”En ehdi lukemaan"

Opettajien kommentteja ei ole syytä epäillä. Ne kertovat laajemmasta ilmiöstä, joka rapauttaa yleissivistystä. Sirpaletietoa on tarjolla paljon, syvällistä myös runsain mitoin. Elämme maailmassa, jossa on harvoin aikaa syventyä. Ahmimme alkupaloja ja kiirehdimme suoraan jälkiruokaan. Pääruokaa ei ole aikaa ottaa.

Toisaalta olemme kuin juoksumatolla: liikettä tulee, mutta maisemat eivät vaihdu. Poljemme paikallamme, vaikka vauhti kiihtyisi. Tottahan toki juoksumatolla voi kuunnella vaikka radiota tai äänikirjaa. Vaan vastaako se lukemista?

Yllättävän monen mielestä Liikunta & Tieteen tekstit ovat liian vaikeita. Kokemus on lukijan korvien välissä, eikä sitä itsessään auta kiistää. Vaan onko kyse sittenkin takavuosina iskostuneesta mielikuvasta? Vuosimallin 2022 Liikunta & Tiede on jo aika sujuvasanainen. Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit ovat tietysti asia erikseen, mutta tieteen kielellä kirjoitetulla tekstilläkin on oma lukijakuntansa.

Palaute kannattaa ottaa kuitenkin tosissaan. Mitä lehdentekijä voi tehdä asian hyväksi? Artikkelien on oltava mahdollisimman selväsanaisia ja mielellään melko lyhyitä. Tiivistyksille on tarvetta. Ei olekaan ihme, että Liikunta & Tieteen tutkimusuutisille on kysyntää. Tutkimusraportin kankeakielinen referaatti ei enää riitä. Liikuntatieteellinen Seura julkaisi aikoinaan tutkimusten tiivistelmiä sellaisenaan. Tiedeviestintänä homma toimi ehkä jotenkin viitisenkymmentä vuotta sitten, 2020-luvulla ei enää millään muotoa.

Toisaalta tuntuu siltä, että ihmisten lukutaidon arvostus perinteisessä mielessä on laskussa. Oikein urakalla painetun sanan asemaa painetaan alas kouluissa. Lapsille ja nuorille toitotetaan liiallisen ruudun tuijottamisen haitoista, mutta samaan aikaan yhä suurempi osa oppimateriaalista tuotetaan sähköisessä muodossa. Toinen pojistani aloitti lukion ja kaikki oppimateriaali löytyy ruudun takaa. Hän käyttäisi monessa aineessa mieluummin kirjoja etenkin, kun tekstit ovat lukiossa pitempiä. Kotiväen illassa kuulimme, että kirjan voi saada tarveharkinnan perusteella, jos aineesta on ylipäätään olemassa kirja.

Lukutaidon rapautuminen vaikuttaa myös nousevan polven kykyyn kirjoittaa. Se näkyy jo jonkin verran Liikunta & Tieteen toimitukseen tulevissa teksteissä. Monen kirjoittajan sanavarasto on suhteellisen suppea. Toki on paljon nuoria, jotka osaavat kirjoittaa. Kyse on myös kulttuurisen pääoman uusjaosta. Sujuvasti lukemaan ja kirjoittamaan pystyvät kuuluvat somen kyllästämässäkin maailmassa eliittiin. He hallitsevat todennäköisesti niin uudet kuin vanhat mediat. Jos sana on hallussa, niin vaikuttamiskanavia löytyy.

Edesmennyt Jörn Donner vakuutti, että lukeminen kannattaa aina. Moni saattaa jo epäillä lausahdusta. Itse uskon, että lukemalla saatu tietämys muistakin kuin aivan tärkeimmistä oman kiinnostuksen kohteista on hyväksi kenelle tahansa. Liikuntaa ja terveystietoa opettaville se voi tuoda oivalluksia siitä, miten oppiaineena ehkä ei niin suosittu terveystieto voidaan yhdistää elävään elämään.

Jouko Kokkonen

Tutustu Liikunta & Tiede -lehteemme verkossa ja tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi!