikaisempaa harvemmin, koska se on hemmetin raskasta. Siitä tulee aina paljon lokaa niskaan etenkin näinä aikoina. Ja kiusaamisesta ja syrjinnästä, heikompien ihmisten ja mielen asioista. Odusoga kokee olevansa etenkin Suomessa asuvien afrikkalaistaustaisten esikuva. Hän haluaa puhua erityisesti itsensä, erilaisuuden ja ulkonäön hyväksymisestä. Ulkonäköpaineet ovat korostuneet somen myötä ja ulottuvat yhä nuorempiin. Odusogan lapsuusvuosina käsityksiin ulkonäöstä vaikuttivat televisio ja muutamat muotilehdet. Julkisuudessa näkyi vain tietynnäköisiä malleja. Internet ja some ovat tuoneet mukanaan huonoja lieveilmiöitä ja paljon ulkonäköpaineita. Toisaalta uudet kanavat tuovat moninaisuuden laajasti esiin ja tarjoavat vertaistukea.

– Jos kokee olevansa erilainen ja poikkeava, niin voi löytää somen ja netin kautta toisia samankaltaisia. Sieltä löytää yhteisöllisyyttä, tukea ja turvaa, mitä ei ollut 1990-luvulla, kun oli vain televisio, radio ja pari lehteä – ja kaikki niissä näyttivät samalta eli täysin erilaiselta kuin sinä.

Kauneusstandardit ovat Odusogan mukaan laajentuneet 1990-lukuun verrattuna. Osa yrityksistä on oivaltanut, että jos vaatteita aikoo myydä, niin niitä kannattaa esitellä ostajien kaltaisten ihmisten päällä.

– On alettu sallia eripainoisia, eri pituisia, eri väripigmenttejä ja muutenkin erinäköisiä. Kaikkien ei tarvitse olla samasta muotista. Tämä on tietenkin positiivinen asia.

Valinnanvaran laajentuminen kertoo Odusogan mielestä monenlaisten ihmisten hyväksynnästä. Suomessa tilanne ei kuitenkaan ole näin hyvä. Muodin kautta ja pukeutumisella ei ole helppo ilmentää itseään, kun tarjolla on vain yhdellä tavalla leikattuja tunikoita.

Some-maailman varjopuoliin kuuluvat käsitellyt kuvat ja niiden avulla luodut virheelliset illuusiot. Odusoga haluaa itsestään otettujen kuvien olevan sosiaalisessa mediassa käsittelemättömiä.

Hyviä ja huonoja kokemuksia Tepsistä

Turkulaisena Odusoga solahti mukaan myös joukkuelajien maailmaan. Hän toimi Turun Palloseurassa jalkapallon parissa 13 vuotta ja jääkiekossa 5 vuotta pääosin erilaisissa tapahtumissa. Jalkapallosta hänelle jäivät hyvät muistot.

– Tunnelma futiksen ympärillä oli hyvä koko ajan. En kokenut ollenkaan, että tämä on pelkkää bisnestä. Siellä oli hyvä henki pelaajien kanssa. Kokonaisuudessaan futiskulttuuri ja ilmapiiri oli tosi positiivinen ja miellyttävä kokemus.

Jääkiekko oli Odusogalle kokemuksena täysin toisenlainen. Vaikka molemmat lajit kuuluvat TPS:n kolmen kirjaimen alle, niin hän huomasi omina organisaatioinaan toimivia lajeja yhdistävän vain kirjainyhdistelmän. Jääkiekon parissa Odusoga näki, mitä äijämenon kyllästämää lätkämaailma on.

Lola Odusoga (s. 1977)
• Juontaja, malli, yrittäjä
• Miss Skandinavia 1997
• Miss Universum, II perintöprinsessa 1996
• Miss Suomi 1996
• Mallitöitä vuodesta 1989 lähtien
• Vuoden turkulainen 1996
• Peruskoulun päästötodistus 1993
• Lolan suuri salaisuus -lastenkirja 2023, kuvittanut Saara Obele

 

Kirjoittaja
Jouko Kokkonen

Artikkeli on luettavissa pdf-muodossa.