Elämäntavat keski-ikäisten naisten lantionpohjan toimintahäiriöiden riskitekijöinä

Naisen lantionpohjan toimintahäiriöt kattavat yleisiä oireita, kuten virtsankarkailu, ulosteenkarkailu, ummetus ja ulostamisvaikeudet, sekä gynekologiset laskeumat (Narayanan ym., 2021; Rao ym., 2016; Tim & Mazur-Bialy, 2021). Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat etiologialtaan monisyisiä: geneettiset, anatomiset, fysiologiset, raskauksiin ja synnytyksiin liittyvät tekijät sekä elämäntavat vaikuttavat toimintahäiriöiden syntyyn koko naisen elämänkaaren ajan (DeLancey ym., 2008; Tim & Mazur-Bialy, 2021). Vaihdevuosien aikana – yleisimmin 45–55-vuotiaana – estrogeenitasot laskevat munasarjojen toiminnan hiipumisen myötä (World Health Organization 2024). Estrogeenin puutos vaikuttaa lantionpohjan kudoksiin, jotka voivat sen seurauksena haurastua. Tämä voi johtaa rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin lantionpohjassa ja kasvattaa lantionpohjan toimintahäiriöiden riskiä (Johnston, 2019; Lachowsky & Nappi, 2009).

Lantionpohjan toimintahäiriöt aiheuttavat emotionaalista ja sosiaalista haittaa naisille ja heikentävät siten elämänlaatua (Peinado Molina ym., 2023). Lisäksi ne lisäävät terveydenhuollolle
sekä yhteiskunnalle koituvaa taloudellista rasitetta. Lantionpohjan toimintahäiriöihin vaikuttavien, muutettavissa olevien elämäntapatekijöiden tunnistaminen onkin tärkeää. Tässä artikkelissa syvennytään fyysisen aktiivisuuteen, syömiskäyttäytymiseen sekä kehonkoostumukseen
keski-ikäisten naisten lantionpohjan toimintahäiriöiden riskitekijöinä.

Lantionpohjan toimintahäiriöt

Virtsankarkailu tarkoittaa mitä tahansa virtsan tahatonta karkaamista. Ponnistusvirtsankarkailussa virtsa karkaa äkillisen ponnistuksen, kuten yskäisyn, aivastuksen tai fyysisen kuormituksen aikana. Pakkovirtsankarkailussa virtsa karkaa tahattomasti, kun tunnetaan pakottavaa virtsaamisen tarvetta. Sekamuotoisessa virtsankarkailussa yhdistyvät sekä ponnistus- että pakkovirtsankarkailun oireet (Haylen ym., 2010). Virtsankarkailu on yleistä; sen väestöpohjainen esiintyvyys naisilla on noin 25–45 prosenttia (Melville ym., 2005; Milsom & Gyhagen, 2019).

Ulosteenkarkailulla tarkoitetaan toistuvaa tahatonta ulosteen karkaamisoiretta, joka on jatkunut vähintään kolmen kuukauden ajan (Rao, 2016). Sen esiintyvyys naisilla on noin 7–15 prosenttia (Peinado-Molina ym., 2023; Rao, 2016). Ummetus on yleinen suolistovaiva, jota esiintyy 14–16 prosentilla aikuisväestössä (Mugie ym., 2011; Suares & Ford, 2011). Ummetuksen oireita ovat liiallinen ponnistelun tarve ulostaessa, kova uloste, tunne siitä, ettei suoli tyhjene kunnolla tai tukkeuman tunne. Ulostamista täytyy mahdollisesti auttaa sormin ja spontaaneja ulostamiskertoja on vähemmän kuin kolme viikossa (Rome Foundation).

Gynekologista laskeumaa määrittää yksi tai useampi seuraavista: emättimen etu- tai takaseinämän laskeutuminen, kohdun laskeutuminen tai kohdun poiston jälkeen emättimen pohjukan laskeutuminen (Haylen ym., 2010). Laskeuman oireita ovat pullistuman tunne, lantionpohjan tai alaselän alueen kipu, virtsan- tai ulosteenkarkailu, virtsaamis- tai ulostamisvaikeudet sekä ongelmat seksuaalitoiminnoissa (Bump ym., 1996). Laskeumien raportoitu esiintyvyys vaihtelee paljon itseraportoiduista (1–31 %) kliinisesti todettuihin (10–50 %) laskeumiin (Brown ym., 2022).

Lantionpohjan toimintahäiriöiden raportoidut esiintyvyydet vaihtelevat huomattavasti, koska niitä määritellään erilaisin kriteerein, tutkittavat populaatiot vaihtelevat ja tutkimusotannat vaihtelevat tutkimusten välillä (Milsom & Gyhagen, 2019). Lisäksi toimintahäiriöiden itseraportointiin voivat vaikuttaa naisten kokema häpeän tunne, sosiaalinen stigma ja tiedon puute (Kuoch ym., 2019; Mahfouz ym., 2023).

Fyysisen aktiivisuuden vaikutukset ristiriitaisia

Fyysinen harjoittelu on tieteellisesti todistetusti sopiva hoito- ja kuntoutusmuoto moniin eri sairauksiin (Pedersen & Saltin, 2015; Piercy ym., 2018), mutta sen hyöty ja turvallisuus lantionpohjan näkökulmasta on kyseenalaistettu (Bø, 2004; Bø & Nygaard, 2020). Lantionpohjan toimintahäiriöt on yhdistetty sekä vähäiseen (Laakkonen ym., 2017) että huomattavan korkeaan (Nygaard ym., 2015) fyysiseen aktiivisuuteen. Fyysinen harjoittelu saattaa vähentää inkontinenssin ja laskeumien riskiä lisäämällä lihasvoimaa ja aktivoimalla lantionpohjan lihaksia. Mikä tahansa fyysisen aktiivisuuden laji, joka lisää vatsaontelon sisäistä painetta, johtaa lantionpohjan lihasten supistumiseen. Tällöin lihakset harjoittuvat ja vahvistuvat (Bø, 2004). Fyysisen harjoittelun on todettu myös vähentävän ummetuksen oireita (Gao ym., 2019). Fyysinen harjoittelu voi edesauttaa lantionpohjan terveyttä myös ylipainon ehkäisyn kautta (Nygaard & Shaw, 2016).

Toisaalta intensiivinen harjoittelu, jossa vatsaontelon paine ja alustaan kohdistuva iskutus kasvavat, saattaa lisätä lantionpohjan toimintahäiriöiden riskiä ylikuormittamalla ja venyttämällä lantionpohjan lihaksia (Brandão, 2015; Bø, 2004). Lantionpohjan toimintahäiriöt voivat estää osallistumisen liikunta-aktiviteetteihin, mikä vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun ja itsetuntoon. Lisäksi riittämätön fyysisen aktiivisuuden määrä voi vähentää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lisätä terveysriskejä (Bø, 2004).

Väitöskirjan ensimmäisessä osatutkimuksessa (Kuutti ym., 2023) selvitin keski-ikäisten naisten varhaisaikuisuuden ja keski-iän fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lantionpohjan toimintahäiriöihin. Tutkittavat raportoivat fyysisen aktiivisuutensa kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksen mukaan varhaisaikuisuudessa 17–29-vuotiaana kilpaurheilleilla naisilla oli suurempi riski kokea pakkovirtsankarkailun oireita keski-iässä 47–55-vuotiaana. Lisäksi säännöllistä liikuntaa varhaisaikuisuudessa harrastaneilla naisilla todettiin olevan suurempi riski kokea ulosteenkarkailun oireita keski-iässä.

Syömiskäyttäytymistä tutkittu vain vähän

Syömiskäyttäytymisen laajemmasta vaikutuksesta lantionpohjan toimintahäiriöihin tiedetään vain vähän, sillä tutkimus on keskittynyt yksittäisten ruoka-aineiden vaikutukseen. Tiedossa on esimerkiksi, että vähäinen kuidunsaanti on yhteydessä ulosteenkarkailuun ja ummetukseen (Dukas ym., 2003; Markland ym., 2009). Kofeiini on mieto diureetti, joten sen suuri saanti on yhteydessä etenkin pakkovirtsankarkailuun (Gleason ym., 2013; Jura ym., 2011). Alkoholi, keinotekoiset makeutusaineet, hiilihapotetut juomat sekä hapokkaat ruoka-aineet saattavat ärsyttää rakkoa ja aiheuttaa siten oireita alemmissa virtsateissä (Ha ym., 2025; Schimpf ym., 2020). Lisäksi eräiden makro- ja mikroravinteiden, kuten proteiinin, D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen, puutteellisen saannin on todettu vaikuttavan optimaalista lihastoimintaa heikentävästi (Loenneke ym., 2016; Smith ym., 2015; Tanner & Harwell, 2015). Tämä voi mahdollisesti vaikuttaa myös lantionpohjan lihasten toimintaan. Sekä rajoittavan, epäterveellisen syömiskäyttäytymisen (Carvalhais ym., 2019) että ylensyönnin aiheuttaman ylipainon (Hunskaar ym., 2000; Miedel ym., 2009; Varma, 2006) on havaittu olevan lantionpohjan toimintahäiriöiden riskitekijöitä.

Väitöskirjani toisessa osatutkimuksessa (Kuutti ym., 2024) selvitin syömiskäyttäytymisen yhteyttä keski-ikäisten naisten lantionpohjan toimintahäiriöihin. Häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä raportoineilla naisilla oli suurempi riski kokea lantionpohjan toimintahäiriöiden oireita kuin normaalia syömiskäyttäytymistä raportoineilla. Lisäksi runsaasti prosessoituja valmis- ja pikaruokia syövillä naisilla oli suurempi riski kokea virtsankarkailun oireita. Runsaampi hedelmien syönti ja kokonaisuudessaan laadukkaampi ruokavalio vähensivät riskiä kokea ponnistusvirtsankarkailun oireita.

Kehonkoostumus riskitekijänä

Termi kehonkoostumus viittaa kehon rasva-, lihas- ja luumassan määrään (Livingstone ym., 2021). Kehonkoostumus on vahvasti perinnöllistä, mutta siihen vaikuttaa myös elämäntavat, kuten fyysinen aktiivisuus ja syömiskäyttäytyminen (Livingstone ym., 2021). Lisäksi sukupuolihormonit vaikuttavat kehonkoostumukseen, sillä sukupuoli vaikuttaa rasvakudoksen sijoittumiseen kehossa. Yleisesti ottaen naisilla on enemmän rasvamassaa kuin miehillä ja rasvakudos keskittyy yleensä lantion, reisien ja rintojen alueelle (Bredella, 2017; Elbers ym., 1999).

Kehonkoostumusta voidaan mitata useilla eri menetelmillä. Lantionpohjan toimintahäiriöiden riskiä arvioitaessa on käytetty yleisesti antropometrisia menetelmiä, kuten kehon painoindeksiä ja vyötärönympärysmittaa, sillä toimintahäiriöiden on todettu olevan yhteydessä korkeampaan painoindeksiin ja suurempaan vyötärönympärysmittaan (Hunskaar ym., 2000; Miedel ym., 2009; Varma, 2006). Lisäksi nämä menetelmät ovat helppokäyttöisiä kliinisessä työssä ja epidemiologisissa tutkimuksissa. On kuitenkin huomattava, että painoindeksi yksin ei paljasta vyötärön ympärille kertyneen rasvakudoksen määrää, ja vyötärönympärysmitta ei kerro rasvan kertymisestä kehon muille alueille. Siten kumpikaan näistä metodeista ei kerro täysin ylimääräisen rasvakudoksen vaikutuksista, kuten lantionpohjan rakenteisiin kohdistuvasta rasituksesta. Menetelmät eivät kerro myöskään fysiologisesta vaikutuksesta, kuten oksidatiivisesta stressistä ja matala-asteisesta tulehduksesta, jotka edesauttavat virtsankarkailuoireiden syntyä (Elks & Francis, 2010; Marcelissen ym., 2019).

Väitöskirjan kolmannessa osatutkimuksessa (Kuutti ym., 2024) tutkin kehonkoostumuksen yhteyttä keski-ikäisten naisten lantionpohjan toimintahäiriöihin. Kehonkoostumusta mitattiin bioimpedanssilla, kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrillä ja antropometrisilla menetelmillä. Nelivuotisen seurannan aikana tapahtuneet muutokset kehonkoostumuksessa eivät olleet yhteydessä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireiden muutoksiin. Sen sijaan kehonkoostumuksen ja ponnistusvirtsankarkailun välillä todettiin yhteys poikittaistutkimuksessa. Suurempi kehon rasvapitoisuus oli yhteydessä suurempaan riskiin kokea ponnistusvirtsankarkailua. Riskitekijöitä olivat suurempi rasvapitoisuus erityisesti vyötärön alueella ja sisäelinten ympärillä sekä suurempi vyötärönympärysmitta ja kehon painoindeksi.

Riskitekijöiden tunnistaminen tärkeää

Lantionpohjan toimintahäiriöiden riskiryhmään kuuluvien naisten muutettavissa olevia elämäntapatekijöitä olisi kannattavaa arvioida terveydenhuollossa. Fyysisen aktiivisuuden ja syömiskäyttäytymisen rooli toimintahäiriöiden synnyssä olisi hyvä tiedostaa ja tarjota ohjausta kohti lantionpohjan ja kokonaisvaltaisen terveyden kannalta optimaalisempia elämäntapoja. Kehonkoostumusmittauksia voisi hyödyntää apuna mahdollisesta terapeuttisesta linjasta päätettäessä.

Artikkeli pohjautuu Mari Kuutin Jyväskylän yliopistossa lokakuussa tarkastettuun väitöskirjaan Modifiable life habits as potential risk factors for pelvic floor disorders in middle-aged women. Tutustu väitöskirjaan.

Näin tutkittiin

Väitöskirjassa käytettiin poikittaisaineistoa Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimuksesta (n = 1098) ja pitkittäisaineistoa Estrogeeni, mikro-RNA:t ja metabolisten toimintahäiriöiden riski (EsmiRs) -tutkimuksesta (n = 494). Tutkimuksen alussa osallistuvat naiset olivat iältään 47–55-vuotiaita. Yli puolella heistä oli jonkin lantionpohjan toimintahäiriön oireita. Tutkittavat raportoivat fyysisen aktiivisuuden, syömiskäyttäytymisen sekä demografiset ja gynekologiset muuttujat kyselylomakkeiden avulla. Kehonkoostumusta mitattiin bioimpedanssilla, kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla ja antropometrisilla menetelmillä.

 

Lähteet:

Brandão, S. (2015). Do asymptomatic former high-impact sports practitioners maintain the ability to contract the pelvic floor muscles? The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness, 55(11), 1272.

Bredella, M. A. (2017). Sex Differences in Body Composition. Teoksessa F. Mauvais-Jarvis (toim.), Sex and Gender Factors Affecting Metabolic Homeostasis, Diabetes and Obesity (ss. 9–27). Springer International Publishing. https://doi.org/10.1007/978-3-319-70178-3_2

Brown, H. W., Hegde, A., Huebner, M., Neels, H., Barnes, H. C., Marquini, G. V., Mukhtarova, N., Mbwele, B., Tailor, V., Kocjancic, E., Trowbridge, E., & Hayward, L. (2022). International urogynecology consultation chapter 1 committee 2: Epidemiology of pelvic organ prolapse: prevalence, incidence, natural history, and service needs. International Urogynecology Journal, 33(2), 173–187. https://doi.org/10.1007/s00192-021-05018-z

Bump, R. C., Mattiasson, A., Bø, K., Brubaker, L. P., DeLancey, J. O. L., Klarskov, P., Shull, B. L., & Smith, A. R. B. (1996). The standardization of terminology of female pelvic organ prolapse and pelvic floor dysfunction. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 175(1), 10–17. https://doi.org/10.1016/S0002-9378(96)70243-0

Bø, K. (2004). Urinary Incontinence, Pelvic Floor Dysfunction, Exercise and Sport. Sports Medicine, 34(7), 451–464. https://doi.org/10.2165/00007256-200434070-00004

Bø, K., & Nygaard, I. E. (2020). Is Physical Activity Good or Bad for the Female Pelvic Floor? A Narrative Review. Sports Medicine, 50(3), 471–484. https://doi.org/10.1007/s40279-019-01243-1

Carvalhais, A., Araújo, J., Natal Jorge, R., & Bø, K. (2019). Urinary incontinence and disordered eating in female elite athletes. Journal of Science and Medicine in Sport, 22(2), 140–144. https://doi.org/10.1016/j.jsams.2018.07.008

DeLancey, J. O. L., Kane Low, L., Miller, J. M., Patel, D. A., & Tumbarello, J. A. (2008). Graphic integration of causal factors of pelvic floor disorders: An integrated life span model. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 199(6), 610.e1–610.e5. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2008.04.001

Dukas, L., Willett, W. C., & Giovannucci, E. L. (2003). Association between physical activity, fiber intake, and other lifestyle variables and constipation in a study of women. The American Journal of Gastroenterology, 98(8), 1790–1796. https://doi.org/10.1111/j.1572-0241.2003.07591.x

Elbers, J. M. H., Asscheman, H., Seidell, J. C., & Gooren, L. J. G. (1999). Effects of sex steroid hormones on regional fat depots as assessed by magnetic resonance imaging in transsexuals. American Journal of Physiology-Endocrinology and Metabolism, 276(2), E317–E325. https://doi.org/10.1152/ajpendo.1999.276.2.E317

Elks, C. M., & Francis, J. (2010). Central Adiposity, Systemic Inflammation, and the Metabolic Syndrome. Current Hypertension Reports, 12(2), 99–104. https://doi.org/10.1007/s11906-010-0096-4

Gao, R., Tao, Y., Zhou, C., Li, J., Wang, X., Chen, L., Li, F., & Guo, L. (2019). Exercise therapy in patients with constipation: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Scandinavian Journal of Gastroenterology, 54(2), 169–177. https://doi.org/10.1080/00365521.2019.1568544

Gleason, J. L., Richter, H. E., Redden, D. T., Goode, P. S., Burgio, K. L., & Markland, A. D. (2013). Caffeine and urinary incontinence in US women. International Urogynecology Journal, 24(2), 295–302. https://doi.org/10.1007/s00192-012-1829-5

Ha, B., Yanek, L. R., Harrington, B. J., Blomquist, J. L., Chen, C. C. G., Patterson, D., & Handa, V. L. (2025). Purported Bladder Irritant Intake in Women with Urgency Urinary Incontinence. Urogynecology, 31(4), 352. https://doi.org/10.1097/SPV.0000000000001652

Haylen, B. T., de Ridder, D., Freeman, R. M., Swift, S. E., Berghmans, B., Lee, J., Monga, A., Petri, E., Rizk, D. E., Sand, P. K., & Schaer, G. N. (2010). An International Urogynecological Association (IUGA)/International Continence Society (ICS) joint report on the terminology for female pelvic floor dysfunction. International Urogynecology Journal, 21(1), 5–26. https://doi.org/10.1007/s00192-009-0976-9

Hunskaar, S., Arnold, E. P., Burgio, K., Diokno, A. C., Herzog, A. R., & Mallett, V. T. (2000). Epidemiology and natural history of urinary incontinence. International Urogynecology Journal and Pelvic Floor Dysfunction, 11(5), 301–319. https://doi.org/10.1007/s001920070021

Johnston, S. L. (2019). Pelvic floor dysfunction in midlife women. Climacteric, 22(3), 270–276. https://doi.org/10.1080/13697137.2019.1568402

Jura, Y. H., Townsend, M. K., Curhan, G. C., Resnick, N. M., & Grodstein, F. (2011). Caffeine intake and risk of stress, urgency, and mixed urinary incontinence. The Journal of Urology, 185(5), 1775–1780. https://doi.org/10.1016/j.juro.2011.01.003

Kuoch, K. L. J., Hebbard, G. S., O’Connell, H. E., Austin, D. W., & Knowles, S. R. (2019). Urinary and faecal incontinence: Psychological factors and management recommendations. The New Zealand Medical Journal (Online), 132(1503), 25–33.

Kuutti, M. A., Hietavala, E.-M., Juppi, H.-K., Sipilä, S., Aukee, P., & Laakkonen, E. K. (2024). Association of body composition with the symptoms of pelvic floor disorders in middle-aged women: A longitudinal study. Menopause. https://doi.org/10.1097/GME.0000000000002572

Kuutti, M. A., Hyvärinen, M., Kauppinen, M., Sipilä, S., Aukee, P., & Laakkonen, E. K. (2023). Early adulthood and current physical activity and their association with symptoms of pelvic floor disorders in middle-aged women: An observational study with retrospective physical activity assessment. BJOG: An International Journal of Obstetrics & Gynaecology, 130(6), 664–673. https://doi.org/10.1111/1471-0528.17397

Kuutti, M. A., Hyvärinen, M., Lankila, H., Aukee, P., Hietavala, E.-M., & Laakkonen, E. K. (2024). Association of eating behavior with symptoms of pelvic floor disorders in middle-aged women: An observational study. Women’s Health, 20, 17455057241305075. https://doi.org/10.1177/17455057241305075

Laakkonen, E. K., Kulmala, J., Aukee, P., Hakonen, H., Kujala, U. M., Lowe, D. A., Kovanen, V., Tammelin, T., & Sipilä, S. (2017). Female reproductive factors are associated with objectively measured physical activity in middle-aged women. PloS One, 12(2), e0172054. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0172054

Lachowsky, M., & Nappi, R. E. (2009). The effects of oestrogen on urogenital health. Maturitas, 63(2), 149–151. https://doi.org/10.1016/j.maturitas.2009.03.012

Livingstone, K. M., Tan, M. H., Abbott, G., Duckham, R. L., Croft, L., Ward, J., McEvoy, M., Keske, M. A., Austin, C., & Bowe, S. J. (2021). Discovery Genome-Wide Association Study of Body Composition in 4,386 Adults From the UK Biobank’s Pilot Imaging Enhancement Study. Frontiers in Endocrinology, 12, 692677. https://doi.org/10.3389/fendo.2021.692677

Loenneke, J. P., Loprinzi, P. D., Murphy, C. H., & Phillips, S. M. (2016). Per meal dose and frequency of protein consumption is associated with lean mass and muscle performance. Clinical Nutrition, 35(6), 1506–1511. https://doi.org/10.1016/j.clnu.2016.04.002

Mahfouz, I. A., Blanker, M. H., Asali, F., Mehaisen, L. A., Mahfouz, S. A., Siyam, S., & Al-Attar, M. (2023). Seeking consultation for urinary incontinence: Behaviours and barriers among Jordanian women. Neurourology and Urodynamics, 42(6), 1299–1310. https://doi.org/10.1002/nau.25189

Marcelissen, T., Anding, R., Averbeck, M., Hanna-Mitchell, A., Rahnama’i, S., & Cardozo, L. (2019). Exploring the relation between obesity and urinary incontinence: Pathophysiology, clinical implications, and the effect of weight reduction, ICI-RS 2018. Neurourology and Urodynamics, 38(S5), S18–S24. https://doi.org/10.1002/nau.24072

Markland, A. D., Richter, H. E., Burgio, K. L., Bragg, C., Hernandez, A. L., & Subak, L. L. (2009). Fecal incontinence in obese women with urinary incontinence: Prevalence and role of dietary fiber intake. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 200(5), 566.e1–566.e6. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2008.11.019

Melville, J. L., Katon, W., Delaney, K., & Newton, K. (2005). Urinary incontinence in US women: A population-based study. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 165(5), 537–542.

Miedel, A., Tegerstedt, G., Mæhle-Schmidt, M., Nyrén, O., & Hammarström, M. (2009). Nonobstetric Risk Factors for Symptomatic Pelvic Organ Prolapse. Obstetrics & Gynecology, 113(5), 1089–1097. https://doi.org/10.1097/AOG.0b013e3181a11a85

Milsom, I., & Gyhagen, M. (2019). The prevalence of urinary incontinence. Climacteric, 22(3), 217–222. https://doi.org/10.1080/13697137.2018.1543263

Mugie, S. M., Benninga, M. A., & Di Lorenzo, C. (2011). Epidemiology of constipation in children and adults: A systematic review. Best Practice & Research Clinical Gastroenterology, 25(1), 3–18. https://doi.org/10.1016/j.bpg.2010.12.010

Narayanan, S. P., Anderson, B., & Bharucha, A. E. (2021). Sex- and Gender-Related Differences in Common Functional Gastroenterologic Disorders. Mayo Clinic Proceedings, 96(4), 1071–1089. https://doi.org/10.1016/j.mayocp.2020.10.004

Nygaard, I. E., & Shaw, J. M. (2016). Physical activity and the pelvic floor. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 214(2), 164–171. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2015.08.067

Nygaard, I. E., Shaw, J. M., Bardsley, T., & Egger, M. J. (2015). Lifetime physical activity and female stress urinary incontinence. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 213(1), 40.e1–40.e10. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2015.01.044

Pedersen, B. K., & Saltin, B. (2015). Exercise as medicine – evidence for prescribing exercise as therapy in 26 different chronic diseases. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 25(S3), 1–72. https://doi.org/10.1111/sms.12581

Peinado Molina, R. A., Hernández Martínez, A., Martínez Vázquez, S., & Martínez Galiano, J. M. (2023). Influence of pelvic floor disorders on quality of life in women. Frontiers in Public Health, 11, 1180907. https://doi.org/10.3389/fpubh.2023.1180907

Peinado-Molina, R. A., Hernández-Martínez, A., Martínez-Vázquez, S., Rodríguez-Almagro, J., & Martínez-Galiano, J. M. (2023). Pelvic floor dysfunction: Prevalence and associated factors. BMC Public Health, 23, 2005. https://doi.org/10.1186/s12889-023-16901-3

Piercy, K. L., Troiano, R. P., Ballard, R. M., Carlson, S. A., Fulton, J. E., Galuska, D. A., George, S. M., & Olson, R. D. (2018). The Physical Activity Guidelines for Americans. JAMA, 320(19), 2020–2028. https://doi.org/10.1001/jama.2018.14854

Rao, S. S. C. (2016). Functional Anorectal Disorders. Gastroenterology (New York, N.Y. 1943).

Rao, S. S. C., Bharucha, A. E., Chiarioni, G., Felt-Bersma, R., Knowles, C., Malcolm, A., & Wald, A. (2016). Anorectal Disorders. Gastroenterology. https://doi.org/10.1053/j.gastro.2016.02.009

Rome Foundation. Rome IV Criteria. https://theromefoundation.org/rome-iv/rome-iv-criteria/ (Luettu 1.9.2025)

Schimpf, M. O., Smith, A. R., & Miller, J. M. (2020). Fluids affecting bladder urgency and lower urinary symptoms (FABULUS): Methods and protocol for a randomized controlled trial. International Urogynecology Journal, 31(5), 1033–1040. https://doi.org/10.1007/s00192-019-04209-z

Smith, G. I., Julliand, S., Reeds, D. N., Sinacore, D. R., Klein, S., & Mittendorfer, B. (2015). Fish oil-derived n-3 PUFA therapy increases muscle mass and function in healthy older adults. The American Journal of Clinical Nutrition, 102(1), 115–122. https://doi.org/10.3945/ajcn.114.105833

Suares, N. C., & Ford, A. C. (2011). Prevalence of, and Risk Factors for, Chronic Idiopathic Constipation in the Community: Systematic Review and Meta-analysis. The American Journal of Gastroenterology, 106(9), 1582–1591. https://doi.org/10.1038/ajg.2011.164

Tanner, S. B., & Harwell, S. A. (2015). More than healthy bones: A review of vitamin D in muscle health. Therapeutic Advances in Musculoskeletal Disease, 7(4), 152–159. https://doi.org/10.1177/1759720X15588521

Tim, S., & Mazur-Bialy, A. I. (2021). The Most Common Functional Disorders and Factors Affecting Female Pelvic Floor. Life, 11(12), 1397. https://doi.org/10.3390/life11121397

Varma, M. G. (2006). Fecal Incontinence in Females Older Than Aged 40 Years: Who is at Risk? Diseases of the Colon & Rectum, 49(6), 841.

World Health Organization. (2024). Menopause. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/menopause (Luettu 1.9.2025)