Vertaistukea verkon välityksellä liikunnanohjaustyötä tekeville

Liikunnanohjaustyötä tekevien työ voi olla hyvin itsenäistä, mutta se ei saa olla yksinäistä. Työhyvinvointia vahvistaa vertaiskollegan tuki samassa työyhteisössä tai toisella puolella Suomea. Liikunnanohjaustyötä tekeviä yhdistää samanlainen työ, mikä luo kokemuksen oman työn ymmärtämisestä ja siitä, ettei ole yksin asioiden kanssa.

Monella meistä on kollegoita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kohdata vertaiskollegaa. Tämä on tilanne erityisesti liikunnanohjaustyötä tekevillä pienissä kunnissa, joissa ei ole toista samaa työtä tekevää. Vertaiskollegan kohtaaminen voi jäädä vähemmälle myös liikkuvassa työssä, kun työntekijät kulkevat eri puolilla kuntaa kohtaamatta toisiaan.

Verkko tarjoaa mahdollisuuden vertaiskollegoiden kohtaamiseen yli kuntarajojen. YHDESSÄ-hankkeessa rakennettiin ja pilotoitiin fasilitoituja ammatillisia vertaisryhmiä. Ensisijaisena tavoitteena oli osallistujien oman työhyvinvoinnin tukeminen tarkastelemalla asioita, joihin he itse voivat vaikuttaa. Verkko tarjosi kohtaamispaikkana eri puolilta Suomea tulleille osallistujille mahdollisuuden tavata säännöllisesti toisiaan hektisenkin työarjen keskellä, sillä tapaamiseen pystyi siirtymään nopeasti esimerkiksi ryhmäohjauksen jälkeen.

Säännöllinen pysähtyminen työhyvinvoinnin äärelle

Tänä päivänä puhutaan paljon työssä kuormittumisesta ja palautumisesta. Silti moni voi kokea, että työyhteisössä työhyvinvoinnin äärelle pysähdytään liian harvoin, ja sitä tarkastellaan melko kapeasti vain muutamien teemojen kautta. Työhyvinvointi voi myös näyttäytyä työntekijälle yksittäisinä tekoina, esimerkiksi työhyvinvointipäivinä.

Verkossa toteutuneet ryhmätapaamiset tarjosivat kokemuksemme mukaan osallistujilleen mahdollisuuden pysähtyä säännöllisesti oman työhyvinvointinsa äärelle. Ryhmä antoi myös mahdollisuuden tarkastella työhyvinvointia eri näkökulmista, sillä tapaamisten teemat oli ennakkoon valittu Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan liittyvien psykologisten perustarpeiden pohjalta. Ryhmästä saatua kokemusta vahvisti toisten samaa työtä tekevien kohtaaminen, vertaisten tuki.

Ammatillisessa vertaisryhmässä sai jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia. Osallistujat saivat myös kuulla toisten toimintatavoista ja kokemuksista heitä askarruttavissa asioissa. Jakaminen ja kuuleminen tarjosi työkaluja oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen, mutta myös keinoja ja toimintatapoja oman työyhteisönsä toiminnan kehittämiseen. Lisäksi osallistujat saivat ammatillista tukea omaan osaamiseensa. Tärkeänä nousi myös tunne siitä, että ei ole yksin asioiden kanssa, vaan samoja kysymyksiä pohditaan myös muualla.

Mitä tästä voi oppia?

Yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa työyhteisöissä moniammatillisesti. On kuitenkin tärkeää miettiä, miten oman kunnan liikunnanohjaustyötä tekevien ammatillinen vertaistuki on rakennettu. Toisinaan, vaikka omassa työyhteisössä olisi vertaiskollegoita, niin verkostoituminen samaa työtä tekevien kanssa yli kuntarajojen mahdollistaa asioitten uudelleen tarkastelemisen. Samalla voi löytyä erilaisia ratkaisuja niin työhyvinvontiin kuin ammatilliseen osaamiseen.

Paula Harmokivi-Saloranta
Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu

Teksti perustuu 1.8.2022–31.12.2023 toteutettuun Työsuojelurahaston osarahoittamaan YHDESSÄ – Verkkovälitteiseksi yhteisöksi liikunnanohjaustyötä tekevät -hankkeesta saatuihin kokemuksiin. Hankkeeseen osallistui reilu 30 liikunnanohjaustyötä tekevää, jotka työskentelevät yli 20 pienessä ja keskisuuressa kunnassa