Yleisurheilun MM-kisat 1983 – vanhan ja uuden rajalla

Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdossa on esillä 11. lokakuuta saakka yleisurheilun vuoden 1983 MM-kisoista kertova pienoisnäyttely. Filmivälähdykset virittävät 40-vuoden takaiseen tunnelmaan, jota selostajat loihtivat tähän päivään verrattuna perin asiallisesti. Muutamaan vitriiniin kootut esineet ja seinätaulujen kuvat luovat osaltaan tunnelmaan.

Pienoisnäyttely on riittävän iso virittämään omat muistot. Kesällä 1983 elin vielä vilpittömästi innostuneen urheiluseuraajan elämää. MM-kisojen aikaan tiesin, että pian on edessä muutto pääkaupunkiseudulle. Olin saanut opiskelupaikan Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Poliittisen historian opinnot odottivat.

Kisat seurasin kotiväen kanssa Kiuruvedellä. Äiti-Annikki ei kyllä ehtinyt television ääreen kuin huippuhetkien aikaan. Isä-Lassi katsoi lähetyksistä suurimman osan ja jokusen kerran seurana oli Aune-tätini mies Matti, joka oli vielä innokkaampi penkkiurheilija. Hän oli niin kova urheilumies, että poikkesi kerran meille katsomaan joidenkin MM-kisojen aikana naisten maratonin lähdön, kun ei olisi ehtinyt kotiinsa ajoissa. Yleisurheilu oli näille miehille hiihdon ohella sitä oikeaa urheilua. Tosin he janosivat myös menestystä. Formulakisat olivatkin alkaneet kiinnostaa Keke Rosbergin menestyksen myötä.

Veljistäni Tuomo (17-v.) katsoi kisoja yhtä innokkaasti kuin minä. Teemulle (12-v.) urheilu ei ole koskaan ollut yhtä iso juttu, vaikka hänkin osa lähetyksistä katsoi. Ari liikkui viisivuotiaana mieluiten itse. Jonkin verran urheilua seurannut Onni-ukkini oli sairaalassa ja Hilja-mummu ei lestadiolaisena televisiota katsonut.

Seurasimme kilpailuja Lake Placidin vuoden 1980 talvikisojen alla ostetusta Salora-väritelevisiosta. Itselleni mieleen jäi Tiina Lillakin voittoheitto ja sitä seurannut villi juoksu. Taisimme hihkua kilpailun ratkettua aika lailla Järvelän tuvassa. Lillakin riemunpinkaisu näkyy itseoikeutetusti myös Tahdon videokoosteessa.

Helsinki – sopiva kisapaikka

MM-kisojen poliittiset kytkökset kiinnostivat minua jo vuonna 1983. Meille tuli Kiuruvesi-lehden, Iisalmen Sanomien ja Savon Sanomien lisäksi Uusi Suomi, jossa oli muistaakseni MM-kisojen merkitystä pohtivia tekstejä. Sittemmin olen aiheesta myös itse kirjoittanut. Helsinki oli vuonna 1983 Itse asiassa toistui sama asetelma kuin vuoden 1952 olympiakisoissa. Suomi oli sopiva järjestäjämaa, jonka maaperälle sekä länsimaiden että itäblokin urheilijat saattoivat tulla. Moskovasta jäi pois Yhdysvaltojen johdolla 47 maata. Syynä oli Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin. Vuonna 1984 Neuvostoliiton johtamaan Los Angelesin kisoihin kohdistuneeseen boikottiin osallistui 13 maata.

Helsingissä käytiinkin 1980-luvun alkupuolen kovimmat yleisurheilukilpailut, kun kaikki maailman parhaat olivat mukana. Oman lisänsä toi se, että Kiinan joukkue osallistui kisoihin. Vuoden 1983 MM-kisat olivatkin merkittävä osa kiinalaisten paluuta kansainvälisille urheiluareenoille. Kisoihin osallistui urheilijoita kaikkiaan 153 maasta.

Isäntämaa yritti ottaa MM-näkyvyydestä mahdollisimman paljon irti. Maratonreitti esitteli pääkaupunkia ja sen merellisyyttä. Valinta oli onnistunut, sillä elettiin massamaratonien suuren nousun aikaa. Ohjelmassa oli myös naisten maraton. Varsinkin urheilujohtajamiehet olivat väittäneet, että 42 195 metriä ja lyhemmätkin taipaleet ovat liian pitkiä matkoja naisille. Moskovan olympiakisoissa naisten pisin juoksumatka oli ollut 1500 metriä.

Naisten maratonin pääsyä MM-ohjelmaan edisti ainakin välillisesti Nike, joka alkoi valmistaa juoksukenkiä naisille ja tukea naisten juoksutapahtumia. Varmaa on, että Nike tuki Joan Benoitin johdolla käytyä menestyksekästä kampanjaa naisten maratonin saamiseksi Los Angelesin olympiaohjelmaan. Benoit voitti kilpailun hyvällä ajalla 2.24,52.

Raha tuli näkyväksi

Kisavieraat saivat esimakua myös urheilun ja rahan uuden liitosta. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF lähti peittelemättömän rahavetoisuuden radalle. Stadionia kiersivät pääsponsorien mainokset: Canon, Coca Cola, Iveco ja TDK olivat näyttävästi esillä. Video- ja äänikaseteista tunnetun TDK logo näkyi numerolapuissa.

Arkistofilmejä katsoessa kiinnittää huomiota yksi mainos. Juoksijoiden kaartuessa etusuoralle ja keihäänheittäjien ottaessa vauhtia näkyi hyvin amerikkalaisen Bud Light -oluen mainos. Ykkösolutta vahvempien alkoholijuomien mainonta oli tuolloin Suomessa kiellettyä, mutta Budin saavuttama näkyvyys ei herättänyt ainakaan julkista huomiota.

Pääsponsorit olivat näkyvästi esillä olympiastadionin ulkopuolella. Oheistuotteita oli myynnissä runsaasti. Kisamaskottina oli Lasse-jänis. Suomalaisyritykset tekivät pienimuotoisempaa yhteistyötä. Muun muassa Pukeva, Salora ja Finnair hakivat nostetta MM-kisoista.

Kaupallisuuden kytkeytyminen urheiluun herätti jonkin verran arvostelua, joka jäi kuitenkin kisainnostuksen varjoon. LTS:n kunniapuheenjohtaja Lauri Tarasti toimi MM-kisojen pääsihteerinä. Hänen mukaansa urheilun kaupallistuminen oli yleisen yhteiskunnallisen kehityskulun osa.

Itse kisatunnelma oli perinteinen. Loppukilpailuun tulevia urheilijoita ei esitelty show-henkisesti, eikä tunnelmaa nostatettu muutenkaan erikseen. Katsojan piti tiirailla valppaasti isoa tulostaulua, pienempiä tauluja suorituspaikoilla, lukea käsiohjelmaa sekä seurata harvakseltaan tulleita kuulutuksia, jos halusi pysyä ajan tasalla. Kännyköiden käytöstä ja saati somettelusta ei tavallinen kisaturisti osannut vielä edes haaveilla. Nokian valmistamalta tulostaululta saattoi sentään nähdä välähdyksiä suorituksista.

Seuraavat MM-kisat pidettiin Roomassa 1987. Kahden vuoden välein järjestettäviin MM-kisoihin IAAF (nykyinen WA) siirtyi jo 1990-luvun alussa. Samalla katosi jotakin kisojen viehätyksestä, kun harvinaisesta tapahtumasta tuli liian usein toistuva.

Kun urheilun tarjonta on lisääntynyt, niin ainakin itselleni seurauksena on ollut kyllästyminen tai ainakin urheiluvirran sisällön muuttuminen melko yhdentekeväksi. Nostalgisesti voin onneksi muistella tunnelmia Järvelän tuvassa elokuulla 1983. ”Ee heekale, heettäätykö se Vaenio kolmanneks… Heettääty se.”

Jouko Kokkonen

Lasse-jänis ja kaupallisuuden peikot vilistivät MM-kisoissa 1983. Verkkoartikkeli.